lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuoden vaihtuessa








Kiitos paljon teille kaikille täällä blogissani kuluneen vuoden aikana vierailleille. On niin paljon mukavampi tehdä tätä muillekkin, kun vain itsensä iloksi :)

Toivotan Onnellista ja kuvauksellista uutta vuotta 2017!

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Älykäs lintu

Tänään paistoi aurinko :)
Niin hieno ulkoilupäivä! Kävin Vuoksella kuvaamassa lintuja. Toivoin näkeväni kyhmyjoutsenen, mutta se pysyi piilossa, kuten myös uivelo, jonka kuvaisin mielelläni myös.
Mutta löytyihän sieltä onneksi eräs, joka oli mielellään mallina.


Kun etsin tähän postaukseen variksesta kertovia runoja, niin samalla löysin täällä internetin ihmeellisestä maailmasta sellaisen tutkimukseen perustuva väittämän, että varis olisi viisaampi kuin ekaluokkalainen!
Tämä kuvattava kaveri oli ainakin kovin rohkea, sehän tuli melkein syliin. Harmi vaan kun ei ollut minkäänlaista leipäpalaa mukana kuvauspalkkioksi.


                                                                            Waris
                                                               Wiisain lintu warmaan
                                                               ompi waris harmaa.
                                                               Sill' on iso kaula
                                                               ja se osaa laulaa.
                                                               Milloin hartahasti,
                                                               milloin ilkkuvasti:
                                                               Waa, waa, waa
                               
                                                                                      Alpo Noponen
                                                               

                                                             Varis syö vain pikaruokaa:
                                                              pizzaa, purilaista.
                                                              Naakkanaapurikin huokaa:
                                                              tuo on moukkamaista.

Tälle lorulle en löytänyt tekijää. Tämä taitaa olla ihan totta kaupunkivaristen kohdalla. Mutta luulisi noitten tarjottavien kyllä maistuvan naakoillekkin.
                                                           
                                                          

 Varis yöllä
                                                           Myös varikset yöllä nukkuvat,
                                                           kun taivaalla paistaa kuu.
                                                           Ja niillä on risuja patjanaan,
                                                           ja sänkynänsä puu. 

                                                                                  Aale Tynni



lauantai 24. joulukuuta 2016

24. joulukuuta


Kiitos teille kaikille, jotka kävitte kanssani kurkistamassa, mitä kuuluu näin joulun alla tonttujen eloon ja oloon!
Joskus on hyvä heittäytyä vähän lapsekkaaksi :)


HYVÄÄ JOULUA!

perjantai 23. joulukuuta 2016

23. joulukuuta

Toiseksi viimeinen  "kalenterin luukku" avautuu tässä, nopeasti tämä joulukuu taas on edennyt.
Aamulla heräsin siihen, kun vesisade rummutti ikkunaa. Lunta on vielä jonkin verran, kadut taitavat olla jo melko paljaina, tosin osittain jäisiä.


 Tonttu on tullut tarkistamaan jäätilannetta. Pystyisikö joulupukki poroineen ylittämään vesistöjä jäitä pitkin. Se saattaisi toisinaan lyhentää matkaa, ja auttaa aikataulussa pysymistä.


Porot eivät turhia hötkyile, ottavat välillä pieniä torkkujakin. Valjaissa näyttää lukevan Jeppe, onko tämä Jeppe nyt se Petterin varaporo, en tiedä.

Lopetan nyt tähän päivään tonttujen tarkkailun ja seuraamisen ja annan heille täydellisen työrauhan. Sitä he tarvitsevat, luulen että heillä on vielä monta puuhaa tekemättä, että me saamme joulurauhan :)

Nyt lähden tästä leipomaan! Teen perinteisen Sacherkakun, aprikoosia sinne väleihin, ja samanlaisen myös tyttärelle. Ja uutena joulujuttuna teen hyydytetyn karpalokakun, jossa on piparipohja.
Mukavaa päivää, nähdään vielä huomenna :)

torstai 22. joulukuuta 2016

22. joulukuuta

Älkää vain ihmeessä luulko että pohjoisessa on näin vähän lunta. Tämä kuva on viime syksyltä, kun joulupukki pyysi meitä tonttuja tarkkailemaan, olisiko poroissa sopivaa varaporoa Petterille, kaiken varalta. Näin olemme tehneet joka vuosi. Petteri on aivan voimissaan ja innoissaan, kuten aina.


Joulupukki vaatii hyvältä porolta, kestävyyttä, matka on kovin pitkä. Kärsivällisyyttä, välillä poro joutuu odottelemaan pitkiäkin aikoja siinä pakkasessa, viimassa, jopa sateessakin, pukin laulattaessa lapsia. Kiltteyttä myös, täytyy suhtautua joulumielellä jokaiseen rapsutukseen ja taputukseen, vaikka ei oikein enää jaksaisikaan.


Tonttujen elinikä lasketaan näin. Tontun syntyessä,  sopivaksi katsottuun paikkaan kylvetään tammenterho, josta kasvaa niinsanottu syntymäpäiväpuu.
Tontut käyvät katsomassa tätä puutaan joka vuosi, aina talvipäivänseisauksen aikaan ja tekevät siihen omat merkintänsä.
Joten viime yönä syntymäpäivätammet ovat saaneet vuosittaiset merkintänsä. Ja vilske tuolla tammien ympärillä on ollut melkoista. Tosin syntymäpäiväpuu voi olla jokin muukin kuin tammi.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

21. joulukuuta

Tänään olisi aikomus käydä katsomassa mitä kesäystävällemme, eli mökkitontulle kuuluu.
Tosin emme ole koskaan tavanneet, mutta luulen kyllä, että siellä hän on, kaikesta päätellen.
Poislähtiessä sanon joskus ääneen että: "Pidähän huolta :)"
Uskoisin että viime talvena piti huolta ilveksestäkin, ilves oli kulkenut siellä ympäriinsä, jopa terassilla. Saukko oli liu'utellut itseään siinä lähellä laituria ja hirvi oli ylittänyt laiturin  poikittaissuunnassa, ihan rannan tuntumassa. Metsäkauriiten pieniä sorkanjälkia näkyy useinkin, käyvätkö mahdollisesti juomassa leudoimmilla talvilla auki olevasta ojasta.


 Lintuja siellä on paljon. Jos välimatka mökille olisi lyhyempi, siellä olisi mahdottoman kiva pitää metsäruokintaa.  Ruokintaan sitoutuminen olisi vähän hankalaa senkin vuoksi , kun aina ei ole perille saakka tien  talvikunnossapitoa. Mutta ehkä tämä mökkitonttu on ratkaissut asian jollain tavalla.



Katsotaan, mitä sinne kuuluu. Tilhet ovat kyllä kaikonneet maisemista kauan sitten, mutta pyrstötiaisia toivoisin näkeväni.

tiistai 20. joulukuuta 2016

20. joulukuuta

Tonttujen silmiä ympäröivät monen monet naururypyt, mutta katseen sanotaan olevan läpitunkevan vakava.
Metsätontut tarkkailevat tässä vakavina, miten elämä joulun alla sujuu. Neljä yötä vielä kauan odotettuun juhlaan!


 Tonttukirjassa kerrotaan että eläinten tavoin tonttu "näkee" suuren osan maailmaa nenällään. Vaikkapa silmät sidottuina, se tietää että nämä jäljet on jättänyt urospuolinen metsäjänis klo. 23.15. Yhtä hyvin se pystyy tekemään havaintoja havunneulasten peittämillä metsäpoluillakin.


Suora lainaus tonttukirjasta:" Ihmisillä ei ole enää tätä kykyä. Jotakin tuosta kadonneesta paratiisista hän voi yhä aavistaa aistiessaan kevättuulen, kukkien tuoksun, vanhan kylän oudot hajut, meren henkäyksen, jotain mikä äkkiä palauttaa hänet nuoruuden aikaan tai menneisiin onnen hetkiin."


Tämä kuva ei ole suinkaan tältä vuodelta, se on vaan unelma siitä, miltä voisi täydellinen joulu näyttää. Eikö tulekkin mieleen sellaisia asioita kuin, suuri tupa, kattoon saakka ulottuva joulukuusi, elävine kynttilöineen, perinneruokia notkuva joulupöytä, joulupäivän aamuna hevosella joulukirkkon kietoutuneena lämpimiin vällyihin, tapaninpäivän aamusauna. Olen kai lukenut liikaa satuja :)

Kävin juuri kaupassa ostamassa lähinnä leivontaan tarvittavat ainekset. 5 muutakin asiakasta etsi liivatetta ja 5 muuta aprikoosihilloa. Myymälähenkilökuntaa oli hyllyjen välit täynnä lisäämässä tarvikkeita, illansuun asiakasryntäystä varten. Huh, nyt oli kahvikupponen tarpeen!

Heräsin aamuyöstä vesisateeseen, ei kai tässä muu auta, kun pitää peukkuja pystyssä.

maanantai 19. joulukuuta 2016

19. joulukuuta

Joulupukki sekä pakkasukko vierailivat tänään Lappeenrannassa.
Joulupukki otti aamulla klo.9 aikaan pakkasukon seuralaisineen vastaan Nuijamaalla Suomen ja Venäjän rajapuomilla.
Otin nämä kuvat  kaupungin keskustassa, joulukadulla, jossa oli järjestetty monenlaista ohjelmaa. Tapahtuman  päätteeksi  kesäisin käytössä oleva  katujuna vei seurueen Linnoituksessa sijaitsevalle Kehruuhuoneelle, jossa kerrottiin olevan pienet joululystit. Tilaisuus oli yleisölle avoin.
Kadulla tungos oli ihan valtaisa, venäjä kuului olevan yleisin kieli. Kuvaaminen oli aika vaikeaa siinä tungoksessa, ja vältin kuvaamasta lapsia, joita oli tietysti paljon.









sunnuntai 18. joulukuuta 2016

18. joulukuuta

Eilinen ilta ja kulunut yö oli niitä, jolloin tonttujen päiväkirjassa on vain yksi asia, siinä luki, piparileipojaiset.
Kukaan ei suunnittele tälle yölle mitään muuta, mikään ei voi olla tärkeämpää kuin perinteinen talkooilta. Tässä korostetaan myös samalla yhteisöllisyyttä. Kaikki kynnelle kykenevät ovat läsnä, vauvat sekä vaarit mukaan lukien.
Kellon lähestyessä iltakahdeksaa, joka puolelta alkoi saapua piippalakkista joukkoa, ihan jonoiksi saakka.


 Uunituoreet piparit toimitetaan kauppojen hyllyille aina jouluaattoa edeltävänä maanantaina,  ovat siis hyllyillä heti aamusta alkaen. Ne välitetään myyntiin jonkin tunnetun piparimerkin nimellä, koska paketit sujautetaan sinne muitten pakkausten joukkoon. Tonttupajan taitavat graafikot ovat jäljitelleet pakkaukset täydellisesti vastaamaan  alkuperäisiä. Tontut eivät koe tässä tekevänsä mitään väärin, koska tarkoitus on vain välittää hyvää mieltä.
Mutta mausta se huomaa, huomaatte hymyilevänne. Salaisuus löytyy hyvänmielen joulumausteesta, jonka resepti on arvattavasti  tarkoin varjeltu salaisuus.


Talkoissa kaikki saavat syödä taikinaa ja valmiita leipomuksia niin paljon kuin jaksavat, joulumauste estää myös vatsavaivoja.
Pienimmät osllistujat leikkivät ja oppivat siinä samalla leikin ohessa. Leikeistä suosituin taitaa olla, tuo vanha tuttu: "Lilleri, Lalleri, kaulimelta putosi".
Tontuille tämä on myös tavallaan rentouttava pikkujoulu, ennen  tulevaa rutistusta.
Nämä hyvänmielen leipurit  haluaisivat laittaa noitten piparipakkausten päälle että: "Saa ottaa", mutta se on tietysti käytännössä mahdotonta.

lauantai 17. joulukuuta 2016

17. joulukuuta

Kun puhutaan tontun suhteista muihin eläimiin niin kerrotaan että tonttu ymmärtää niitten kieltä ja ymmärtää niitten ongelmia.
Todennäköisesti he puhuvat sitten talitinttiä, punatulkkuakin ja lukuisia muita lintujen kieliä. Ovatko ne  murteita vai kieliä :)


                                        Tontuillakin taitaa olla  tapana pystyttää tonttupatsaita.


Talviruokinta aloitetaan  ensimmäisten pakkasten tultua.
Keltasirkkuparvi nauttii kaura-ateriasta, sama herkku maistuu myös punatulkuille. Tontut jatkavat talviruokintaa sinne saakka kunnes linnut alkavat valmistautua tulevaan pesintään.




                                          Mukavaa viikonloppua, ahkeroikaa sopivasti!

perjantai 16. joulukuuta 2016

16. joulukuuta

Meillä on tapana laittaa joulun ajaksi vaatehuoneen oveen, tyttären tekemät jouluun liittyvät piirustukset ja liimaa- ja leikkaa työt. Niitä on ahkera askartelija ehtinyt tehdä lapsuusvuosinaan melkoisen määrän.  Ja äiti on onneksi jaksanut niitä säästää.
Tällä vauvalta näyttävällä  tontulla on ikää kolmisenkymmentä vuotta, siitä kielivät lukuisat kiinnitysteippikerrokset tuossa päälaella. Vieressä olevan kaverin piirtämiseen tarvittiinkin jo muutama vuosi lisää kasvamista ja kehittymistä.


 Joka vuosi nämä kaverukset, sekä monta, monta muuta tonttuystävää, enkeliä, kuusta, tähteä, punatulkkua  ja lumiukkoa ilahduttavat siinä ovessa joulun ajan.


 Kävimme eilen hakemassa paikalliselta lohilammikolta kaloja kylmäsavustusta varten.
Tämä maisema siinä matkan varrella oli niin mukavan näköinen, lunta sateli hiljakseen. Noissa  maisemissa oli niin hiljaista muutenkin.
Eipä tuota lunta vielä kovinkaan paljon ole, sen verran kuitenkin, että joulupukki pääsee porollaan ja pulkallaan liikkeelle.

torstai 15. joulukuuta 2016

15. joulukuuta

Matkustellessaan sukulaisissaan tai vain muuten lomamatkoillaan, tontut tarvitsevat yöpymispaikkaa. Siihen  ovat erinomaisia eläinten tekemät kolot, palokärkien tai tikkojen kovertamat onkalot, myös lintujen pesät ovat oivallisia nukkumapaikkoja.
Linnut tarjoavatkin mielellään yöpyjille tyhjäksi jääneitä pesiään, poikasten jo lennettyä maailman tuuliin. Toisinaan tontut löytävät itsekkin näitä jo hyljättyjä pesiä.
Tonttujen matkanteko taittuu useinmiten lintujen kaulan tai pään päällä, riippuen linnun koosta, hirvieläinten sarvien mutkissa tai jopa villisian torahampaaseen kietoutuneena.


 Töyhtö- sekä sinitiainen olivat tässä puuhakkaina esittelemässä yöpymismahdollisuuksia.
Tämä kaikkihan perustuu vastavuoroisuuteen, linnut saavat sitten tarvittaessa tontuilta apua. Vastapalvelukseksi tontut voivat valmistaa esimerkiksi  pönttöjä, juuri oikealla mitoituksella.


Yön vaihtuessa aamuksi, pienet matkalaiset ovat  vaipumassa sikeään, uusia voimia antavaan uneen,  ja ehkä maailman pehmeimmän untuvapatjan päällä. Naavapeiton lämmittäessä matkan rasituksista uupuneita jalkoja.


Muutama sananen matkanteosta.
Tontut pystyvät juoksemaan paljon nopeammin ja hyppäämään korkeammalle kuin ihmiset ja ovat voimiltaan seitsämän kertaa ihmistä vahvempia.
Suora lainaus Suuresta tonttukirjasta: "Heillä on sekä punaisia että valkoisia lihaksia. Valkoiset ovat lyhytaikaisia huippusuorituksia varten. Ne auttavat sitomaan lisähappea, joka myöhemmin vapautuu läähätyksen myötä. Punaisia lihaksia käytetään kauan kestävään toimintaan."

Lisäksi he valmistavat yrteistä huulirasvaa, jonka uskotaan vaikuttavan myös suorituskykyyn ja kestävyyteen.


Illalla, auringon laskettua mailleen, tontut kiittävät lämpimästi tarjotusta yösijasta. Venyttelevät hyvin nukutun päivän jälkeen ja  katsovat pienestä taskukartastaan  kaikkein mielenkiintoisimman reitin tulevan yön vaellukselle.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

14. joulukuuta

Tonttujen näkyvällä, punaisella piippalakilla on tärkeä merkityksensä.
Linnut ja tontuthan ovat tunnetusti ystäviä keskenään, mutta yöllä saalistavat linnut saattavat luulla nopeasti liikkuvia tonttuja kookkaiksi hiiriksi. Tällaisessa tapauksessa esimerkiksi punainen piippalakki on tonttujen turva ja tunnusmerkki.


 Pöllö on eräs näistä yöllä saalistavista linnuista. Tonttuvanhemmat varoittavat ankarasti lapsiaan menemästä ulos ilman tätä punaista piippalakkiaan.
Suora lainaus Suuresta tonttukirjasta: "Tämä on selvänä todisteena siitä, että linnut pystyvät todella eroittamaan värit toisistaan, vaikka biologit ovat tähän päivään asti epäilleet sitä."


Tässä hyvä esimerkki lintujen ja tonttujen ystävyys- ja yhteistyösopimuksesta.
Viirupöllö oli lupautunut katsomaan tonttuvauvan perään, tonttuvanhempien ollessa lahjojenjakoon liittyvässä palaverissa. Se oli jo hieman aiemmin luvannut huolehtia peikkolapsesta, siinähän ne menivät samalla. Tuosta peikkolapsen hangelle nukahtamisesta ei kannata olla huolissaan, peikkolapset ottavat usein pienet hankinokoset. Ihmislapset saisivat kyllä näin tehdessään melkoisen flunssan.
Hyvä tässä on pienten nukkua, pöllön valvovan silmän alla.

Eivätpä taida jäälyhdyt ämpäreissään jäätyä, kun lämpömittari näyttää vain -4.2°, tai jos jäätyvät niin kovin hitaasti. Joulukortit ovat postissa. Lahjat hankittu, vielä tosin pakkaamatta. Näin tämä joulunodotus menee hitaasti kiiruhtaen :)

tiistai 13. joulukuuta 2016

13. joulukuuta


                                                            Mitäs pimut, heh, heh!


Nyt vähän testasin teidän tonttutietämystänne! Tonttumiehet eivät kyllä huutele noin, arvasitte varmastikin.
Tontun tullessa sadan vuoden ikään se alkaa ajatella avioitumistaan ja ryhtyy katselemaan itselleen sopivaa puolisoa. Koska tonttujen asutus on melko harvaa, se joutuu kulkemaan pitkiäkin matkoja etsiessään tätä tulevaa puolisoaan.
Kun sopiva tyttö löytyy, silloin tonttumies tekee kaikkensa saavuttaakseen tytön luottamuksen.
Joten tuolallainen tilanne kuin yllä olevassa kuvassa on täysin mahdoton. Ei kukaan ota kilpailijaa mukaansa kosioretkilleen, eikä noin päästä tyttöjen suosioon.


Kun ollaan päästy niin pitkälle että on aika vihkiä pari yhteen, se tapahtuu näin. Tämä seuraava on suora lainaus Suuresta tonttukirjasta.

" Keskiyöllä morsiamen syntymäpäiväpuun alla nuoret lupaavat toisilleen ikuista uskollisuutta. Läsnä ovat molempien vamhemmat ja muutamat läheisimmät ystävät.
Tämä tapahtuu aina täydenkuun aikaan. Jos kuu menee pilveen niin että tulee liian pimeää ja juhlavuus kärsii, kaikki panevat päähänsä lakin, josta riippuvan harson ovat kiiltomadot tehneet pariksi tunniksi valoa hohtavaksi. Nämä lakit ovat säilyneet suvulla monen polven ajan, ja niitä saa käyttää vain juhlatilaisuuksissa, varsinkin kun ne rasittavat ankarasti kiiltomatoja."

Uskoisin että viime yönä, tässä rannalla, morsiamen syntymäpäiväpuun alla, täydenkuun loisteessa on vihitty joku onnellinen tonttupari. Ihan varmasti joku pari on halunnut talvihäät.
Toivottavasti pilvet eivät ole olleet varjostamassa tilaisuutta. Ajattelin vain miten kiiltomadot selviävät pakkasessa, mutta satumaailmassahan kaikki on mahdollista :)

maanantai 12. joulukuuta 2016

12. joulukuuta

Tulin tähän ruokintapaikan läheisyyteen tarkkailemaan metsäkauriita. Ihmiset ovat tuoneet tänne omenoita, sekä tuohon puukaukaloon kauraa.
Samalla katson löytyykö tästä jäykkää, napakkaa  karvaa, josta teemme lankaa, joka käy  erilaisten aikaa kestävien asusteiden valmistamiseen.


 Pehmeämpää lankamateriaalia löytyy jänisten makuupaikoilta. Se on erinomaista lasten vaatteisiin. Allergioitahan meillä ei esiinny lainkaan, taitaa tämä luonnon siedätyshoito toimia erinomaisesti.
Kesällä  lampaitten laiduntamisen aikaan, peltoa kiertäviin piikkilankoihin jää karvatupsuja. Niistä vaimot ja tytöt kehräävät pehmeätä villapaitalankaa.
Lampaankarvasta tehdään myös erinomaisen lämpimiä villahuopia.

Joskus metsäkauriitten sekä hirvien sarvien ympärille saattaa jäädä juuri tätä edellä mainittua piikkilankaa, jota eläinten harmiksi on jätetty metsiin ruostumaan. Karjathan eivät juurikaan enää metsissä laidunna, joten nuo ruostuvat piikkilangat ovat siellä tarpeeton riesa.
Niitä joudumme toisinaan irroittelemaan. Joskus hirven runsaisiin sarviin saattaa takertua oksiakin, mutta ne ovat vain sellainen eläinten ulkonäköä haittaava seikka.


Se on taas uusi viikko, joulukalenteri puolivälissä (välillä tuntuu että "alkaa mopo hyytymään") En olisi arvannut että tämä vie näin paljon aikaa :)
Loppuun saakka toki mennään, kun on aloitettu.
Tänään ajattelin lähteä lahjaostoksille ja hoitamaan pois alta sellaiset asiat, jotka voi tehdä näin ennakkoon.
En ole ollut moniin vuosiin mikään niin sanottu "jouluihminen", mutta ajattelin nyt vähän enemmän panostaa. Ehkä jokin uusi jouluruoka, kakku uudella reseptillä. Pihakoristeluja enemmän, tarkoittaa lähinnä jäälyhty-ideoita, katsotaan.
Mukavaa alkavaa viikkoa!

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

11. joulukuuta

Suvun pienimmät tonttulapset ovat käyneet valokuvaamossa, ylpeät vanhemmat antoivat kuvat tänne nähtäville. Löysin ne aamulla ulkorappusilta , kun hain lehden postilaatikolta.
Kyseessä ovat kaksosvauvat, tässä vain haluttiin näin että otetaan yksittäiskuvat.

Laitan nyt tähän vapaamuotoisia lainauksia Suuresta tonttukirjasta.
Avioparille syntyy vain yhdet kaksoset, ihan normaalilla tavalla. Kaksoset eivät ole koskaan identtisiä. Aiemmin yli 1000 vuotta sitten perheet ovat olleet suurempia, jopa yli 12-lapsisia. Jokin taikavoima, josta tontut eivät ole kertoneet, on saanut aikaan nykyisen tilanteen.
Tulevan tonttuäidin raskaus kestää 12 kuukautta. Kaksosiin voi kuulua 2 poikaa, 2 tyttöä tai yksi poika ja yksi tyttö.


Tonttulapset kastelevat vuoteensa 12 vuoden ikään saakka ja asuvat satavuotiaiksi saakka vanhempiensa luona.
Äidit opettavat tytöille kotoisia askareita, esimerkiksi kehräämistä, neulomista, petoeläimiltä suojautumista ja kaikkea mitä pitää tietää taloudenpidosta.
Isä ottaa pojan hoiviinsa 13-vuotiaasta saakka ja opettaa puolestaan pojalle ne monilukuiset asiat, joita jokaisen tontun tulee tietää. Esimerkiksi tuntemaan yrtit ja sienet, erottamaan myrkylliset ja syötävät kasvit, tuntemaan vaaralliset ja ystävälliset eläinlajit. Näin kertoo tonttukirja.
 


 Olin viime viikolla kaveriporukan kanssa muistelemassa poisnukkunutta ystäväämme.
Siinä katselimme myös muutamia valokuvia ja ajattelin miten mukava oli pitää kädessä ihan oikeaa, paperista valokuvaa. Ihan toista, kun sitä katsoo puhelimen ruudulta tai täältä netistä.
Meilläkin on omakohtainen kokemus siitä, kun valokuvat katosivat täältä jonnekkin, eikä niitä saatu edes asiantuntijan avulla palautettua.

Pitäisiköhän taas nostaa paperikuvat kunniaan!

lauantai 10. joulukuuta 2016

10. joulukuuta

Olin tyttären luona yökylässä. Ja siellä sen nyt näin, nimittäin ihan oikean KOTITONTUN! Siis sen joka huolehtii että kotona ja pihapiirissä kaikki on hyvin!
Illalla nukkumaan mennessä, molemmat Eevi sekä Sohvi unohtivat vakituiset nukkumapaikkansa ja tulivat "mummon" viereen nukkumaan.
Eevi nukkui oikealla puolella peiton päällä ihan kyljessä kiinni ja Sohvi-kissa samalla puolella, noin polvitaipeen kohdalla, eikä niin jalassa kiinni.
Näin oli nukkumaan käydessä.
Heräsin yöllä kun molemmat olivat poissa,  oli pakko hiipiä katsomaan, mitä on meneillään.


 Näin että tonttu oli neuvottelemassa Eevin kanssa siinä lattialla, jotain lahjontaakin tuossa taisi olla.
Pöydällä olikin aamulla tontun jättämä lappu, jossa huomautettiin että Eevin kynnet pitäisi leikata. Ja se on Eevin mielestä kai inhottavin asia maailmassa. Liittyisikö tuo lahjonta siihen?


Sohvi puolestaan istui pöydän päällä odottelemassa vuoroaan, sinne tonttu pian hyppäsikin. Jotain tärkeää siinäkin puhuttiin, koska Sohvi oli noin valpas.
Menin takaisin nukkumaan! Heräsimme vasta puoli kymmeneltä, kaverit olivat ihan samalla tavalla vieressä kuin nukkumaan käydessämme.
 Aloin kyllä epäillä että tonttu oli suihkauttanut makuuhuoneen ilmaan jotain, joka tuo hyvän ja rentouttavan unen. 

perjantai 9. joulukuuta 2016

9. joulukuuta

Saatan näyttää mielestänne jotenkin tutulta. Se johtuu siitä, että kaksoisveljeni esittäytyi täällä  itsenäisyyspäivän alla, kun oli valitsemassa vaimolleen korua. Monestihan meidät sekoitetaan keskenämme, vaikka emme identtisiä olekkaan.

Olen POSTIVASTAAVA tässä yhteisössä. Kerron teille nyt muutaman joulupostin lähettämiseen liittyvän seikan.
Meillä  on alkamaisillaan vuoden kiireisin aika, varsinainen sesonki. Tiedoitusvälineet sitten kertovat joulun mentyä, kuinka monta miljoonaa korttia taas tänä vuonna lähetettiin.
Se perinne näyttää pysyvän!


 Muistuttelen vain koska täytyy sujauttaa mahdolliset joulukortit sekä joulukirjeet postilaatikkoon tai viedä postiin.
Kanadassa ja Yhdysvalloissa asustavat serkut ehtivät vielä saada kortin jouluksi jos laitat sen priority-lähetyksenä 11.12 mennessä.
Ruotsissa asuva kummipoika puolestaan saa muistamisensa kun laitat sen 14.12 mennessä.
Kotimaan sukulaiset ja ystävät ehtivät saada joulupostinsa , kun laitat ne lähtemään viimeistään keskiviikkona 14.12 kirjelaatikkoon klo. 24.00 mennessä.
Priority-lähetyksenä ehtii vielä myöhemminkin.


Meillä täällä postissa, on tänä jouluna erikoispalveluna kyyhkysposti, ihmisille jotka haluavat elämyksiä. Sovimme asiakkaallemme kanssa sopivan kellonajan, sekä ikkunan johon kyyhkynen koputtaa  nokallaan tultuaan lähetyksensä kanssa. Tähän palveluun kuuluvat ymmärrettävästi vain kirjeet ja kortit sekä hyvin kevyet muistamiset.
Lähetystapa piti valita ja maksaakkin jo elokuussa, jotta ehdimme kouluttaa nämä kuriirit. Monen monta palvelualtista lintua tuolla odottaa,. Tonttuvaimot ompelivat niille piippalakit, mutta siipensä alla ne kantavat postille tunnusomaista keltaista kirjelaukkua.
Tästä palvelusta tulikin yllättävän suosittu.

torstai 8. joulukuuta 2016

8. joulukuuta

Pihapiiristä tutun oravan hätäinen kutsuhuuto keskeytti eilen yöuneni. Siitä syystä  olen tässä päivänvalossa vähän pöllämystyneen näköisenä ja ihan unihatussani.

Me tontuthan nukumme kevyesti, niinkuin nyt esimerkiksi koiratkin, joten olemme lähes heti valmiita apua tarvittaessa.
Tällä kertaa näätä aiheutti huolta, kun ei päästänyt oravaa sen omaan kotipesään. Tilanne oli nopeasti neuvoteltu ja kaikki on hyvin.


 Sananen vielä tästä uniasustani. Tämä on pussimainen, sanoisinko  makuupussimallinen, kätevä, koska käytämme nukkuessamme lämpöpulloja. Tänne voi tarvittaessa lisätä lämpöpulloja niin paljon kuin tarve vaatii. Erittäin toimiva, näin ekologisesti ajattelevalle. Helenan vaatehtimo toimittaa meille nämä, terveiset tässä Helenalle.


 Meillä on luonnostaan hyvät suhteet eläimiin, voi sanoa että olemme samalla aaltopituudella. Eläimet tietävät mistä meidät löytää ja että meihin voi luottaa.
Muistutin vielä siinä lähtiessäni oravaa niistä monista kätköistä, joihin hän oli piilotellut pähkinöitä talven varalle. Oravat saattavat olla toisinaan varsin hajamielisiä.




Yöllä tullut viesti kertoi, että Vuoksella oli nähty sorsien joukossa kanadanhanhi. Joka ei jostain syystä päässyt toisten mukana muuttomatkalle. Lintu kuuluu vaikuttavan hyväkuntoiselta.
Tontut ottavat tällaisessa tapauksessa linnun silmälläpidon alle ja tarvittaessa lisäruokintaan.
Lisään tähän kuvan joka oli viestin mukana todisteena.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

7. joulukuuta

Meitä kutsutaan puolukkamummoiksi.
 Leikkimielinen nimitys tulee siitä, että huolehdimme ja vastaamme marja-, vihannes-, juuures-, ja sienivarastojen täyttymisestä  kesän ja syksyn mittaan.
Kellarin oven vieressä olevassa vaaleansinisessä ovessa lukee: SÄILÖNTÄVASTAAVA. Sieltä meidät löytää, sieltä johdamme tätä keruutoimintaa.


Joku tarkkakatseinen saattoikin jo ihmetellä hattujamme. Piippalakkihan on meille, sen lisäksi että se on kaunis, myös turvatekijä, vähän samoin kuin teille kypärä (tästä myöhemmin).
Niin, meillä on työajalla erikoislupa olla käyttämättä piippalakkia. Kuvitelkaapa, kun keittelemme siinä makoisaa mansikkahilloa, niin hatun piippahan ui siinä hillossa. Toisaalta, mikään ei maistu niin hyvälle kuin hillossa uinut  huopainen "piippatikkari", näin meidän kesken ; )
Tämä oli hyvä säilöntäsyksy, marja- ja sienisadot olivat ruhtinaallisia. Sienisatoa riitti pitkälle syksyyn. Jos satuitte havaitsemaan metsässä syksyn myöhäisinä iltoina, sellaisia, ikäänkuin valoketjuja, niin selitys tulee tässä. Organisoimme tehokkaan suppilovahveroitten keräyskampanjan. Pieniä tonttuja vierivieressä otsalamppuineen, siitä ne valoketjut syntyivät :) Nyt meillä on paperipusseissa kellarin kuivatilassa, sieniä moneen käyttöön, useampikin hyllymetrillinen.


Tunnemme ja tiedämme sienten ja marjojen hyväätekevät vaikutukset, ja meillähän on lisäksi tähän hyvin pitkät perinteet.

Teitä ihmisiäkin soisi näkevänsä enemmin tuolla metsissä. Ettette vaan ole unohtamassa sitä, miten uskomattomia herkkuja tuolta metsästä löytyy. Tämähän kuuluu niin teille, kuin meillekkin jokamiehenoikeuksiin. Lisäksi tästä saa hyvää mieltä ja liikuntaa.

 Eikä tuo metsä ole mikään pelottava paikka!

Noita hirvikärpäsiä olemme kovasti jututtaneet viime vuosien aikana. Ehdotimme jopa että muuttaisivat sinne mistä ovat tulleet, eikös se kotimaa ole aina rakkain. Eivät ne vielä ole ottaneet kuuleviin korviinsakkaan. Mutta lupaamme jatkaa jutustelua hyvässä hengessä!