Kevät etenee, kuusi kukkii

En ole aiemmin huomioinut miten kauniisti kuusi kukkii.
Tämän puun jossa nämä kukat olivat, oli myrsky kaatanut. Se rojotti siinä maassa pitkin pituuttaan, osa juuristosta sai vielä voimaa maasta, koska kukkii näin kauniisti ja oksasto näytti kaikesta huolimatta ihan elinvoimaiselta.

 Maisemakuvissa leikin vähän kameran kanssa. Kaikki nämä kolme kuvaa ovat heijastumia veteen. Käänsin kuvat ylösalaisin ja näin helposti sitä syntyi ihan uusia maisemia :)
Monestihan illalla tyyntyy, jolloin puut heijastuvat kauniisti tyyneen veteen.

Viikon puolenvälin jälkeen tein vain yhden perhosreissun. Huolimatta lämpimästä säästä, perhosia oli tosi vähän liikkeellä. Aurora lensi neljä kertaa ohitse, mutta ei aiettakaan siihen että se olisi pysähtynyt. Muuten nämä vanhat jo havainnoidut lajit olivat vähälukuisesti liikkeellä.
Orvokit ovat aloittaneet kukintansa ja siitäkös perhoset ilahtuvat. Kuvassa vaalea yksivuotinen pelto-orvokki, joka näyttää olevan kaaliperhosen suosiossa, sekä sininen monivuotinen metsäorvokki.

Viikon ilahduttavin asia oli vaskitsan kohtaaminen.
Tapasin sen varjoisalla metsäpolulla ja keskellä päivää. Se oli kai havainnut kulkijan, koska oli jähmettynyt aivan paikoilleen. Ehdin luulla jo kuolleeksi.
Odotin siinä kyykyssä että tapahtuuko mitään, ja tapahtui, se siirtyi vähän valoisampaan paikkaan metsänreunaan, onneksi kuvaajan kannalta, ja jähmettyi taas siihen.
Muistin että vaskitsa voi myös katkaista häntänsä, niinkuin sisiliskokin ahdisteltuna. Joten yritin toimia mahdollisimman hienovaraisesti. Siirsin muutaman heinän sen pään edestä pois, että saisin edes muutaman kuvan.
Päättelin tämän naaraaksi, koska koiraalla on kyljissään sinisiä täpliä. Naaraan ja nuoren pystyy tunnistamaan  vielä keskellä selkää kulkevasta mustasta pitkittäisjuovasta.
Kaveri oli jotenkin mahdottoman lempeän näköinen.