Kauniita siivekkäitä

Sudenkorentoja kuten  perhosiakaan  ei mielestäni ole ollut niin paljon kuin viime kesänä, tai ainakaan näillä paikoilla joilla kuvaan.
Tämä  korentojen lajimääritys ei ole  ihan niitä helpoimpia. Siksi olen näissä kuvissa esiintyvistäkin vähän epävarma vaikka tutkin Sami Karjalaisen Suomen sudenkorennot kirjaa sekä katsoin tietoa Korentowikistä.
Tykkään kovasti näistä korentojen yksityiskohdista, lisäksi ovat upeita ja niin  nopeita lentäjiä.
Korennot eivät istu kissankellon tai jonkin kauniin kesäkukkijan päälle, vaan ovat tuollaisia aika vaatimattomia valitessaan poseerauspaikkansa :) Kai se on tuo painorajoituskin!

                                                                 Punasyyskorento

 Hoikkasinikorento. Tuossa yllä mainitussa kirjassa, jonka uusittu painos on vuodelta 2010, sanotaan että harvinainen ja hyvin paikoittainen. Laajimmat esiintymät ovat Heinolan ja Mäntyharjun välillä ja Ruokolahden alueella. Kuvasin Suomenniemellä, josta ei ole niin mahdoton matka Mäntyharjulle.

 Tämän lajin voi sekoittaa merikorentoon jonka siipitäplät sekä olkajuovat ovat mustat. Tai litteähukankorentoon jonka siipien tyvessä on iso ruskea laikku. Tai sorjahukankorentoon jonka siiven tyvessä on myös tumma laikku. Joten tämä vaikutti hyvin varmasti hoikkasinikorennolta.

 Tähän en arvannut laittaa tunnistusta, uskon kyllä että on näitä tavallisempia. Olen iloinen jos joku vinkkaa :)

                                                                   Tummasyyskorento

Suosikkiputki sekä kamera ovat edelleen korjattavina. Olen nyt tullut tosi läheiseksi makroputken kanssa :)

Kaapissa on  Canonin EF 70-200mm 1:2.8 L, silloin säästösyistä en raaskinut ottaa kuvanvakaajan kanssa ja nyt se asia tietysti harmittaa. Putki on sen verran painava että jalustan kanssa pitäisi kuvata. Mutta aion kyllä opetella sitä jalustaakin kuljettamaan. Näissä pienten asioitten kuvaamisessa se on vaan aika hankala vai ajattelenko hankalasti!