Hyviä hetkiä, menneen vuoden mieluisimmat kuvat.

Mietin mikä voisi olla sopiva otsikko menneen vuoden aikana otetuille mieluisimmille kuville.  Kuvissa on hyvin tärkeänä se kuvaushetki ja kuvaustilanne. Kuvissa on mieleenjäävänä  se tunne ja tunnelma, sillä hetkellä, siinä. Jokin odotettu haave ja tavoite on toteutunut.
Viime vuonna näitä odotettuja kuvaushaaveita toteutuikin  poikkeuksellisen paljon.

 Vuoksella, tammikuussa, sunnuntainen pakkasaamu, mittari näytti  -20°, käsiä paleli ihan valtavasti. Siinä kävi jonkinmoinen viimakin. En malttanut käydä välillä edes lämmittelemässä, kuvaustilanne oli niin herkullinen. En ollut koskaan päässyt  näin lähellä merimetsoja.
Pakkasestako johtuen, ne olivat mallina pitkän aikaa. Katselivat rauhallisesti ympärilleen ja siihen ne jäivätkin, kun kuvaaja kangistui ja luovutti.

Olen niin monena keväänä myöhästynyt sammakoitten kutupuuhien kuvaamisesta. Tämä on niitä tapahtumia, jotka menevät myös nopeasti ohitse.
Toukokuun toisena päivänä tämä onnistui, nyt en myöhästynyt! Matalassa lahdenpohjukassa oli useampia sammakoita koolla, kurnutellen lisäämässä sukuaan.

Pääsin 14.5 mukaan pöllönpoikasten rengastustapahtumaan,  ihan huippuhetki, paras ikinä! Tätä olin salaa toivonut!
Pienet olivat ensimmäistä kertaan pesäpöntön ulkopuolella. Hyvä että muistin hengittää tuossa kuvatessani, tämä oli jotain niin ainutlaatuista. Samalla piti kuitenkin olla valppaana, ettei viirupöllöäiti tule puolustamaan jälkikasvuaan.

Kyitä kuvasin huhti-toukokuun vaihteessa useampanakin päivänä. Tämä kuva on otettu 1.5, silloin naaraskyyt olivat jo ilmaantuneet. Koiraskyitä oli liikkeellä jo paljon aiemmin huhtikuussa.
Olin aina inhonnut käärmeitä, niitä oli lapsuuskodin ympäristössä, mökkitontilla, kaikkialla, näitä luikertelevia otuksia.
Tänä keväänä pääsin tästä inhosta eroon ihan täysin. Koen suorastaan huonoa omaatuntoa näistä aiemmista ajatuksista. Käärme kuuluu luontoon siinä kuin joku muukin.

Lapsuuskodin lähellä kasvoi kulleroita, sieltä ne ovat kadonneet jo kauan sitten. Tässä välissä oli monia  vuosikymmeniä, ennenkuin tapasin taas näitä kauniita luonnonvaraisia kulleroita. Kuvasin 22.5 erään vanhan linnoituksen raunioilla. Istuin pitkään siinä maassa ja vain ihailin sitä keltaista kukkamerta.

Samoihin aikoihin 24.5 onnistuin kuvaamaan kalliosinisiiven, tämä oli myös ollut useampana vuotena kuvaushaaveena. Perhonen on uhanalaiseksi luokiteltu. Havaintopaikkoja on enää parikymmentä ja perhoshavaintoja vuosittain muutamia kymmeniä. Käytin odottamiseen useampia tunteja, vain tämä yksi ainoa perhonen ilmestyi näkösälle.

 29.5 olin kuvaamassa Miehikkälässä orivarsojen laitumelle laskua. Myös tapahtuma josta olin vain  haaveillut tähän saakka.
Siellä sitä oli menoa ja meininkiä, taistelua siitä, kuka saa olla laitumen kingi. Olimme kuvaajakaverini kanssa siellä useamman tunnin, taisimme jopa olla ihan viimeisinä paikan päällä.
Tämä kuva on koko vuoden kuvista suosikkini. Tässä on sitä tunnelmaa, jota toivon. Pari odottaa pääsyä tilanteeseen, jossa hevosen kavioon tehdään polttomerkintä ennen laitumelle päästyä.
Ehkä tämän "parisuhteen" hyvän hengen koki enemmin vielä siinä paikan päällä.

 31.5 pääsin kuvaamaan tikankonttia, jota en ollut koskaan aiemmin tavannut. Se tunne oli aika uskomaton, kun metsä jossa se kasvoi oli melko ryteikköistä, ja yht'äkkiä siinä silmien edessä olivat nämä kaunottaret.
Niitä oli vain kaksi kepeillä merkittyä pientä ryhmää. Siinä kuvaustilanteessa oman häiriönsä aiheuttivat itikat, joita riitti.

 Toinen toiveissa ollut perhonen löytyi 22.6, kyseessä on keltaverkkoperhonen. Joka kuuluu myös näihin uhanalaisiin, luokiteltu vielä erittäin uhanalaiseksi. Vähäisiä havaintoja on mm. täältä Kaakkoisrajan tuntumasta.
Tämä yksilö oli jo haalistumassa väreiltään, lentoaika kun loppuu heinäkuun alkuun. Päivä oli melko lämmin ja olin unohtanut taas vesipullon.

 En osaa ottaa maisemakuvia, niihin ei van tule sitä tunnelmaa jota silmin näen.
Tämä kuva on mökkilaiturilta, laskevan auringon suuntaan, länteen. Kuva on otettu 26.8 klo.21.13
On muuten kiva kun kuvatiedostoista voi tarkistaa kellonajan :) Istun aika usein laiturilla, mietin ja suunnittelen.
Tähän sain mielestäni ne värit, jotka silminkin näin.

18.8 pääsin kuvaamaan Imatralle tuliludetta, joka on harvinainen lude Suomessa. Tuliluteitten oletetaan tulleen  tuolta Venäjän puolelta  puukuormissa junien tuomina. Niitä oli ihan valtavasti siellä muutamissa lehmuksissa, voisi jopa sanoa että, puunrungot punaisenaan. Paikallisuus selittyy sillä, ettei tulilude lennä. Kävin useamman kerran pyörimässä siellä puitten ympärillä.

Syyskuun toisella viikolla olin Kuusamossa kuvaamassa kahden kuvaajakaverini kanssa. Kuukkeli oli ainoa asia jota toivoin, kaikki muu olisi sitten ekstraa.
Ja kuukkeleita sain kuvattavakseni, mutta se kuva jossa se olisi siivet avoimina, niin se jäi vielä saamatta. Hämmästyin muuten kuukkelin kokoa, olin ajatellut sen pikkulinnuksi.

Samalla reissulla kävimme Kuusamon suurpetokeskuksessa. Odotin ihan erityisesti koirasusien tapaamista. Näistä koirasusista jäi jotenkin vähän paha mieli. Ei sen takia, etteikö noista eläimistä huolehdittaisi siellä hyvin. Tuo katse jäi vaan niin mieleen!

Ruska oli vasta alkamassa, tämä kuva on otettu 9.9 Rukalla, siellä huipulla.
Olimme liikkeellä varhain aamulla. Kello oli soinut jo klo.4.45, aamu oli kirpeä ja kaunis siellä laella.
Voin vain kuvitella, miltä näyttää maisema kun ruska-aika on parhaimmillaan.

Lintukuvauksestahan tykkään erityisen paljon. Meillä on metsäruokinnalla närhiä, joita kuvaajakaverini on onnistunut kesyttämään, niin että ne tulevat parinkin metrin päästä hakemaan syötävää. Tässä tapauksessa keräämiämme tammenterhoja.
Tämä kuva on otettu 21.10

Melko pitkä katsaus :)
Tulevalle vuodelle on vain yksi tärkeä kuvaushaave ja se on muurahaissinisiipi, josta on vain pari huonoa kuvaa. Kaikki muu olkoon yllätystä! Kuvaaminen ja asioitten löytäminen on niin ihanaa!