maanantai 5. tammikuuta 2015

Sirpaleet tuottavat onnea

Näinhän sitä sanotaan. Heräsin yöllä melko kovaan kolahdukseen, arvasin heti mistä ääni kuului. Harmitti tosi paljon, taulun kehystämisestä ei ole kovin pitkää aikaa. Vaihdoin kuvan mukamas paremmin sopivaan paikkaan, mutta kiinnityskoukku petti. Ihmeellistä kyllä, kun siinä oli ollut suurinpiirtein samanpainoinen taulu ennenkin.
Onneksi lasi hajosi tuollaisiksi suikaleiksi, siivottavaa oli vähemmin.


Pidin tätä taulua koko ajan liian tummaksi kehystettynä. Kehykset, molemmat paspikset, kaikki liian tummaa. Miten se on niin vaikea sanoa kehystäjälle/ammattilaiselle,  joka on parhaansa tehnyt, ettei tämä näytä ollenkaan siltä mistä olin haaveillut. Kai kuvittelin hänet ajatustenlukijaksi. Nyt kun vien tämän korjattavaksi, esitänkin toivomuksia ääneen :)
Muistatteko nämä paperinuket? Niillä oli kaikilla nimet, tikkukirjaimilla taakse kirjoitettuna. Ja kyllä niillä leikittiin! Nyt kun mietin, miten niillä leikittiin, en muistakkaan. Vaatteita ainakin vaihdettiin tiheään tahtiin.

Sitten tuosta edellisestä postauksesta.
 Esineen nimi on pataluha, tietoa löytyy kun laittaa tämän nimen hakusanaksi, jopa pieni videoklippi.
Se on tavallaan pannunalunen, joka oli sopiva pyöreäpohjaisen tarjoilupadan alle. Materiaali on olkea, josta sidotaan ensin rengaskranssin tapainen kappale. Kranssi päällystetään olkinauhalla jota kieputetaan siinä  työn edistyessä. Lopputulos on todella napakka, taisi kestää muinoin äidiltä tyttärelle.

24 kommenttia:

  1. Ihana paperinukke. Minulla on ollut samantyyppinen. Teini-iän hölmöilynä annoin kaikki paperinukkeni naapurin tytölle. Kylmää on harmittanut ja harmittaa edelleen.
    Mikä siinä on, että erilaisia palveluja ostaessa ei aina osaa pitää puoliaan? Pitäisi opetella kuuntelemaan itseään ja toimimaan sen mukaan. Nyt taulu korjaukseen ja uusiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en muista yhtään minne paperinuket joutuivat, vanhemmat kai siivosivat pois isohkon remontin alla.
      Harmitaa kyllä, olisi ollut kiva katsella niitä itsetehtyjä vaatteita.
      Vaikka itse toivoo rehellisyyttä ja oikeaa palautetta, niin sitä on niin vaikea antaa, varsinkin negatiivista tai pikemminkin korjaavaa.
      Itsehän siitä sitten kärsii eikä kukaan muu.
      Kiitos between!

      Poista
  2. Voi miten hienosti säilynyt paperinukke, harmi vaan kun lasi särkyi. mutta jospa se onnea tuokin:)

    Paperinuket olivat niitä entisajan barbeja, minulta vain ei tainnut säilyä yhtään muistoksi.
    Edellisen postauksen esinettä arvuutellessa aika lähelle kuitenkin osuin vaikka en ole koskaan ennen nähnytkään tuollaista hienoa esinettä.

    Hyvää loppiaista Vikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan sitä onnea :)
      Ihan totta, sinäpäs sen sanoit. entisajan barbeja.
      Eipä ole miullakaan, tämä nukke vaatteineen on jälleen kirpparilöytö.
      Kiitos Minttuli!

      Poista
  3. Minullakin on noita paperinukkeja laatikossa, pitäisikin koota ne tauluksi.
    Sitten se pataluha, tuollainenko se sitten on. Musitan kun enen sanottiin että "haukkui pataluhaksi" siin haukkui ihan perinpohjaisesti jonkun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näytä niitä paperinukkeja joskus :)
      Olen yrittänyt etsiä kirppareilta, ei niitä oikein löydy. Ehkä antiikkihuutokaupoissa voisi olla.
      Pataluhaksi haukkuminen on ihan tuttu sanonta. Eka kerran kuulin nimen tässä yhteydessä kun tämän teimme.
      Kiitos Tuula!

      Poista
  4. Nätti paperinukke. Minne lie minun joutuneet? Niillä oli tosi kiva leikkiä. Mukavaa loppiaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monelta tuntuvat kadonneet.
      Tämä äiti on säästänyt kaikki tytären piirustukset, askartelut ja koulujutut. Pedantti kun olen, niin ne olivat laatikoissa ikävuoden mukaan :) Nyt ole vienyt ne hänelle!
      Kiitos Satu!

      Poista
  5. Paspiksen väriä ei ole helppo valita. Pöydällä malli näyttää paljon vaaleammalta kuin seinällä ja lasi vielä tummentaa.
    Paperinuket olivat ihania. Niille piirrettiin itse lisää vaatteita ja nukkeja kävelytettiin ja ne menivät kavereiden luo kylään. Mitä kaikkea tekivät, sitä minäkään en oikein muista.
    Ovatko nuo sinun vanhoja nukkejasi? Säilyneet noin hyvin? Hienoa!
    Minä ikävöin niin lapsuuden ajan nukkeani, olen pari kertaa nähnyt jossain ohjelmassa ja tunnistin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta!
      Meillä on täällä erittäin hyvä taidekauppa, mutta säästösyistä valitsin silloin toisen.
      Tykkään valtavasti Ilkka Lammin töistä. Hankkimaani julisteeseen tuli paspis joka on hiukan liian vaalea. Mietin kovasti, pitääkö se vaihtaa kun työ on niin täydellinen.
      Muista selvästi kun piirsin näitä vaatteita, lantioviiva kumitettiin pois. Tein prinsessamekkoja joissa oli se päällihame, niitä oli ihan kuvioida :)
      Tämä on kirpparilöytö, omat ovat kadonneet jonnekkin maailman tuliin.
      Voisitkohan löytää sellaisen nuken jostain keräilytapahtumasta!
      Kiitos Uuna!

      Poista
  6. Muistan kyllä paperinuket ja niiden vaatteet. Yhtään ei ole säilynyt, mihin lie hävitetty aikoiaan. Onneksi yksi oikea nukke on lapsuudestani tallessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kun tälläiset muistorikkaat asiat ovat hävinneet, onhan niissä tietysti oma säilyttämisensä.
      Miulla ei ole tallella mitään muuta kuin kirjat.
      Kiitos Rantakasvi!

      Poista
  7. Kyllä paperinukeilla leikittiin sekä sisällä että kalliolla...harmi kun ovat kaikki hävinneet vuosien varrella.

    Kaunis taulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkuin Minttuli tuolla sanoi, ne olivat sen ajan barbeja!
      Kiitos Sirpa!

      Poista
  8. Voi miten kaunis paperinukke! Minäkin leikin lapsena paperinukeilla. Apu lehdessä julkaistiin julkkiksista paperinukkeja, ne piti kerätä joka ikinen. Muistan, että minulla oli ainakin prinsessa Diana, Danny ja Matti Nykänen =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muista nämä nuket, silloin Apu-lehti taisi tulla useampaan kotiin.
      Olin silloin jo sen verran vanhempi etten niitä enää leikannut. Jotenkin muistankin nämä mainitsemasi.
      Kiitos Katinka!

      Poista
  9. Paperinukeilla oli tosi kivaa leikkiä, muistan kyllä. Hauska idea kehystää sellainen tauluksi. Olet siis onnekas tänä alkavana vuotena....=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vinkki taisi löytyä jostain sisustuslehdestä. Toivottavasti olen onnekas, jos saisin kuvattua ensi kesänä vihdoin käärmeen :D Aika pienet toiveet, eikö:)
      Kiitos nainen.kuvastimessa!

      Poista
  10. Ihana taulu ja toivotaan että sirpaleet tuovat onnea. Mummini sanoi aina minua pataluhaksi jos laistkotti. :)

    Tunnelmallista loppiaista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivon, kiitos! Pataluha-sana oli tuttu, en vain tiennyt että se on myös ollut käyttöesine.
      Kiitos Tiia K.!

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Mahtaako niitä olla vielä myynnissä!
      Kiitos Sussi!

      Poista
  12. Joskus ihmettelen, millainen lapsi, tyttö olen oikeastaan ollut, minulla ei ole ollut koskaan nukkea, ei paperinukkejakaan.
    Nimenä pataluha on minulle ihan vieras, mutta tuollaisia oljesta tehtyjä juttuja olen nähnyt.
    Sirpaleet tuottavat onnea, usein sanotaan niin, mutta sanotaan myös, vahingot ne menestyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa siun lähipiiri ei tuputtanut sitä nukkea!
      Näin jossain käsityöalan lehdissä upeita teosia oljesta, ne olivat kyllä aika kookkaita yksityistiloihin.
      Tässähän voisi sitten olla tuplaonnen mahdollisuus :)
      Kiitos aimarii!

      Poista