Kesäkavereita

Olemme raataneet mökillä koko kesän. Se ei ole koskaan ollut tälläinen työleiri kuin nyt menneenä kesänä. Kakkosnelosta ja -vitosta ja terassilautoja on kulutettu eräskin metri. Tänään teimme viimeisen terassin, yhdet puuportaat puuttuvat vielä, sitten on valmista. Huh!
Paitsi, sen jälkeen on puutarhaihmisen vuoro. Ja se istuu tässä naputtelemassa tekstiä kahdella etusormella.

Mökkimaasto on kallioista, jyrkkää ja sen takia vaikeakulkuista. Yllä oleva kuva on vanhoja rakennelmia, mutta siitä voi päätellä maaston haasteellisuuden. Paikka on kyllä upea!
Olemme helpottaneet  kulkemista tänä kesänä erilaisilla puupoluilla ja terasseilla. Uusi tynnyrisauna on istutettu paikoilleen ja sen ympärille rakennettu terassit ja puupolku rantaan.  Jos joku sellaisen hankintaa miettii, niin voin sanoa että antaa mahtavat löylyt!

Kuvaaminen on jäänyt kovin vähiin. Mutta näitä ohikulkeneita, laiturilla piipahtaneita kavereita sentään ehdin kuvaamaan.

 Isokoskelo toi poikueensa laiturille lepäämään.
Sukivat pitkän aikaa itseään, levähtivät hetken ja jatkoivat kohta matkaansa. Ja mökkiläinen käveli sen jälkeen juuriharja kädessään laiturille.

Sorsaemo toi poikueensa laiturille lepäämään.
Sukivat pitkän aikaa itseään, levähtivät hetken ja nousivat rantatöyräälle mustikoita syömään ja jatkoivat kohta matkaansa. Ja mökkiläinen käveli sen jälkeen juuriharja kädessään laiturille ja huomasi etteivät sorsalinnut olleet suinkaan ensimmäistä kertaa mustikassa.

Kello kuuden maissa aamulla, istuin laiturilla odottamassa ihmettä :) Joutsenpariskunta toi poikasensa, sen ainoan, näytille. Uivat aivan ääneti, rantaviivaa hivotellen. Olivat matkalla läheiselle lammelle.
 Tästä tapaamisesta olin erityisen iloinen. Olen nähnyt joutsenia mökkimaisemissa useampana vuotena, varhain keväällä sekä myöhään syksyisin, mutta ensimmäistä kertaa näin että pesintä on onnistunut.