Vieras Siperiasta, olettaisin.

Viime syksynä emme tavanneet ollenkaan, edellisenä kyllä.
Siitäpä syystä riemu oli vähintäinkin kaksinkertainen, kun kuulin että pähkinähakki on saapunut maisemiin.
Parkkeerasin itseni  toiveikkaasti kuusen juurelle odottelemaan, lämmintä oli vain +5°, tuuli oli kylmää ja melko napakkaakin.
Mietiskelin miten mahtaa Floridan rannikolla asuva tätini selvitä Matthew-hurrikaanin vaikutuksista, tilanne oli juuri silloin akuutti.
Silloin sen huomasin.

 Se oli tullut ihan vainvihkaa  Makedonianmännyn juurelle herkuttelemaan käpyjen siemenillä.
Pähkinähakki kuuluu varislintuihin. Ajattelin siinä katsellessani , että sehän keikistelee vähän samaan tapaan kuin närhikin. Kallistelee päätään, kuin kuuntelisi.

 Välillä se kiipesi käpyineen puuhun, syödäkseen siellä. Välillä sitten vaihteeksi herkutteli maassa. Aika monta siementä sitä varmasti päivän mittaan täytyy nauttia pärjätäkseen, pieniä kun ovat nuo annospalat.
Lintu on melko peloton, joten kuvaaminen on helppoa. Se tosin liikkuu vähän nykivästi, hyppelee hauskasti eteenpäin.

 Olen käynyt nyt kuvaamassa kolme kertaa, aina se on ollut paikalla, välillä niitä on ollut kaksikin. Käpyjä varmasti riittää, ollut hyvä käpyvuosi.

 Paksunokkainen alalaji esiintyy Lounais-Suomessa, sekä Ahvenanmaalla. Syksyisin joinakin vuosina Siperiasta vaeltaa pähkinähakkeja Suomeen. Silloin kun sen ravintoa, sembramännyn siemeniä, kypsyy varsinaisilla elinalueilla niukasti.
Tästä päättelin että nämä kaksi voisivat olla rajan yli passitta saapuneita. En tiedä!

 Reilu viikko sitten löysin vielä auringonkukkia pellolta. Ruska jäi lähes kokonaan kuvaamatta, vielähän  tässä ehtii.