18. joulukuuta

Eilinen ilta ja kulunut yö oli niitä, jolloin tonttujen päiväkirjassa on vain yksi asia, siinä luki, piparileipojaiset.
Kukaan ei suunnittele tälle yölle mitään muuta, mikään ei voi olla tärkeämpää kuin perinteinen talkooilta. Tässä korostetaan myös samalla yhteisöllisyyttä. Kaikki kynnelle kykenevät ovat läsnä, vauvat sekä vaarit mukaan lukien.
Kellon lähestyessä iltakahdeksaa, joka puolelta alkoi saapua piippalakkista joukkoa, ihan jonoiksi saakka.

 Uunituoreet piparit toimitetaan kauppojen hyllyille aina jouluaattoa edeltävänä maanantaina,  ovat siis hyllyillä heti aamusta alkaen. Ne välitetään myyntiin jonkin tunnetun piparimerkin nimellä, koska paketit sujautetaan sinne muitten pakkausten joukkoon. Tonttupajan taitavat graafikot ovat jäljitelleet pakkaukset täydellisesti vastaamaan  alkuperäisiä. Tontut eivät koe tässä tekevänsä mitään väärin, koska tarkoitus on vain välittää hyvää mieltä.
Mutta mausta se huomaa, huomaatte hymyilevänne. Salaisuus löytyy hyvänmielen joulumausteesta, jonka resepti on arvattavasti  tarkoin varjeltu salaisuus.

Talkoissa kaikki saavat syödä taikinaa ja valmiita leipomuksia niin paljon kuin jaksavat, joulumauste estää myös vatsavaivoja.
Pienimmät osllistujat leikkivät ja oppivat siinä samalla leikin ohessa. Leikeistä suosituin taitaa olla, tuo vanha tuttu: "Lilleri, Lalleri, kaulimelta putosi".
Tontuille tämä on myös tavallaan rentouttava pikkujoulu, ennen  tulevaa rutistusta.
Nämä hyvänmielen leipurit  haluaisivat laittaa noitten piparipakkausten päälle että: "Saa ottaa", mutta se on tietysti käytännössä mahdotonta.