7. joulukuuta

Meitä kutsutaan puolukkamummoiksi.
 Leikkimielinen nimitys tulee siitä, että huolehdimme ja vastaamme marja-, vihannes-, juuures-, ja sienivarastojen täyttymisestä  kesän ja syksyn mittaan.
Kellarin oven vieressä olevassa vaaleansinisessä ovessa lukee: SÄILÖNTÄVASTAAVA. Sieltä meidät löytää, sieltä johdamme tätä keruutoimintaa.

Joku tarkkakatseinen saattoikin jo ihmetellä hattujamme. Piippalakkihan on meille, sen lisäksi että se on kaunis, myös turvatekijä, vähän samoin kuin teille kypärä (tästä myöhemmin).
Niin, meillä on työajalla erikoislupa olla käyttämättä piippalakkia. Kuvitelkaapa, kun keittelemme siinä makoisaa mansikkahilloa, niin hatun piippahan ui siinä hillossa. Toisaalta, mikään ei maistu niin hyvälle kuin hillossa uinut  huopainen "piippatikkari", näin meidän kesken ; )
Tämä oli hyvä säilöntäsyksy, marja- ja sienisadot olivat ruhtinaallisia. Sienisatoa riitti pitkälle syksyyn. Jos satuitte havaitsemaan metsässä syksyn myöhäisinä iltoina, sellaisia, ikäänkuin valoketjuja, niin selitys tulee tässä. Organisoimme tehokkaan suppilovahveroitten keräyskampanjan. Pieniä tonttuja vierivieressä otsalamppuineen, siitä ne valoketjut syntyivät :) Nyt meillä on paperipusseissa kellarin kuivatilassa, sieniä moneen käyttöön, useampikin hyllymetrillinen.

Tunnemme ja tiedämme sienten ja marjojen hyväätekevät vaikutukset, ja meillähän on lisäksi tähän hyvin pitkät perinteet.

Teitä ihmisiäkin soisi näkevänsä enemmin tuolla metsissä. Ettette vaan ole unohtamassa sitä, miten uskomattomia herkkuja tuolta metsästä löytyy. Tämähän kuuluu niin teille, kuin meillekkin jokamiehenoikeuksiin. Lisäksi tästä saa hyvää mieltä ja liikuntaa.

 Eikä tuo metsä ole mikään pelottava paikka!

Noita hirvikärpäsiä olemme kovasti jututtaneet viime vuosien aikana. Ehdotimme jopa että muuttaisivat sinne mistä ovat tulleet, eikös se kotimaa ole aina rakkain. Eivät ne vielä ole ottaneet kuuleviin korviinsakkaan. Mutta lupaamme jatkaa jutustelua hyvässä hengessä!