Reiluun viikkoon en ole käynyt katsomassa enkä tarkkailemassa mitä kaverille kuuluu ja miten sen vauvavatsan kasvatus etenee.
Säännöllisestihän se taitaa tämän tutun reittinsä reittinsä kulkea.
Laitoin tuon pienen kuusen juurelle vähän koiranpapanoita, pitäähän kuvauspalkkio toki maksaa. Kovasti ne näyttävät maittavan, tuo kuvaaja vaan vähän häiritsee tätä herkutteluhetkeä.
Eipä tämä kevät oikein näytä etenevän, pilvisten ja sateisten päivien jono vain jatkuu.
Kyllähän puuhaamista riittää, mutta aurinko ilahduttaisi ihan suunnattomasti. Saapuisivat ne perhoset ja kevään varhaiset kukkijat pääsisivät vauhtiin.
Meillä on täällä Lappeenrannassa tänään sekä huomenna perinteiset kevätmarkkinat. Ajattelin pistäytyä katsomassa ihan kannatuksen vuoksi, olisiko mitään kiinnostavaa. Yleensä ne ostot ovat olleet hyvin järkeviä. Tyyliin, siivousliinoja ja pölypusseja :) Markkinat ovat tainneet menettää aika paljon merkitystään. Muistan kun lapsena pääsimme koulustakin tuntia aiemmin, että me tytöt ehdimme ostamaan ne perinteiset sormukset.
Ne olivat niin hienoja ja se valinnan vaikeus :)
Eipä etene tosiaan kevät yhtään. Kettu sen sijaan näyttää siltä, että 'laita vaan ruokaa, mutta mitäs sitä kuvaat kun minä syön'.
VastaaPoistaTänään iltapäivällä olinkin eri mieltä :D Tein kolmen tunnin kuvausreissun, kun aurinko tuli esiin, melkeinpä piti takkia riisua.
PoistaTäytynee käydä ketun kanssa palkkaneuvotteluja :)
Kiitos Cara!
Lunta näyttää olevan vielä.... ja upea kettu.
VastaaPoistaOtin nämä kuvat 20.3, nyt täällä alkaa olla lähes lumetonta.
PoistaKiitos orvokki!
Hän on hurmaava!
VastaaPoistaHän on :)
PoistaKiitos Satu!
Sieltähän se repo katselee niin ilmeikkäänä, upeat kuvat!
VastaaPoistaKevätaurinko paistaa nyt, toivottavasti sielläkin päin!
Reposella on aika monta ilmettä, virneestä ihmettelyyn!
PoistaMeilläkin alkoi paistaa puolen päivän jälkeen!
Kiitos Minttuli!
Kyllä on kaunis kettu ja upeat kuvat! Mukavaa markkinaretkeä Sinulle!! Muistan lapsena markkinaretket, ne sormukset olivat tosi tärkeitä :D
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua, Vikki!
Kettu on niin kaunis!
PoistaMukaan tarttui markkinoilta kala- sekä lihakukko, olivatkin hyviä.
Kiitos Saila ja samoin, mukavaa viikonloppua!
Uskomattoman hienot kettukuvat!!!
VastaaPoistaAurinkoista loppuviikkoa; jospa ne lumetkin sulaisivat vähitellen.
Toivottavasti kettu vielä ilmaantuu kuvattavaksi. Nyt on ollut vaan kaikenlaista touhua, enkä ole ehtinyt sitä katsomaan.
PoistaTänään iltapäivällä lumet saivat kyytiä :)
Kiitos Piipe A., samoin toivotan aurinkoista viikonloppua!
Upealta tuo kettu näyttää valkoista lunta vasten, varsinkin nuo mustat jalat, joihin ei niin kesäkuvissa kiinnitä huomiota.
VastaaPoistaTämä on värirykseltään kaunis kettu!
PoistaKiitos Seija!
Kevät tosiaan hidastelee.
VastaaPoistaUpeat kettukuvat.
Toivotaan että kevät nopeuttaa tuloaan!
PoistaKiitos marliska!
Hienot kuvat repolaisesta!
VastaaPoistaTäällä paistaa tänään aurinko ja on aika tyyntäkin, ihme ja kumma.
Kyllä se aurinko vihdoin saapui tännekkin :) Hymyilyttää :)
PoistaKiitos Sirpa!
upeat kettukuvat!
VastaaPoistaKiitos Sussi!
PoistaOijoi, mun suosikkivillieläin<3 Hienot kuvat olet saanut!
VastaaPoistaMeilläkin oli puutarhakettu, joka alkoi ensin käydä siilin ruokakupilla, jossa oli pikkukoiranpapanaa ja siitä se sitten jatkui. Meistä tuli kaverit. Illalla vaelsein puutarhassamme ja kaveri kulki vierellä tai takana. Jos hän oli jo paikalla, opin haistamaan hänet...Naiset, jotka vaeltavat kettujen kanssa:)
Nyt on niin paljon eläimiä, että emme perässä pysy. Metsäkauriita, oravia, lintuja kanahaukkaan asti, metsäjäniksiä ja rusakoita, lumikko...Huhtikuun lopulla täytyy alkaa tarjota ruokaa siilin talvipesien vierelle, sillä luin jostain, että suuri osa siileistä kuolee keväällä nälkään. Ne heräävät vaiheessa, jossa niille ei ole luonnossa vielä syötävää.
Ketut ovat enemmän, kuten kaikki koiraeläimet...
Eniten toivoisin kohtaavani ilveksen. Se on kyllä aika vaikeasti toteutettava haave.
PoistaPari vuotta sitten meillä oli täällä kuvattavana yhdeksän poikasen kettuperhe, silloin menetin sydämeni näille eläimille!
Tuo on muuten niin ihanasti sanottu, "Naiset, jotka vaeltavat kettujen kanssa." Voi että, tämä lause täytyy jakaa kuvaajakaverini kanssa.
Kadehdittavan paljon kuvauskohteita, onnellista elämää olla noin luonnon keskellä.
Meillä oli 90-luvun puolivälissä paljonkin siilejä, ihan pihapiirissä, jonnekkin ne ovat vain kadonneet, harmi!
Kiitos Leena Lumi ja lämpimästi tervetuloa lukijaksi!
Vikki, samaa sanoo mieheni, mutta ei sitä helposti näe. Minä olen niin koiraeläimiin hullaantunut ja ketun tietty kesyys ja kauneus vetää kovasti. Meillä oli melkein 15 vuotta ketunpunainen novascotiannoutaja, joka oikein odotti kun kettu saapui puutarhaan: Hän sai silloin katsella vain yläterassilta, vaikka ei ikinä tehnyt pahaa edes oraville, mutta varuilta.
PoistaNiissä menee sydän, se on mulla jo mennyttä. Olethan Pinterestissä: Siellä on mahtavia kettukuvia, mutta niistä en pidä, mistä näkee, että kettu on tarhassa tai taluttimessa, ei lajityypillistä elämää ketulle.
Ole hyvä vain!<3 Se oli niin totta ja opettelin kettujen ääniä, totutin ne tuoksuuni, saatoin istua alaterassilla ja siihen viereen tuli kettu. Nousin vaeltamaan isoon puutarhaamme ja kettu kulki vierelläni...Se voi tapahtua uudestaan, jos haluan. Pienet metsäkauriit ovat pakoeläimiä, joten ne lähtevät heti, kun vaikka vien niille lisää puolalaisia omppuja. Mutta nekin palaavat. Sain kuvattua meidän kettuakin, Reipastassu Mustajalkaa, mutta ne olivat hämärillä kuvattuja ja minulla on vain pokkari ja IPad, joilla ei niin kaksisia kuvia saa kuin onnenkantamoisena.
On onni asua saarella,jossa on paljon eläimistöä, luolia, vuoria, vanhoja kuusimetsiä ja lehtoja.
Meilläkin ne katosivat ainakin 5 vuodeksi, mutta ne palasivat, kun sitkeästi jätin tontin alanurkkaan aumoja, joihin ne voivat tehdä talvipesiä eli siellä on lehdon tuottamaa risua ja lehteä sekaisin. Sen lisäksi aloin laittaa aumojen likelle noita koirankuivamuonakuppeja jo huhtikuun lopulla ja vähitellen kesää kohti siirsin niitä kuppeja niin, että saatoimme seurata siilien syömistä ihan terassilta ja yksi kuppi alakerran vierasmakkarin ikkunan takana, jossa etenkin ulkomaalaiset vieraat ovat saaneet katsella iltanäytelmää. Ja sitten erityistarkasti syöttöä ennen talviunille menoa, että ne ovat hyvässä kunnossa kun tulee talvihorros. Kallioltamme saavat sen syvänteistä juomavettä, joten sitä ei ole tarvinnut tarjota.
Ketut ja mies, joka menee metsään kameran eikä aseen kanssa: Täällä olen ja pysyn, kiitos!<3
Olipa kiva lukea tämä postaus!
PoistaOlen Pinterestissä ja olen koonnut ihan oman kettukokoelman :) Valitsen vain sellaisia kuvia, jossa ei näy ihmisen käsi, eikä edes ihmisen käden jälki, muuten kuin kuvaajana.
Täytyykin yrittää houkutella siilejä uudelleen, eivät tainneet ymmärtää tätä japanilaishenkistä pikkupihaa.
Kiitos Leena Lumi!
Mielettömän söpöt kuvat ketusta! Eläin on todella luottavainen;-)
VastaaPoistaOlen toisaalta hyvin onnellinen siitä, että tämä on ihan aito metsäkettu ja luonteelleen kuitenkin aika valpas ja varovainen. Sopivasti kuitenkin luottamusta!
PoistaKiitos Anne!
Nähdään sitten varmaankin ketunpoikaisia vielä joku kerta! Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaToivotaan. pesän löytäminen taitaa olla aika haasteellista!
PoistaKiitos Tillariina K.!
Kettumainen ilme, vaan ihmekös tuo. Kaunis kettu.
VastaaPoistaAika kettumaiselta se välillä näyttää :)
PoistaKiitos seita!
Oi että miten ihania kuvia täällä taas onkaan! Tuossa viimeisessä kuvassa ihan kuin kettu näyttäisi pikkuisen kieltä sinulle, mutta ihan vaan pikkuisen =D
VastaaPoistaOn se vaan niin kaunis! Ihanaa että olet noin taitava ja laitat kuvia tänne näytille, kun itsekin nähnyt viimeksi lapsena kettuemon poikasineen. Viime vuosina nähnyt vaan ihan muutaman kerran vilahdukselta metsässä, ja kerran iltamyöhällä ketun jolkottaessa kaikessa rauhassa autotien yli. Koirien kanssa kun metsissä rymyää, niin eipä tarvitse juurikaan villieläimiin "törmäillä" ;)
Kyllä se kieltä näyttää, silleen söpösti :)
PoistaTaajamaketut taitavat olla yleistymässä, hyvin paljon kuulee havaintoja ihan täällä keskustassakin. Ne kun vaan liikkkuvat enimmäkseen pimeään aikaan.
Kettu on ihan suosikkikuvattavani ja ilves on kaukaisena haaveena :)
Kiitos Ansku!