Vuoksella

Kävin sunnuntaina pitkästä aikaa Vuoksen lintulavalla, katsomassa mitä sinne kuuluu. Hyväähän sinne kuului, äänekkäitä naurulokkeja jonkin verran, sekä varsin rohkea telkkäpariskunta.

 Yritin kuvata naurulokin hienoa, punaista kitaa, ei se oikein vastavaloon onnistunut. Ja toisesta suunnasta kuvaten, olisin seisonut jo Vuoksessa.

"Kuulkaapas katselijat, vaikka olenkin naurulokki,  niin ei sitä naurua aina pysty väkisin vääntämään!
Nyt ei vaan mikään huvita!"

 Telkkä sensijaan oli nyrjäyttää niskansa pelkästä riemusta. Saapui siihen rannan tuntumaan tyttöystävänsä, tai mahdollisen tuoreen vaimonsa kanssa sukeltelemaan.
Aiemmin keväämmälläkään en nähnyt näin hienoja temppuja, mahtoi kumppani olla otettu näistä kaikista huomionosoituksista.

 Ensimmäiset kevättaskuruohot availivat kukintojaan.
Kerrotaan että kasvi tuli reilut sata vuotta sitten vapaamatkustajana Keski-Euroopasta. Oli mokoma piiloutunut heinänsiemensäkkeihin.

Raparperikin on hyvässä kasvuvauhdissa. Piirakkavuokaa ei nyt ehkä ihan vielä kannata voidella. Tämä on kyllä eräs hauskimpia luonnon pakkauskeksintöjä :)