Kärmes

Se löytyi vihdoinkin tai olihan niitä kaksikin mutta toinen poistui paikalta vähin äänin, en edes nähnyt!
Ja tässä kävi niinkuin oletinkin että kun pääsee kuvaamaan ei pelota ollenkaan.
En joutunut tilanteeseen kuitenkaan sillätavalla että käärme olisi ollut yllättäen edessä vaan tiesin että tuolla kallion kielekkeellä on kuvattavaa.

Ja en tiedä sitäkään että peloittaisiko se sahalaitainen yht'äkkiä eteen ilmestyvä kyy edelleenkin, se joka näyttää perinteiseltä kyyltä! Olin kuitenkin ihan yllättynyt siitä miten käyttäydyin, ei minkäänlaita pelkoa eikä inhotusta, terve varovaisuus tietysti kuitenkin. Mie käärmekammoisista käärmekammoisin!
Tämä kyy oli erittäin rauhallinen, pysyi siinä lämpimällä kielekkeellä vaikka kuinka kauan, ei sihissyt eikä suhissut. Seurasi  vaan erittäin tarkasti jokaista liikettä.

 Tämä kuva oli itselle jollain tavalla tärkein. Ihan kuin käärme kertoisi että voinen kai jo mennä. Haluaisin olla täällä ihan kaikessa rauhassa omissa oloissani.
En ole koskaan tappanut kyytä enkä aio tietenkään edes tappaa. Ja toivon todella että moni muukin jättäisi sen tekemättä! Käärme puolustautuu puremalla vain vaaran uhatessa!

Olin koko viikonlopun perjantaista sunnuntaihin luontokuvauskurssilla. Metsän tarina-dokumentin luontokuvaaja Hannu Siitonen oli opettajana ja toinen kurssin opettajista oli Lauri Heino, luontokuvaaja myöskin.

Kurssi oli Hannu Siitosen kotimaisemissa Parikkalassa. Aamupala oli klo. 4.10 ja siitä se päivä alkoi, Siikalahden heräämistä uuteen päivään kuvaamalla.
Ihan mahtava kurssi, hyvähenkinen luontokuvauksesta innostunut porukka. Kuvia kertyi jonkin matkaa yli kolmetuhatta. Pari iltaa olen niitä tässä katsellut, en nyt ehkä laita kaikkia blogiin :)
Harjoittelin manuaaliasetuksia joten paljon tuli tietysti deletoitavaakin!
On tämä ihana harrastus!