Eilisen reissun toinen kohde oli Parikkalan patsaspuisto. Paikka on aivan 6-tien vieressä.
Kannatti pysähtyä!
Parikkalalaisen Simpeleen paperitehtaan prässimiehen Veijo Rönkkösen (1944-2010) erakoituneen ITE-taiteilijan koko elämänmittainen työ.
Ensimmäinen betoninen patsas on valmistunut 1961. Lähes viidenkymmenen vuoden uurastuksen tuloksena teoksia ehti syntyä viitisensataa.
Sanotaan että suurin osa patsaista oli vaivoin peiteltyjä omakuvia.
Puistossa voi tavata monia kansallisuuksia, intialaisia hillittyjä hinduja, afrikkalaisia, kreikkalaisia jne. Lähes kaikilla näistä hahmoista on tekohampaat, joka näyttävät aika huvittavalta, oppaassakin sanotaan että hahmot näyttävät näissä proteeseissaan aika groteskeilta :)
Taiteilijan koti oli keskellä tätä puistoa. Hän on itse sunnitellut ja toteuttanut ympärillä olevan puutarhan. Kasveja arvioidaan olevan 500 lajia. Viljeltyjä sekä luonnonvaraisia, Parikkalan alue kuuluu Sortavalan lehtometsävyöhykkeeseen joten ilmasto on suotuisa kasvien menestymiselle. Jopa useissa patsaissakin on kukille suunniteltu paikkansa.
Villi puutarha elää omaa elämäänsä.
Puistossa on betonilaatoista tehtyjä polkuja, joissa on taiteilijan jalan ja kädenjälkiä näyttämässä kulkusuuntaa, On toivottavaa ettei poluilta poiketa.
Puiston keskellä on Joogatarha jossa on 250 joogaavaa hahmoa. Rönkkönen oli suuri joogaaja hänen sanotaan hallinneen kaikki kuvaamansa asanat.
Osaa patsaitten betonipinnasta peittää sammalet ja jäkälä. Se näyttää tässä kaiken rehevyyden keskellä ihan hauskalta.
Joogatarhaa sanotaan alueen henkiseksi keskukseksi.
Rönkköstä pidettiin pidättyvänä henkilönä jonka elämänilo löytyi vähitellen.
Viimeisenä kesänä valmistui monien vuosien työ, satakunta lasta käsittävä paraati.
Taiteilijan äkillisen kuoleman johdosta käytiin kovasti keskustelua puiston kohtalosta.
Puiston uusi omistaja on teollisuusneuvos Reino Uusitalo ja erinäisin järjestelyin tulevaisuus on nyt turvattu ja patsaspuisto on pysyvästi avoinna yleisölle.
Ihan huikea retki kun ei tiennyt yhtään tuleeko vastaan musliminainen, Väinämöinen, kameli vai mitä!
Onneksi patsaspuisto säilyi. Etenkin nuo joogaajat näyttävät hauskoilta, sammaleet pään päällä.
VastaaPoistaMielenkiintoinen nähtävyys.
Lehtikirjoittelua oli aika pitkäänkin ennenkuin asia ratkesi. Puistoon ei ole mitään pääsymaksuakaan vain vieraskirjamerkintää toivotaan.
PoistaTodella mielenkiintoisia. Betonista tuollaisia patsaita, väkisinkin tulee mieleen, tekniikka...miten ihmeessä.
VastaaPoistaUskomattomia töitä, hienoa, että puisto säilyi ja säilyisi jatkossakin.
Puistossa käy onneksi paljon matkailijoita, bussilasteittain ja ihmisiä ympäri maailmaa. Vaikuttaa siltä että tämä nähtävyys säilyy. Liittyisin heti vapaaehtoiseksi työntekijäksi ellei tuo matka rajoittaisi.
PoistaTämä olikin mielenkiintoinen juttu. Varmasti mieleenpainuva kokemus käydä itse paikanpäällä katsomassa.
VastaaPoistaSe oli mielenkiintoinen kokemus!
PoistaSeuraavan kerran varaan paljon enemmän aikaa.
Aika uskomaton paikka, en tiennyt tuollaisen olemassa olosta mitään, vaikka olen kaakosta kotoisin. Taiteilija on ollut todella ahkera, kun on ehtinyt tekemään kaiken tuon ja puutarhankin ympärille.
VastaaPoistaKävin joskus monia vuosia sitten paikkaa katsomassa mutta en muistanut ollenkaan tätä puutarhan upeutta, siis tätä lähes villinä rehottavaa upeutta!
PoistaOppaasta käy ilmi että tämä on ollut erakoituneen miehen koko maailma, patsaat ja puutarha.
En ole ennen moisesta kuullutkaan. Aika vekkulin näköinen paikka. Täytyy varmaan itsekin käydä tuolla, mikäli satutaan lähistöllä olemaan. :)
VastaaPoistaSe paikka on yllätyksiä täynnä, tuntuu että olisi voinut ottaa sen 500 kuvaa mikä määrä patsaita suurinpiirtein on :)
PoistaTämä patsaspuisto oli suosikkikohteeni (ja poikien kanssa -kohteemme) kesäisin, silloin kun asuimme Savonlinnassa ja Punkaharjulla! Huikea paikka! Kiitos runsaista kuvista :-)
VastaaPoistaVoin hyvin kuvitella miten tämä paikka ruokkii lastenkin mielikuvitusta. Täytyy ottaa tämä käynti kesäperinteeksi myös tuon puutarhankin takia!
PoistaKiitos Mags!
Mainio kuvareportaasi. Itse on tullut käytyä Alpo Jaakolan patsaspuistossa Loimaalla, mutta nyt heräsi hinku lähteä Parikkalan suuntaan. ITE-taitelijat ovat heikko kohtani.
VastaaPoistaTämä on kyllä elämys ja jos vielä on "puutarhaihminen" niin elämys on täydellinen :)
VastaaPoistaUskomaton elämäntyö yhdeltä mieheltä!
Kiitos Kipene!