Tilaisuus järjestetään aina ensimäisten varmojen talven merkkien ilmettyä.
Kerroin tyttärelle joka ilta jonkin kotikutoisen sadun kun hän oli pieni. Yleensä siihen sisältyi jokin opetus kun lapsesta oli tarkoitus kasvattaa kunnon kansalainen :) Ja eikä siinä nyt niin huonosti onnistuttukaan :)
Tämä aika tuli vaan mieleeni näistä kuvista, joissa näin sadun aineksia. Jospa vähän yritän monien vuosien jälkeen.
Hyytävät jääkiitäjät olivat jälleen kokoontuneet valitsemaan itselleen Viimatarta eli tuulen lailla kiitävää jääratsuaan. Oli se aika! Nämä ihmismäiset olennot ovat ajattomia ja iättömiä toisin kuin ratsunsa jotka kuluttavat kaikki voimansa tärkeään työhönsä eli jään muodostamiseen ja muuttuvat pian sen jälkeen tuulen riepoteltavaksi tuiskulumeksi.
Hyytävät jääkiitäjät muuttuvat puolestaan valkoisiksi rantakiviksi tehtävänsä suoritettuaan. Kevään ja kesän mentyä, loppusyksystä, täydenkuun aikaan ne alkavat voimistua ja saada entistä muotoaan takaisin, jälleen uutta talvea ja uutta ponnistusta varten.
Tilaisuus on juhlava jopa harraskin. Pieniä Viimattaria ponnahtelee lumen läpi tauotta. Kehitys vaatii aina lumen se on tavallaan kuin turvallinen peitto jonka alla kehitys pääsee alkuun. Pakkanen edesauttaa solujen jakaantumisen huikeaan vauhtiin. Satoja Viimattaria tarvitaan Suur-Saimaan jäädyttämiseen.
Norppaemon ei kohta tarvitse olla huolissaan poikasensa puolesta kun jäätä ja lunta on pian luvassa, vaikkakin vähän myöhempää tänä vuonna kuin tavallisesti.
Viimattaret ovat saaneet jo tunnistettavaa jääratsun muotoaan. Vielä on aikaa hetkeksi levähtää ennenkuin levittäydytään vedenpinnan yläpuolelle Hyytävien jääkiitäjien kuljettajiksi. Yö on tähän työhön parasta aikaa ja hiljaa ja tarkasti kuunnellessa voit kuulla kuinka järvi alkaa saada jääpeitettä ylleen, voit kuulla myös pientä puhinaa ja puhkumista. Viimattaret puhaltavat sieraimistaa todella kylmää ilmaa jolloin tämä jäätymisilmiö tapahtuu, ne liikkuvat aika hiljaa ja huomaamattomasti, tuskin kovin moni näitä parivaljakoita tapaa!
Aamulla ihmiset ihmetelevät yön aikana jääpeitteen saanutta järven pintaa.
Mikä se tässä olisi se opetus :) Aina pitää kysyä aikuisilta lupa saako jäälle mennä!
Ehkä se on lapsella tuolla takaraivossa että ovatkohan Hyytävät jääkiitäjät ja Viimataret jo tehneet työnsä valmiiksi.
Hieno tarina. Tuli tuosta mieleen se pikkukakkosen "Varokaa heikkoja jäitä" lause joka tuli aina lopussa. Paljonkohan siitäkin on jo aikaa `?
VastaaPoistaMuistan tuon niin selvästi, on siitä ainakin 25v. luulisin! Muutenkin Pikku kakkosen tunnusmelodia tuttuudessaan voisi herättää vaikkapa tajuttomuustilasta :) Oli se niin monena iltana "lapsenvahtina".
PoistaKiitos Harry!
Olet uskomaton... ihana, jännittävä, mukaansa tempaava tarina, jota kuvat hienosti tukee. Hyvin olet isäsi opit sisäistänyt luonnon lukemisessa, näkemisessä ja tulkitsemisessa.
VastaaPoistaTekstissä on vähän kömmähdyksiä ja taivutus- ja pilkkuvirheitä, joku saattaa jopa tunteä myötähäpeää :)
PoistaMutta olipa hauska tavallaan muistella menneitä, aikaa jolloin iltasadut olivat läsnä jokaisessa päivässä tai pikemminkin illassa!
Isäni isä eli pappa, oli se joka alunperin laittoi luonnosta tykkäämisen "veriin".
Kiitos Tiitsa!
Ihana satu, jossa totta toinen puoli :) Ja niin kauniita jäämuovailuja rannoilla.
VastaaPoistaSaduissa on aina toinen puoli tota :)
PoistaKiitos seita!
Ihana tarina ja upeat kuvat :)
VastaaPoistaEdellisenä päivänä nuo jäämuodostelmat näyttivät ihan toisilta, en vaan ehtinyt kuvaamaan.
PoistaKiitos Ameba Donna!
Ihana tarina ja todella kauniit kuvat!
VastaaPoistaKiitos Sussi, eivätkö olekkin hämmästyttävästi ihmishahmoja!
PoistaLoistava satu! Odotan Viimattarien ja Hyytävien jääkiitäjien pian tekevän meren jääksi, jotta pääsemme saarelle. Ja kerrassaan hienoja kuvia!
VastaaPoistaSaattaa olle että ne jäädyttävät sisäjärvet ensin. Voin kertoa heille, kun väleissä ollaan että sielläkin odotellaan :)
PoistaKiitos Tuulia!
Nyt Jääkiitäjäjillä ja Viimattarilla kiireistä aikaa ja paljon ovat saaneet vesiä jäätymäänkin. Sadun maailma on kiehtova. Tykkäsin kovasti sadustasi, kuten myös jääkuvistasi, joissa voi antaa mielikuvituksen lähteä laukkaamaan.
VastaaPoistaLuin jostain pari senttiä vuorokaudessa jäät pakkasilla vahvistuvat. Voihan se olla että paivavat ylitöitä tuolla salojärvillä päivälläkin kun myöhässä ovat!
PoistaSain useampana jouluna kummiltani satukirjan joululahjaksi ja luin lapsena mielelläni toisille satuja ääneen.
Kiitos aimarii!
Hienot jääkiitäjät ja kiva tarina.. Minulla on sinulle tunnustus blogissani.
VastaaPoistaKiitos Pelaguu ja kiitos myös tunnustuksesta, pistäydyn blogissasi!
PoistaAivan ihana tarina ja nuo kuvat siihen liitettynä saavat mielikuvitukselle siivet!
VastaaPoistaHyytävät jääkiitäjät talvipompissaan näyttivät niin ihmishahmoilta :)
PoistaKiitos Pirkkoinkeri!
Hienot kuvat ja mukava teksti.
VastaaPoistaKiitos S. Willberg!
PoistaHyytävän kaunista ja mukavaa tarinointia ♥
VastaaPoistaIhanaa kuutin elämä on pelastettu, joku hyvä talvessakin.
Täällä Saimaan rannoilla seurataan kovasti miten kuutteja syntyy ja miten elämä lähtee siitä eteenpäin.
PoistaKiitos Seijastiina!
Kyllä olikin hieno tarina ja kuvat, miten hienot, uskomattoman kauniit ja elävät!
VastaaPoistaHyvää tammikuuta sulle!
Jää on mielenkiintoista kuvattavaa, herkkua mielikuvitukselle!
PoistaKiitos Harakka, hyvää tammikuuta myös siulle!
Voi ei, jäin ihan heti kiinni tähän jännittävään tarinaan! Tuossa olisi oikeasti ainesta ihan lasten kirjaksi, oletko koskaan harkinnut? Kielikuvat olivat niin eläviä, että näin ihan sieluni silmissä nämä hyytävät ratsastajat (ehkä kauniit kuvasikin hieman auttoivat =D). Aivan ihan postaus! Mikäli muutkin sadut ovat näin hyviä, niin laita ihmeessä luettavaksi.
VastaaPoistaEn ole koskaan kirjaa harkinnut, en edes pienenpientä. Kirjailijat ovat ihan erikseen. Jälkeenpäin vain tuli mieleen että olisihan niitä tarinoita voinut laittaa vaikkapa ruuruvihkoon :)
PoistaKiitos Katinka!
Kaunis tarina ja upeat kuvat.
VastaaPoistaKiitos between!
PoistaIhana postaus!
VastaaPoistaKiitos Pirjo!
PoistaTämä oli niin hieno postaus! Mielenkiintoiset ja jännittävät kuvat.
VastaaPoistaKiitos Mags!
PoistaOi, mikä ihana kuvakertomus!!
VastaaPoistaKiitos kauniista perjantaisadusta Vikki <3
Olisi pitänyt vähän enemmän paneutua tuohon kirjoitusasuun, huomasin siellä jälkeenpäin monta kielioppi- ym. virhettä. Mutta enhän ole kirjailija :)
VastaaPoistaKiitos Kaisa Reetta!