Kuvasin hömötiaista.
Jotenkin vaan tykkään näistä harmaita sävyjä täynnä olevista kuvista.
torstai 30. tammikuuta 2014
tiistai 28. tammikuuta 2014
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Pihabongaus
Olipa rauhallista sekä kotipihalla että lintujenruokintapaikalla, mihin linnut ovat kadonneet!
Piilotin tuonne kuusenoksien sekaan ruokakipon ja sehän houkutteli ne vähät linnut jotka olivat maisemissa. Sinitiaisia oli ehkä puolenkymmentä, talitiaisia siitä puolet enemmän.
Pähkinänakkelikin teki pienen vierailun. En tiedä pelotteliko korppi linnut pois kun se teki kierroksen pari ruokintapaikan yläpuolella.
Hömötiainen toraili lajitoverinsa kanssa, kaveri on tuon ruokinta-automaatin katolla. Niitä oli siis kaksi.
Kuusitiainen piipahti hakemassa muutamia siemeniä, se on kovin kiireinen liikkeissään. Töyhtötiaista jäin kaipamaan ja puukiipijää. Keltasirkkuja oli muutama, en kuvannut koska postasin vasta eilen kyseisen linnun.
Onko tuolla talitiainen päiväunillaan, päätin hiipiä katsomaan...
Nukkuuko se silmät auki kun on noin hiljaa ja liikkumatta! Ehkäpä se vain miettii tätä maailman menoa lintujen näkökulmasta!
Päätin olla häiritsemättä enempää ja peräännyin, siihen se jäi miettimisoksalleen!
Kotipihalla bongasin vain muutaman sini- ja talitiaisen sekä viherpeippopariskunnan. Aamupäivällä oli viisi keltasirkkua sekä harakka.
Oli aika merkillisen hiljainen bongauspäivä!
Piilotin tuonne kuusenoksien sekaan ruokakipon ja sehän houkutteli ne vähät linnut jotka olivat maisemissa. Sinitiaisia oli ehkä puolenkymmentä, talitiaisia siitä puolet enemmän.
Pähkinänakkelikin teki pienen vierailun. En tiedä pelotteliko korppi linnut pois kun se teki kierroksen pari ruokintapaikan yläpuolella.
Hömötiainen toraili lajitoverinsa kanssa, kaveri on tuon ruokinta-automaatin katolla. Niitä oli siis kaksi.
Kuusitiainen piipahti hakemassa muutamia siemeniä, se on kovin kiireinen liikkeissään. Töyhtötiaista jäin kaipamaan ja puukiipijää. Keltasirkkuja oli muutama, en kuvannut koska postasin vasta eilen kyseisen linnun.
Onko tuolla talitiainen päiväunillaan, päätin hiipiä katsomaan...
Nukkuuko se silmät auki kun on noin hiljaa ja liikkumatta! Ehkäpä se vain miettii tätä maailman menoa lintujen näkökulmasta!
Päätin olla häiritsemättä enempää ja peräännyin, siihen se jäi miettimisoksalleen!
Kotipihalla bongasin vain muutaman sini- ja talitiaisen sekä viherpeippopariskunnan. Aamupäivällä oli viisi keltasirkkua sekä harakka.
Oli aika merkillisen hiljainen bongauspäivä!
lauantai 25. tammikuuta 2014
Tutustutaanko!
Olin tänään kuvaamassa tutulla lintujen ruokintapaikalla. Kuvattavaa ei ollut kovin paljon, muutamia sini- , tali- ja hömötiaisia.
Sitten lähellä olevan pienen kuusen alta tulla tupsahti tälläinen pörröinen keltasirkku, tuli suoraan eteen kuin tutustuakseen. Kyykistyin alas eikä lintu ollut millänsäkään. Siinä ihmetyksessä en älynnyt muuttaa suljinaikaa ja niin ne kuvatut hyppelyt, kun lintu tosiaan tuli vastaan, jäivät epätarkoiksi.
Mitäs linnulle sanotaan kun halutaan tutustua? Tunsin taas hetken olevani "lintukuiskaaja" :) Ihan oikeasti sanoin " Mistäs sie siihen tupsahdit?" Enkä muistanut edes katsoa ympärilleni näkeekö kukaan kun puhun linnulle! Onhan se nyt noloa :)
Siinä se kallisteli päätänsä ihan kuin olisi kuunnellut! Välillä nokki maasta syötävää. Kuvasin siellä jonkin aikaa ja lintu pysytteli koko ajan siinä tuntumassa.
Linnun täytyy olla sairas kun on noin pörröinenkin ja peloton! Lentämään se kyllä pystyi kun pyrähti pari kertaa muualle mutta enimmäkseen liikkui siinä hyppimällä.
Siellä on reilusti ruokaa tarjolla ettei tarvitse ruoan etsimiseen kuluttaa energiaa.
Talviongella
Aina vaan ihmettelen tätä jäätaidetta!
Molemmissa tapauksissa pohjana on järviruoko ja sen ympärille vesi ja pakkanen ovat luoneet nämä teokset.
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
Pieni lauma
Sunnuntain kuvausreissulla tapasin myös tämän pienen metsäkaurislauman joka on harvinainen näky täälläpäin. Tiesin että niitä liikuskelee mökkimaastossa ja olen pari kertaa nähnytkin. Erillisillä kerroilla, ensin kaksi naarasta ja toisella kerralla yksinäisen uroksen.
En edes yritänyt päästä lähelle kun ne näyttivät niin varovaisilta, tyydyin kuvaamaan autotieltä.
Ihmettelin ohi ajaessamme miksi heinäpaali oli levitelty pellolle ja poistullessahan se syy selvisi - metsäkauriitten ruokapaikka. Kerrotaan että ne elävät talvella aika paljon keinoruokinnan varassa. Eläimet katselivat uteliaina, varsinkin kun tulin pois autosta.
Etsin vähän tietoa Suomen LUONTO Tunnistusoppaasta. Siinä kerrotaan että pyöreä peräpeili ohjaa pimeässä laumaa pysymään yhdessä ja sitä laajentaessaan eläin varoittaa muita vaarasta. Kun tämän luin niin katselin kuvaa tarkemmin. Tuossa oikealla ylhäällä olevan eläimen peräpeilihän on huomattavasti laajempi kuin toisilla. Onko lauman "vartija"!
En osaa yhtään arvata kumpaa sukupuolta lauman jäsenet ovat ja onko tuossa vielä nuoria eläimiä, kaikki näyttivät aika samankokoisilta ja -näköisiltä.
Uros pudottaa kaksi tai kolmepiikkiset sarvensa X-XII ja uudelleen ne alkavat kasvaa alkuvuodesta, joten tuossa saattaa olla uroksiakin.
Matalana eläimenä metsäkauris on oikea punkinkerääjä, yhdessä yksilössä voi olla jopa parisataa punkkia.
Olipa mukava ja yllättävä kohtaaminen!
Nythän voisi alkaa toivoa, jospa joskus näkisin sen valkotäpläisen vasan.
En edes yritänyt päästä lähelle kun ne näyttivät niin varovaisilta, tyydyin kuvaamaan autotieltä.
Ihmettelin ohi ajaessamme miksi heinäpaali oli levitelty pellolle ja poistullessahan se syy selvisi - metsäkauriitten ruokapaikka. Kerrotaan että ne elävät talvella aika paljon keinoruokinnan varassa. Eläimet katselivat uteliaina, varsinkin kun tulin pois autosta.
Etsin vähän tietoa Suomen LUONTO Tunnistusoppaasta. Siinä kerrotaan että pyöreä peräpeili ohjaa pimeässä laumaa pysymään yhdessä ja sitä laajentaessaan eläin varoittaa muita vaarasta. Kun tämän luin niin katselin kuvaa tarkemmin. Tuossa oikealla ylhäällä olevan eläimen peräpeilihän on huomattavasti laajempi kuin toisilla. Onko lauman "vartija"!
En osaa yhtään arvata kumpaa sukupuolta lauman jäsenet ovat ja onko tuossa vielä nuoria eläimiä, kaikki näyttivät aika samankokoisilta ja -näköisiltä.
Uros pudottaa kaksi tai kolmepiikkiset sarvensa X-XII ja uudelleen ne alkavat kasvaa alkuvuodesta, joten tuossa saattaa olla uroksiakin.
Matalana eläimenä metsäkauris on oikea punkinkerääjä, yhdessä yksilössä voi olla jopa parisataa punkkia.
Olipa mukava ja yllättävä kohtaaminen!
Nythän voisi alkaa toivoa, jospa joskus näkisin sen valkotäpläisen vasan.
maanantai 20. tammikuuta 2014
Jääpitsiä
Kerran vielä kiellon päälle!
Nämä luonnonmuovaamat taideteokset olivat valinneet laiturin kaiteet tartuntapaikakseen joten taustaksi tuli sinisen taivaan antama sävy.
Nämä luonnonmuovaamat taideteokset olivat valinneet laiturin kaiteet tartuntapaikakseen joten taustaksi tuli sinisen taivaan antama sävy.
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Reissu jäälle
Annan otsikon hämätä :) En mene vielä jäälle mutta jäällä kuvasin, ihan rannan tuntumassa. Näyttää siltä että jää kestää jo hyvin, oli verkonkokijoita, hiihtäjiä, retkiluistelijoita ja joku uskalias moottorikelkkailijakin oli lähtenyt rannasta jäljistä päätellen.
Olin samalla paikalla jossa kuvasin Eino-myrskyä.
Tämä on pitkä melko kapea ja paikoin korkea niemi, nämä jäänkuorruttamat puut ovat ihan niemen kärjessä. Mitenkähän mänty kestää tuollaisen jääkuorutuksen.
Korkean niemen toiselle puolelle paistoi aurinko ja tämä toinen puoli on varjoisa. Jännästi valon sävy vaihtelee.
Rantaviivasta noin 30 m matka selälle päin oli tällaista kovin rosoista. Luisteluun ja hiihtämiseenkään tuo alue ei sovi ollenkaan ennenkuin lunta tulee lisää. Toisella puolella on loistava jää.
Ihastuin näihin kaarisiltoihin joita oli niemen aurinkoisella puolella, täällä rantaan osuneet tuulet ja aallot ovat olleet lempeämpiä koristeluissaan. Lunta on kovin vähän kuten näkyy näissä kuvissakin.
Yllätyin kun laitoin kuvat koneelle, miten ruma ja synkkä tausta paljas jää on. Paikan päällä, auringossa nämä ruusukkeet näyttivät niin kauniilta.
Ja ruusukkeita riitti!
Erittäin kaunis ulkoilusää, pakkasta tosin oli -16 C Ei palellut ollenkaan kun olin niin innoissani kaikesta tästä kauniista!
Saimaan kanavan kautta on tullut vielä alus puulastissa, jatkuukohan sen matka tästä Savonlinnaan! Ihan reipasta vauhtia se kulki ja mursi jäätä edellään. Kuvasta on vaikea päätellä miten lähellä väylää nuo oikealla olevat luistelijat ovat, matkaa on sen verran paljon että on vaikea hahmottaa.
Kuvasin tänään niin paljon että kuvia riittää ihan useampaankin postaukseen.
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Olin samalla paikalla jossa kuvasin Eino-myrskyä.
Tämä on pitkä melko kapea ja paikoin korkea niemi, nämä jäänkuorruttamat puut ovat ihan niemen kärjessä. Mitenkähän mänty kestää tuollaisen jääkuorutuksen.
Korkean niemen toiselle puolelle paistoi aurinko ja tämä toinen puoli on varjoisa. Jännästi valon sävy vaihtelee.
Rantaviivasta noin 30 m matka selälle päin oli tällaista kovin rosoista. Luisteluun ja hiihtämiseenkään tuo alue ei sovi ollenkaan ennenkuin lunta tulee lisää. Toisella puolella on loistava jää.
Ihastuin näihin kaarisiltoihin joita oli niemen aurinkoisella puolella, täällä rantaan osuneet tuulet ja aallot ovat olleet lempeämpiä koristeluissaan. Lunta on kovin vähän kuten näkyy näissä kuvissakin.
Yllätyin kun laitoin kuvat koneelle, miten ruma ja synkkä tausta paljas jää on. Paikan päällä, auringossa nämä ruusukkeet näyttivät niin kauniilta.
Ja ruusukkeita riitti!
Erittäin kaunis ulkoilusää, pakkasta tosin oli -16 C Ei palellut ollenkaan kun olin niin innoissani kaikesta tästä kauniista!
Saimaan kanavan kautta on tullut vielä alus puulastissa, jatkuukohan sen matka tästä Savonlinnaan! Ihan reipasta vauhtia se kulki ja mursi jäätä edellään. Kuvasta on vaikea päätellä miten lähellä väylää nuo oikealla olevat luistelijat ovat, matkaa on sen verran paljon että on vaikea hahmottaa.
Kuvasin tänään niin paljon että kuvia riittää ihan useampaankin postaukseen.
Mukavaa alkavaa viikkoa!
lauantai 18. tammikuuta 2014
Talven tuntua
Nyt tuntuu talvelta! Pakkasmittari näyttää -16.5 C ja pientä viimaa.
Kävin viemässä linnuille ruokaa uudelle metsäruokintapaikalle ja puin niin paljon vaatetta että olin lopulta ihan kuumissani. Linnut ovat siellä vielä niin arkoja että kaikoavat heti kun ihminen tulee näköpiiriin mutta huomasin että siellä oli ruoka kuitenkin maittanut. Ja taas oli yksi ruokinta-automaateista tiputettu, riputuslanka katkaistu poikki. Voisikohan oravaa syyttää!
Linnuista en sitten saanut kuvia, joten kuvasin lunta :) Jalusta ei mahtunut mukaan kun muuta kuljetettavaa oli niin paljon, olisi ollut kyllä tarpeen!
Huomiseksi on luvassa aurinkoista säätä, taidanpa lähteä katsomaan olisivatko töyhtötiaiset paikalla kun se kuvausprojekti on ollut nyt vähän tauolla.
Kävin viemässä linnuille ruokaa uudelle metsäruokintapaikalle ja puin niin paljon vaatetta että olin lopulta ihan kuumissani. Linnut ovat siellä vielä niin arkoja että kaikoavat heti kun ihminen tulee näköpiiriin mutta huomasin että siellä oli ruoka kuitenkin maittanut. Ja taas oli yksi ruokinta-automaateista tiputettu, riputuslanka katkaistu poikki. Voisikohan oravaa syyttää!
Linnuista en sitten saanut kuvia, joten kuvasin lunta :) Jalusta ei mahtunut mukaan kun muuta kuljetettavaa oli niin paljon, olisi ollut kyllä tarpeen!
Huomiseksi on luvassa aurinkoista säätä, taidanpa lähteä katsomaan olisivatko töyhtötiaiset paikalla kun se kuvausprojekti on ollut nyt vähän tauolla.
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Sinistä ja keltaista
Oikein kadehdin teitä hyvät blogiystävät jotka voitte olla päivisin ulkona ja kuvailla ja nauttia tuosta upeasta valossa mitä nyt on ollut. Valoa kyllä näyttäisi riittävän näillä näkymin viikonlopullekin.
Kuvasin tämän sinitiaisen viime sunnuntaina.
Joku kerta täyttyy yrittää kuvata varpaita tarkemmin, aika mielenkiintoisesti ne "lukittuvat" noinkin ohuen langan ympärille!
Keltasirkku pyrähti aidalle ottamaan lumikylpyjä ihan uudessa lumessa jota tuossa kuvassa sataa parhaillaan lisääkin.
Kuvasin tämän sinitiaisen viime sunnuntaina.
Joku kerta täyttyy yrittää kuvata varpaita tarkemmin, aika mielenkiintoisesti ne "lukittuvat" noinkin ohuen langan ympärille!
Keltasirkku pyrähti aidalle ottamaan lumikylpyjä ihan uudessa lumessa jota tuossa kuvassa sataa parhaillaan lisääkin.
Tunnustus
Sain kaksi kaunista tunnustusta tällä viikolla. Kuvat on luonut Pirjo Mökkipuutarhablogista
Ylin tuli Pelaguulta ja alimman lähetti between Kiitos paljon teille molemmille!
Täällä on monessa blogissa kiva olla ja moniin bloginpitäjiin on ollut mukava tutustua! Ihan poikkeuksellisesti ajarttelin jakaa nyt nämä viidelle eteenpäin.
Jaan pienin perusteluin:
Tiitsa on ensimmäinen luontokuvablogin pitäjä johon täällä tutustuin ja tavallaan innostuttikin kuvauksen maailmaan.
aimarii erittäin kauniita luontokuvia ja mielenkiintoisia eräretkeilytarinoita
seita loistava luontovalokuvaaja, nautin pohjoisen kuvista ja valosta
Kiiris luulen että meillä on samantapainen huumorintaju
Mags pitkäaikainen blogikaveri tuolta korublogienmaailmasta, taitava sunnittelija, tykkään siitä että koruissa on tarina ja hänen koruissaan on.
Muistan kyllä ettette Tiitsa ja Mags ( kuten en miekään ) ole juurikaan osallistuneet tunnustusten esille laittamiseen mutta halusin kuitenkin jakaa näin :)
Ja on monta, monta muuta joille tämän haluaisin jakaa ja sanon tämän ihan vilpittömästi.
Tässä blogiharrastuksessa ei ole mitään muuta vikaa kuin että tämä vie aikaa aivan kohtuuttomasti :)
edit. piti vielä lisätä että voit valita lempikukkasi / kuvasi
maanantai 13. tammikuuta 2014
Hyytävät jääkiitäjät
Onnistuin kuvaamaan erään luonnossa tapahtuvista merkillisimmistä ilmiöistä, Hyytävien jääkiitäjien ratsujen eli Viimattarien valintatilaisuuden.
Tilaisuus järjestetään aina ensimäisten varmojen talven merkkien ilmettyä.
Kerroin tyttärelle joka ilta jonkin kotikutoisen sadun kun hän oli pieni. Yleensä siihen sisältyi jokin opetus kun lapsesta oli tarkoitus kasvattaa kunnon kansalainen :) Ja eikä siinä nyt niin huonosti onnistuttukaan :)
Tämä aika tuli vaan mieleeni näistä kuvista, joissa näin sadun aineksia. Jospa vähän yritän monien vuosien jälkeen.
Hyytävät jääkiitäjät olivat jälleen kokoontuneet valitsemaan itselleen Viimatarta eli tuulen lailla kiitävää jääratsuaan. Oli se aika! Nämä ihmismäiset olennot ovat ajattomia ja iättömiä toisin kuin ratsunsa jotka kuluttavat kaikki voimansa tärkeään työhönsä eli jään muodostamiseen ja muuttuvat pian sen jälkeen tuulen riepoteltavaksi tuiskulumeksi.
Hyytävät jääkiitäjät muuttuvat puolestaan valkoisiksi rantakiviksi tehtävänsä suoritettuaan. Kevään ja kesän mentyä, loppusyksystä, täydenkuun aikaan ne alkavat voimistua ja saada entistä muotoaan takaisin, jälleen uutta talvea ja uutta ponnistusta varten.
Tilaisuus on juhlava jopa harraskin. Pieniä Viimattaria ponnahtelee lumen läpi tauotta. Kehitys vaatii aina lumen se on tavallaan kuin turvallinen peitto jonka alla kehitys pääsee alkuun. Pakkanen edesauttaa solujen jakaantumisen huikeaan vauhtiin. Satoja Viimattaria tarvitaan Suur-Saimaan jäädyttämiseen.
Norppaemon ei kohta tarvitse olla huolissaan poikasensa puolesta kun jäätä ja lunta on pian luvassa, vaikkakin vähän myöhempää tänä vuonna kuin tavallisesti.
Viimattaret ovat saaneet jo tunnistettavaa jääratsun muotoaan. Vielä on aikaa hetkeksi levähtää ennenkuin levittäydytään vedenpinnan yläpuolelle Hyytävien jääkiitäjien kuljettajiksi. Yö on tähän työhön parasta aikaa ja hiljaa ja tarkasti kuunnellessa voit kuulla kuinka järvi alkaa saada jääpeitettä ylleen, voit kuulla myös pientä puhinaa ja puhkumista. Viimattaret puhaltavat sieraimistaa todella kylmää ilmaa jolloin tämä jäätymisilmiö tapahtuu, ne liikkuvat aika hiljaa ja huomaamattomasti, tuskin kovin moni näitä parivaljakoita tapaa!
Aamulla ihmiset ihmetelevät yön aikana jääpeitteen saanutta järven pintaa.
Mikä se tässä olisi se opetus :) Aina pitää kysyä aikuisilta lupa saako jäälle mennä!
Ehkä se on lapsella tuolla takaraivossa että ovatkohan Hyytävät jääkiitäjät ja Viimataret jo tehneet työnsä valmiiksi.
Sen pituinen se :)
Tilaisuus järjestetään aina ensimäisten varmojen talven merkkien ilmettyä.
Kerroin tyttärelle joka ilta jonkin kotikutoisen sadun kun hän oli pieni. Yleensä siihen sisältyi jokin opetus kun lapsesta oli tarkoitus kasvattaa kunnon kansalainen :) Ja eikä siinä nyt niin huonosti onnistuttukaan :)
Tämä aika tuli vaan mieleeni näistä kuvista, joissa näin sadun aineksia. Jospa vähän yritän monien vuosien jälkeen.
Hyytävät jääkiitäjät olivat jälleen kokoontuneet valitsemaan itselleen Viimatarta eli tuulen lailla kiitävää jääratsuaan. Oli se aika! Nämä ihmismäiset olennot ovat ajattomia ja iättömiä toisin kuin ratsunsa jotka kuluttavat kaikki voimansa tärkeään työhönsä eli jään muodostamiseen ja muuttuvat pian sen jälkeen tuulen riepoteltavaksi tuiskulumeksi.
Hyytävät jääkiitäjät muuttuvat puolestaan valkoisiksi rantakiviksi tehtävänsä suoritettuaan. Kevään ja kesän mentyä, loppusyksystä, täydenkuun aikaan ne alkavat voimistua ja saada entistä muotoaan takaisin, jälleen uutta talvea ja uutta ponnistusta varten.
Tilaisuus on juhlava jopa harraskin. Pieniä Viimattaria ponnahtelee lumen läpi tauotta. Kehitys vaatii aina lumen se on tavallaan kuin turvallinen peitto jonka alla kehitys pääsee alkuun. Pakkanen edesauttaa solujen jakaantumisen huikeaan vauhtiin. Satoja Viimattaria tarvitaan Suur-Saimaan jäädyttämiseen.
Norppaemon ei kohta tarvitse olla huolissaan poikasensa puolesta kun jäätä ja lunta on pian luvassa, vaikkakin vähän myöhempää tänä vuonna kuin tavallisesti.
Viimattaret ovat saaneet jo tunnistettavaa jääratsun muotoaan. Vielä on aikaa hetkeksi levähtää ennenkuin levittäydytään vedenpinnan yläpuolelle Hyytävien jääkiitäjien kuljettajiksi. Yö on tähän työhön parasta aikaa ja hiljaa ja tarkasti kuunnellessa voit kuulla kuinka järvi alkaa saada jääpeitettä ylleen, voit kuulla myös pientä puhinaa ja puhkumista. Viimattaret puhaltavat sieraimistaa todella kylmää ilmaa jolloin tämä jäätymisilmiö tapahtuu, ne liikkuvat aika hiljaa ja huomaamattomasti, tuskin kovin moni näitä parivaljakoita tapaa!
Aamulla ihmiset ihmetelevät yön aikana jääpeitteen saanutta järven pintaa.
Mikä se tässä olisi se opetus :) Aina pitää kysyä aikuisilta lupa saako jäälle mennä!
Ehkä se on lapsella tuolla takaraivossa että ovatkohan Hyytävät jääkiitäjät ja Viimataret jo tehneet työnsä valmiiksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)