keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kettukeskiviikko 19.

Pitkästä aikaa näin taas tämän tutun ketun:)
 En ole  käynytkään siellä paikalla vähään aikaan. Vappuaattona päätin käväistä ja olikin niin kiva tuuri että kettumamma tuli paikalle. Katsoin kellosta, se viihtyi kaikkiaan 22min. Kai sen takia koska sillä oli puuhaa.


 Otin lähtiessä mukaan tyttären Eevi-koiralle tarkoitettuja herkkupaloja. Eevin ollessa meillä, joko hoidossa tai vaan käymässä, meillä leikitään aina piilotusta. Nämä olivat siihen tarkoitukseen vähän liian kookkaita, joten kettu oli onnekas saadessaan näitä herkkuja.


 Tämä oli ketun, kuin myös Eevinkin mielestä paras pussin sisältämästä valikoimasta.
Se ei ole tuossa mitenkään vihamielinen, vaikka siltä vähän näyttääkin, se vaan keskittyy syömiseen.
Jonkin aikaa aterioituaan, se kai huomasi ettei jaksa kaikkea tarjolla olevaa syödä.


 Se alkoikin piilottaa ruokaa, kolme tuollaista lähikuvassa näkyvää, isompaa herkkupalaa näytti olevan sopiva satsi piilotusta varten. Ne ripoteltiin säteittäin ihan siihen lähelle, välillä puun taakse, välillä puun eteen. Näytti siltä ettei se mitenkään erityisesti paikkaa miettinyt. Taakseni se  ei mennyt yhtään kertaa.
 

 Tätä hommaa oli hauska seurata. Ensin tassulla kaavittiin  sopiva kuoppa, sitten kuonolla maata päälle. Ihan niinkuin koiratkin tekevät.


 Joissakin kuvissa näyttää, kuin se lipaisisi kuoppaa vielä kun homma oli valmis, lieneekö vain sattumaan. Tai nuolaisiko se  mullanrippeet suupielistään :)


 Joka ainoan piiloituskerran jälkeen, ja niitä oli monta,  se katsoi kohti kuin kysyäkseen "ethän sitten kerro kellekkään".
Tässä kuvassa näkee, kun tarkasti katsoo että kyseessä on imettävä emo, Nisät näkyvät selvimmin etujalkojen takana.
Kaveri näyttää aika kuluneelta, silmien seutukin on jotenkin väsyneen oloinen, verratuna talvikuviin. Synnytys, imetys ja onkohan talvikarvakin vaihtumassa. Häntä on kuitenkin hieno ja tuuhea.


En kertonut kellekkään näistä piiloista :)
Kun kettu oli lähtenyt, tähän ylläolevan kuvan piiloituspaikalle saapui orava. Siltä puuttuu vain suurennuslasi ja ruutulippis. Selvä salapoliisi :)
Ei se tainnut tuosta mitään kaivaa, haisteli vaan innokkaasti.
Olipa taas kiva luontokokemus!

31 kommenttia:

  1. Vikki, oi jospa oisin saanut olla mukana:) Meillä ei nyt ole kettua näkynyt kuin jäljet vain lumessa. Kaipaan Mustatassua...Erittäin upeat kuvat ja raskaus ja pennut raukkaa ovat rasittaneet. Kettu on niin koiramainen monessa mielessä: Olen molempia saanut seurata ja oppinut paljon.

    Nyt sitten näitä oravia, kaksi pesää on meidän kuusissa, ja muualta tulevat vielä oravapöydän turvasta ruokaa hakemaan. Vieroitus suveksi on hidas, mutta ei niin totaalinen, etteikö aina olisi yläterassin vieressä Mariskoolia, jossa on hasseleita. Niitä tammien terhoja odotellessa:) Eilen huomasimme siilien heränneen ja tänän sitten laitankin muutamat ruokakupit pihalle. Tähän aikaan vuodesta ne voivat vielä kuolla nälkään ilman ihmisen apua.

    Kiitos taas ketuista!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin kyllä otanut mukaan :)
      Jännityksellä tässä nyt eletään, tuoko kettu poikasiaan näihin samoihin maisemiin, pesä lienee aika hankala löytää.
      Joku saattaa pitää kettua sairaana, kun se on nyt noin riutunut.
      Tuolla samalla paikalla oli viime syksynä paljon oravia, jonnekkin ne talven aikana katosivat. Ihan, Mariskoolissa herkkuja :)
      Saisinpa siileja pihallemme!
      Kiitos Leena Lumi!

      Poista
  2. Ai että, varmasta oli upea lunto kokemus! On aina yhtä jännittävää ja sykähdyttävää päästä seuraamaan luontokappaleita heidän omassa ympäristössään. Kiitos jälleen ihananasta kettu keskiviikosta <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin mukavaa, kun kettu oli rento ja touhusi omiaan!
      Kiitos Katinka!

      Poista
  3. Niin ihana kuvasarja! Olipa sinulla onnea, kun sait seurata kettuemon puuhia yli kaksikymmentä minuuttia.
    Olet huippukuvaaja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli yllättävän kauan paikalla. Kuvausvalo oli vähän huono, ympärillä on isoja kuusia, sain kuvattua paljon.
      Haluaisin huippukuvaajaksi :)
      Kiitos Piipe A.!

      Poista
  4. Olipas ihana kokemus! Ja hienot kuvatkin!

    VastaaPoista
  5. Voi miten kauniit kuvat. Ketulla on lutunen ethän kerro kenellekään-ilme, aivan kuten kuvasit💜 Viimeisen kuvan oravakin oli hupaisa ilmestys:) Salapoliisi, vähänkö minua nauratti. Hyvä vertaus koiraan ja muutenkin mukavat jutut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain se viestitti, kun katsoi kohti jokaisen piilotuksen jälkeen :)
      Tuo orava oli ihan erityisen huvittava, kun se tutki ja käänteli noita mustikanvarpuja!
      Kiitos Irja!

      Poista
  6. Ihana postaus. Kauniit kuvat ja mukava tarina. Mukavaa loppuviikkoa.

    VastaaPoista
  7. On sinulla ollut taas hieno live-esitys!
    Kyllä ketturaukka näyttää hieman ryytyneeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli erikoisnäytäntö, hieman myöhästynyt synttärilahja :)
      Tällaiset koirille tarkoitetut, tarkoin valmistetut herkut varmasti vähän piristävät!
      Kiitos Seija!

      Poista
  8. Oooh, kerrassaan ihastuttava ja upea kuvasarja! Mielenkiintoisen tarinasi en olisi halunnut päättyvän ollenkaan... Sinun pitäisi kyllä kirjoittaa luontoaiheisia kirjoja ❤ Kuvathan sinulla olisi jo valmiina :)
    Ketut ovat monessa kuten koirat. Emokoirakin näyttää pennuttamisen jälkeen kuin pesukoneen linkouksesta selvinneeltä =D Sitä se äitiys teettää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö miten monesti nolottaa, kun katsoo jälkeenpäin näitä yhdyssanavirheitä ja muita kielioppivirheitä.
      Mutta tunteen toivon välittyvän, edes puolet siitä miten tilanteessa koen.
      Hyvä vertaus :D Niinpä, ei se tuore äiti aina niin ruusuiselta jaksa näyttää :)
      Kiitos Ansku!

      Poista
  9. Olipa jälleen upea luontokokemus! Selvästi näkee, että ketturouva on väsynyt äiti...pikkuiset vievät voimia, mutta pian rouvakin vahvistuu, uusi turkki kasvaa ehommaksi ja pikkuiset alkavat itse metsästämään! Ihana tuo salapoliisi, ihanat ilmeet!

    Upea kuvasarja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emo on nyt tosi kovilla!
      Olisipa ihana nähdä tämän ketturouvan jälkikasvun kehityskaarta.
      Orava tutki tuossa aika pitkään, selvittikö DNA:ta?
      Kiitos Saila!

      Poista
  10. Mahtavia kuvia! Tuo ensimmäinen ehkä kaikkein hienoin mielestäni.Jotenkin siinä liike tulee pelottomasti kuvaajaa kohti, vaikka kuvaaja on havaittu ja suoraan katsotaan.
    Kyllä sinua on taas onnistanut.Kaksi mammaa siinä samalla piilolla, peräjälkeen? :) (tai ainakin olen huomaavinani myös kurremamman nisät?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuli tuossa ylimmässä kuvassa hyvin määrätietoisesti hakemaan lisää piilotettavaa.
      Noita oravia oli paikalla kaksi, hurjaa vauhtia ne kiersivät kuusen runkoa ympäri.
      Kiitos Mirjam-Matilda!

      Poista
  11. Hienoja kuvia ketusta. Toi orava on kyl hauska!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oravat osaavat olla aika ilmeikkäitä!
      Kiitos Satu!

      Poista
  12. Mukavaa nähdä, että kettu nautti herkkupaloista <3 Kiitos taas elämysmatkasta <3

    VastaaPoista
  13. Ihanaa, kun voi seurata kettujen touhuja :) Kiva kuvasarja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niin mielenkiintoinen luontokappale!
      Kiitos Häivähdys!

      Poista