Untu ja kuikka

Innostuin kovasti tästä Untun ja heräävän luonnon yhdistämisestä,  olemme jo aika eroittamaton pari.
Untu on varsin kevyt kantaa, kamerarepussa on sille varattuna ihan oma pieni yksiökin :) Eväitäkään sille ei tarvitse varata, joten hyvin vaivatonta matkantekoa.

 Tytär löysi uuden sinivuokkopaikan, siis meille uuden. Eniten sinivuokkoja mitä olen koskaan nähnyt.
 Ohimenevällä polulla kulkee toisinaan koiranulkoiluttajia. Mietin miten toimin sellaisessa tilantessa, jos tulenkin yllätetyksi. Aikuinen nainen "leikkii" siinä polun vieressä pienen peikon kanssa, saatanpa jopa  puhua itsekseni, siis ihan vahingossa :) "Äiti laittaa siut siihen istumaan, istuppas nyt nätisti".
Otanko sellaisen hymyn, jossa ei näy hampaat, vaan huulet vetäytyvät kohti korvia yhteenpuristettuina. Sellaisen, että olen ihan ystävällinen, mutta en nyt juuri välittäisi seurustella, kun tässä on tällainen tärkeä kuvausprojekti meneillään.
Vai sanonko reippaasti hei ja kerron että kuvaan tässä suunnittelemaani korttisarjaa varten.
Ei tullut ketään :)

 Kuikka on elämys!
Se tuli eilen kalastelemaan hyvin lähelle mökkilaituria. Näin lähelle en ole koskaan aiemmin päässyt. Tosin se loittoni heti, kun kävelin rantaan.
Pitkään puhdisteltuaan se nousi veden pinnasta ylöspäin ja levitti siipensä. Olin juuri katsomassa edellä otettua kuvaa, enkä meinannut ehtiä tähän tilanteesen.
Suosikkilintuni ehdottomasti!

Hyvää viikonloppua!