En ole käynytkään siellä paikalla vähään aikaan. Vappuaattona päätin käväistä ja olikin niin kiva tuuri että kettumamma tuli paikalle. Katsoin kellosta, se viihtyi kaikkiaan 22min. Kai sen takia koska sillä oli puuhaa.
Otin lähtiessä mukaan tyttären Eevi-koiralle tarkoitettuja herkkupaloja. Eevin ollessa meillä, joko hoidossa tai vaan käymässä, meillä leikitään aina piilotusta. Nämä olivat siihen tarkoitukseen vähän liian kookkaita, joten kettu oli onnekas saadessaan näitä herkkuja.
Tämä oli ketun, kuin myös Eevinkin mielestä paras pussin sisältämästä valikoimasta.
Se ei ole tuossa mitenkään vihamielinen, vaikka siltä vähän näyttääkin, se vaan keskittyy syömiseen.
Jonkin aikaa aterioituaan, se kai huomasi ettei jaksa kaikkea tarjolla olevaa syödä.
Se alkoikin piilottaa ruokaa, kolme tuollaista lähikuvassa näkyvää, isompaa herkkupalaa näytti olevan sopiva satsi piilotusta varten. Ne ripoteltiin säteittäin ihan siihen lähelle, välillä puun taakse, välillä puun eteen. Näytti siltä ettei se mitenkään erityisesti paikkaa miettinyt. Taakseni se ei mennyt yhtään kertaa.
Tätä hommaa oli hauska seurata. Ensin tassulla kaavittiin sopiva kuoppa, sitten kuonolla maata päälle. Ihan niinkuin koiratkin tekevät.
Joissakin kuvissa näyttää, kuin se lipaisisi kuoppaa vielä kun homma oli valmis, lieneekö vain sattumaan. Tai nuolaisiko se mullanrippeet suupielistään :)
Joka ainoan piiloituskerran jälkeen, ja niitä oli monta, se katsoi kohti kuin kysyäkseen "ethän sitten kerro kellekkään".
Tässä kuvassa näkee, kun tarkasti katsoo että kyseessä on imettävä emo, Nisät näkyvät selvimmin etujalkojen takana.
Kaveri näyttää aika kuluneelta, silmien seutukin on jotenkin väsyneen oloinen, verratuna talvikuviin. Synnytys, imetys ja onkohan talvikarvakin vaihtumassa. Häntä on kuitenkin hieno ja tuuhea.
En kertonut kellekkään näistä piiloista :)
Kun kettu oli lähtenyt, tähän ylläolevan kuvan piiloituspaikalle saapui orava. Siltä puuttuu vain suurennuslasi ja ruutulippis. Selvä salapoliisi :)
Ei se tainnut tuosta mitään kaivaa, haisteli vaan innokkaasti.
Olipa taas kiva luontokokemus!
Vikki, oi jospa oisin saanut olla mukana:) Meillä ei nyt ole kettua näkynyt kuin jäljet vain lumessa. Kaipaan Mustatassua...Erittäin upeat kuvat ja raskaus ja pennut raukkaa ovat rasittaneet. Kettu on niin koiramainen monessa mielessä: Olen molempia saanut seurata ja oppinut paljon.
VastaaPoistaNyt sitten näitä oravia, kaksi pesää on meidän kuusissa, ja muualta tulevat vielä oravapöydän turvasta ruokaa hakemaan. Vieroitus suveksi on hidas, mutta ei niin totaalinen, etteikö aina olisi yläterassin vieressä Mariskoolia, jossa on hasseleita. Niitä tammien terhoja odotellessa:) Eilen huomasimme siilien heränneen ja tänän sitten laitankin muutamat ruokakupit pihalle. Tähän aikaan vuodesta ne voivat vielä kuolla nälkään ilman ihmisen apua.
Kiitos taas ketuista!<3
Olisin kyllä otanut mukaan :)
PoistaJännityksellä tässä nyt eletään, tuoko kettu poikasiaan näihin samoihin maisemiin, pesä lienee aika hankala löytää.
Joku saattaa pitää kettua sairaana, kun se on nyt noin riutunut.
Tuolla samalla paikalla oli viime syksynä paljon oravia, jonnekkin ne talven aikana katosivat. Ihan, Mariskoolissa herkkuja :)
Saisinpa siileja pihallemme!
Kiitos Leena Lumi!
Ai että, varmasta oli upea lunto kokemus! On aina yhtä jännittävää ja sykähdyttävää päästä seuraamaan luontokappaleita heidän omassa ympäristössään. Kiitos jälleen ihananasta kettu keskiviikosta <3.
VastaaPoistaOli niin mukavaa, kun kettu oli rento ja touhusi omiaan!
PoistaKiitos Katinka!
Niin ihana kuvasarja! Olipa sinulla onnea, kun sait seurata kettuemon puuhia yli kaksikymmentä minuuttia.
VastaaPoistaOlet huippukuvaaja! :)
Se oli yllättävän kauan paikalla. Kuvausvalo oli vähän huono, ympärillä on isoja kuusia, sain kuvattua paljon.
PoistaHaluaisin huippukuvaajaksi :)
Kiitos Piipe A.!
Aivan ihana kohtaaminen, ja kuvat!
VastaaPoistaKiitos Anne!
PoistaOlipas ihana kokemus! Ja hienot kuvatkin!
VastaaPoistaKiitos Kaksi huonetta!
PoistaVoi miten kauniit kuvat. Ketulla on lutunen ethän kerro kenellekään-ilme, aivan kuten kuvasit💜 Viimeisen kuvan oravakin oli hupaisa ilmestys:) Salapoliisi, vähänkö minua nauratti. Hyvä vertaus koiraan ja muutenkin mukavat jutut:)
VastaaPoistaJotain se viestitti, kun katsoi kohti jokaisen piilotuksen jälkeen :)
PoistaTuo orava oli ihan erityisen huvittava, kun se tutki ja käänteli noita mustikanvarpuja!
Kiitos Irja!
Ihana postaus. Kauniit kuvat ja mukava tarina. Mukavaa loppuviikkoa.
VastaaPoistaKiitos, mukavaa viikonloppua!
PoistaKiitos mummo!
mahtava kuvasarja!
VastaaPoistaOn sinulla ollut taas hieno live-esitys!
VastaaPoistaKyllä ketturaukka näyttää hieman ryytyneeltä.
Tämä oli erikoisnäytäntö, hieman myöhästynyt synttärilahja :)
PoistaTällaiset koirille tarkoitetut, tarkoin valmistetut herkut varmasti vähän piristävät!
Kiitos Seija!
Oooh, kerrassaan ihastuttava ja upea kuvasarja! Mielenkiintoisen tarinasi en olisi halunnut päättyvän ollenkaan... Sinun pitäisi kyllä kirjoittaa luontoaiheisia kirjoja ❤ Kuvathan sinulla olisi jo valmiina :)
VastaaPoistaKetut ovat monessa kuten koirat. Emokoirakin näyttää pennuttamisen jälkeen kuin pesukoneen linkouksesta selvinneeltä =D Sitä se äitiys teettää ;)
Tiedätkö miten monesti nolottaa, kun katsoo jälkeenpäin näitä yhdyssanavirheitä ja muita kielioppivirheitä.
PoistaMutta tunteen toivon välittyvän, edes puolet siitä miten tilanteessa koen.
Hyvä vertaus :D Niinpä, ei se tuore äiti aina niin ruusuiselta jaksa näyttää :)
Kiitos Ansku!
Olipa jälleen upea luontokokemus! Selvästi näkee, että ketturouva on väsynyt äiti...pikkuiset vievät voimia, mutta pian rouvakin vahvistuu, uusi turkki kasvaa ehommaksi ja pikkuiset alkavat itse metsästämään! Ihana tuo salapoliisi, ihanat ilmeet!
VastaaPoistaUpea kuvasarja!
Emo on nyt tosi kovilla!
PoistaOlisipa ihana nähdä tämän ketturouvan jälkikasvun kehityskaarta.
Orava tutki tuossa aika pitkään, selvittikö DNA:ta?
Kiitos Saila!
Kyllä hienot kuvat jälleen.
VastaaPoistaKiitos marliska!
PoistaMahtavia kuvia! Tuo ensimmäinen ehkä kaikkein hienoin mielestäni.Jotenkin siinä liike tulee pelottomasti kuvaajaa kohti, vaikka kuvaaja on havaittu ja suoraan katsotaan.
VastaaPoistaKyllä sinua on taas onnistanut.Kaksi mammaa siinä samalla piilolla, peräjälkeen? :) (tai ainakin olen huomaavinani myös kurremamman nisät?)
Se tuli tuossa ylimmässä kuvassa hyvin määrätietoisesti hakemaan lisää piilotettavaa.
PoistaNoita oravia oli paikalla kaksi, hurjaa vauhtia ne kiersivät kuusen runkoa ympäri.
Kiitos Mirjam-Matilda!
Hienoja kuvia ketusta. Toi orava on kyl hauska!
VastaaPoistaOravat osaavat olla aika ilmeikkäitä!
PoistaKiitos Satu!
Mukavaa nähdä, että kettu nautti herkkupaloista <3 Kiitos taas elämysmatkasta <3
VastaaPoistaKiitos Eila, kiva kun kävit :)
PoistaIhanaa, kun voi seurata kettujen touhuja :) Kiva kuvasarja!
VastaaPoistaTämä on niin mielenkiintoinen luontokappale!
PoistaKiitos Häivähdys!