Tiiroja

 Tämän kesän toinen reissu Siikalahdelle, kävisin paljon useammin jos matka olisi lyhyempi. Edelliseen kertaan verrattuna siellä oli hiljaisempaa vai oliko jostain syystä hiljaisempi hetki päivästä.Vilkkaimpaan muuttoaikaan menee vielä vähän aikaa. Jospa se olisi se seuraava reissu!

Näitä pitkospuita on niin mukava lähteä etenemään kun ei koskaan tiedä mitä tuolla perillä odottaa. Sudenkorentoja lenteli lupaavasti jo tuossa alkumatkalla  mutta eivät ne sen "kesymmiksi " eivätkä hitaammiksi olleet muuttuneet :) Paarmoja ei ollut ihme kyllä ollenkaan vaikka eilinen päivä oli tosi lämmin.

Tässä olen menossa piilokojulle. Kalatiirat istuivat aidan päällä ja päästivätkin melko lähelle, kunnes lähtivät äänekkäästi pakoon.

 Kalatiiran poikaset olivat jo isoja mutta yllättäen tuolta emon takaa piipersi tälläinen pieni söpöliini joka vei kaiken kuvaajan huomion! Näytti olevan ihan ainut pienokainen siinä näköpiirissä.

 Katsoin lintukirjasta että kalatiira muuttaa talveksi Afrikan eteläosan rannikkoseudulle. Lähtee 15.7 - 15.9 (5.8) Mitenkähän tämä pikkuinen ehtii mukaan! Liikkuminen oli vielä niin kovin horjuvaa joten kuoriutumisesta ei voi olla kovinkaan kauan.

 Eikö olekkin ihanat vauvanvarpaat :) Emo suki ja siisti itseään lähes koko ajan mutta oli lähellä poikasta. Huomaatteko että emo on rengastettu!

 Tämä on  mielestäni kaikkein liikuttavin kuva, tässä on jotain niin suloista kömpelyyttä kun toinen yrittää pienillä siiventyngillä pitää tasapainoa!

 Poikanen kiipeili koko ajan kalliota ylös ja alas, hörppi välillä vettä pienin kulauksin. Oli selvästi innoissaan uusista taidoista!

Tämä ei nyt liity varsinaisesti tähän postaukseen mutta tuli vaan mieleen uusista taidoista. Näin lomareissulla pienen pojan, noin 2v. joka oli saanut lahjaksi sähkölampun. Miten se pieni mies oli innoissaan siitä valon seuraamisesta. Tämä vaan vinkiksi ettei sen tuliaislahjan aina tarvitse olla kovin kummonen!

Ja tällaista huomasin siinä paluumatkan varrella. Ensiviikollahan kesä kääntyy jo elokuulle!