"Viulunsoittajat"

Heinä-heinäsirkka soittaa viuluaan, heinikossa hyppii sinne tänne vaan.
Pieni sinikello käypi nukkuman, heinä-heinäsirkka soittaa viuluaan.

Näinhän se menee tuttu lastenlaulu. Nämä taitavat olla tämän kesän ainoat kuvat joita olen heinäsirkoista ottanut ja olen tietysti iloinen siitä että vielä kuulen sirkan sirityksen :)

 Tämä vihreä kaunotar on niittyheinäsirkka,  lajin naaras on helppo tunnistaa siitä että se on aina päältä vihreä. Yleisväri vaihtelee harmaasta ruskeaan ja vihreään.

Heinäsirkan jopa  minuutin kestävä soidinlaulu on yksitoikkoinen ja nopeatahtinen 10-20 sekunnin siritys
joka voimistuu verkkaisesti puoliväliin saakka.

 Tutulla perhospaikalla oli loppukesästä melkoinen sirityksen määrä ja näitä erivärisiä sirkkoja suorastaa vilisi tuolla heinikossa.

 Tällaista kaveria en ollutkaan koskaan tavannut! Muutaman kirjan selaaminen paljasti että kyseessä on kangassirkka. Yllättävän isokokokoinen,  20-30 mm pituinen heinäsirkka.
Tällaisten merkkien perusteella tunnistin: " Sinisten takasäärien valkeat okapiikit  ja takareiden punainen sisäpinta ovat hyviä lajituntomerkkejä."

Laji ei siritä lainkaan, koiras ja naaras pitävät yhteyttä yläleukojaan naksuttamalla.  ( Me ihmiset taidamme naksuttaa alaleukojamme :))
Sirkan siivet ovat surkastuneet tyngiksi, sirkat liikkuvat maassa ja kiipeilevät ruohoilla sekä pensaissa.

Kaikki asiatieto on Lasse J. Laineen kirjasta: Suomen luonto, tunnistusopas.
Tykkään muuten kovasti tästä kirjasta!