sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kyllä kirpaisi!

Tässä vaiheessa ei kirpaissut vielä mikään! Ihmettelin tässä vain miten jännä tuo telkkäkoiraan väritys on!
 Näytti vähän siltä että nämä kaksi vesilintua  olisivat  kisailleet keskenään vauhdista. Eihän se sitä tietysti ollut!






Tässä kohtaa sitten kirpaisi!
Ajoimme Vuoksen vartta, tietä jossa ajettiin vuosikymmeniä sitten Imatran RR-ajoja. Mieheni huomasi että jäälautalla  Vuoksea alaspäin matkustaa kaksi merimetsoa. Tuuli kuljetti lauttaa kohti vastarantaa. Joki on tältä kohtaa aika leveä, useampia kymmeniä metrejä. Ajoimme nopeasti toiselle puolelle jokea. Rivakkaa kävelyä useampi sata metriä rantapengertä pitkin lintuja vastaan.  Lautta tuli kohti rantaa, siellä istuikin viisi lintua! Kolme tuolla taaimmalla lautalla ja kaksi edessä olevalla pienemmällä.
Lautta oli ehkä noin 20 metrin päässä rannasta, valmistauduin juuri ottamaan seuruetta kameralla vastaan, tuuli kuljetti lauttaa suoraan eteeni.
Silloin ne pelästyivät ja koko hieno tilanne karkasi! En ollut edes rannassa vaan siinä rantatörmän päällä ja vielä puun takana. Istuin siinä ja murehdin hukkaan mennyttä hienoa tilannetta, kun tuuli hakkasi lauttaa rikki rantakiviin.
Arvatkaapas miten paljon harmitti, 1-10!

31 kommenttia:

  1. Kaikenlaisiin seikkailuihin sitä luontokuvaaja näköjään joutuukin :)

    Ihmetytti tuo..Telkkäkoiras Suomessa tammikuussa!

    Oikein ihanaa hemikuua, vikki! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisiköhän sitä mennä sissikoulutukseen, jotta oppisi liikkumaan äänettömästi ja "näkymättömästi" :)
      Vuoksessa näyttäisi olevan telkkiä läpi talven.
      Kiitos Kaisa Reetta! Samoin siulle, ihanaa helmikuuta!

      Poista
  2. Kaikenlaisiin seikkailuihin sitä luontokuvaaja näköjään joutuukin :)

    Ihmetytti tuo..Telkkäkoiras Suomessa tammikuussa!

    Oikein ihanaa hemikuua, vikki! <3

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän todella, että harmittaa. Kovasti näitte vaivaa kuvan vuoksi ja sitten homma "lentää taivaan tuuliin"! Ihan vaan muutama tuollainen tilanne on ollut päällä. Ehkä joku toinen kerta onnistuu, niin se vaan pitää ajatella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkaakohan tämä harrastus mennä liian vakavaksi :) Harmitti todella niin paljon, kun koin töpeksineeni noin hienossa tilantessa!
      Kyllähän ne siellä varmasti viihtyvät pesintäaikaan saakka.
      Kiitos Tillariina!

      Poista
  4. Voi hitsi minkä teki, ei auta kuin yrittää uudestaan vaan. Merimetso ei kuitenkaan ole ihan mikä tahansa lintu. On luultavasto paikalla kuitenkin hieman pitempään, ellei joku sitten hätistele. Viisi merimetsoa kerralla , on kyllä melkoinen paikka....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy mennä vaan uudelleen, niitä jäälauttoja ei siellä vain liiemmälti näkynyt!
      Kuulun kyllä niihin jotka pelkäävät että merimetsot lisääntyessään alkavat pilata Saimaan saaristoa ja luotoja. Tämä ennakkoluulo perustuu siihen mitä merellä purjehtivat tuttavat ovat nähneet ja kertoneet.
      Kiitos Tiitsa!

      Poista
  5. Ei muuta kuin uudestaan vaan huomenna, onnistuneen "saaliin" jälkeen kirpaisut unohtuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tässä on vielä oppimista, pettymyksiä tulee. Eivät ne sudet, eivätkä ilveksetkään ihan kutsusta tule :)
      Kiitos Pasi!

      Poista
  6. Voi harmi :( Voin uskoa, että on ollut jännät paikat teillä ja sitten se pettymys. Sellaista se on eläimiä kuvatessa. Kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli niin mukavan kutkuttavaa jännitystä :) Ehditäänkö, olin niin varma että ne pysyvät lautallaan!
      Kiitos Elina!

      Poista
  7. Minä jo luulin, että astuit lumen alla rantaveteen polviasi myöten tai vieläkin syvemmälle. Onneksi ei niin sentään. Hienot kuvat uimareista, ensi kerralla sitten merimetsoistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli vielä vakavampaa, kun sieluun sattui :D
      Ihastuin tuohon telkkäkoiraaseen, miten senkin höyhenpuku on niin kaunis!
      Kiitos Uuna!

      Poista
  8. Ei muuta kuin leuka pystyyn ja uutta tilaisuutta kohti =D. Mutta joo, pystyn ymmärtämään miltä tuntuu. Minulta meni kerran merikotka merellä karkuun, muistelen harmitellen tilannetta vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tässä muu auta :)
      Merikotkakin on niin harvinainen tuttavuus että varmasti harmittaa!
      Kiitos katinka!

      Poista
  9. Voi kurjuus! Varmasti harmittaa ja tuo asteikko 1-10 ei edes riitä... Mulla kävi sama mielessä kuin Uunalla ja lähdinkin hieman varovaisesti lukemaan postaustasi... Hienot kuvat sait joka tapauksessa, tässä kohdassa se ei lohduta, mutta ehkä ensi kerralla onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se silloin riittänyt, nyt tämä arki paransi haavat :)
      Joskus sitä huomaa olevansa vähän turhankin rohkea, ei kyllä tässä tapauksessa!
      Kiitos Ame Amebadonna!

      Poista
  10. Jäälautalla istuessaan merimetsoilla on hyvä näkymä joka suuntaan. Siinä ne tähystävät ympäristössään havaitsemaa liikettä. Ne tarkkailivat sinuakin pitkään kun lähestyit niitä rantapenkereellä. Jos lähestyit nopeaa kävelyvauhtia, sitä suuremmalla syyllä ne ajattelivat sinun olevan vihollinen (nopea etenemisesi oli niiden silmissä uhkaavan pedon nopeaa liikettä). Joten varmasti lähtivät pakoon.

    Kannattaa ottaa ekoja kuvia jo kaukaa. Ja, sitten hitaasti, hitain liikkein edetä lähemmäksi. Pysähtyä vaikka kolmen metrin välein ja ottaa kuva. Edetä siis hitaasti, pysähtyä, ottaa kuva. Ja taas hitaasti edetä, jos linnut eivät ole säikähtäneet. Kärsivällisesti ja hitaasti.

    Keväällä ja kesällä (pesimäaika) en suosittele menemään lintuja niin lähelle kuin 20 metriä, jotta ei linnut stressaantuisi. Mutta, minä olenkin tiukkapipoisimmasta päästä tässä, että lintuja ei saa mennä lähelle kuvaamaan pesimäaikaan…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teimme juuri mahdollisimman väärin, juttelimme ja kävelimme ripeästi etteivät ne vain ehtisi karkuun, ehtisimme sinne vastaanottamaan.Ajattelin että se matka riittäisi rauhoitamaan johon pysähdyimme. Vastaan tuli vielä lenkkeilijä joka eteni yhtä ripeästi.
      Paljonhan tästäkin oppi, kantapään kautta!
      Tämän pesintäasian olen kyllä sisäistänyt, en millään lailla halua häiritä tätä tapahtumaketjua!
      Vime keväänä kun olin Hannu Siitosen kuvauskurssilla, opin siellä monta asiaa liittyen eläinten häirintään ja ylipäätänsä luonnon suojeluun. Esimerkiksi sen miten kauan tuhoutunut jäkälä uusiutuu.
      Kiitos kun jaoit tätä tietoa, arvostan paljon!

      Poista
  11. Olihan tuo harmin paikka, kun niin lähellä olit onnistumista, mutta...sinähän et tästä lannistu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En lannistu, vaan menen uudelleen hiipimällä :)
      Kiitos Sirpa!

      Poista
  12. Uskon, että harmitti. Mutta siellähän nuo ovat, jospa toinen kerta onnistuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun ne ymmärtäisivät, ettei millään pahalla tässä olla liikkeellä :)
      Kiitos Rantakasvi!

      Poista
  13. Se on niitä kuvia, jotka jäävät mielensopukoihin. Mutta uusia tilanteita tulee kun on liikkeellä ja havainnoi ympäristöä. Ja eikös se ole niin, että paras kuvat on vielä ottamatta. Sehän on kuvausharrastuksen juju.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen mikä on jäänyt harmittamaan oli se, kun auton viereen tuli jänis, joka oli plutinut suo-ojassa jostain syystä. Se oli nin märkä kuin jänis voi olla, ravisteli itseään kuivaksi veden roiskuessa upeasti ympäriinsä.
      Eipä ollut kamera toimintavalmiudessa.
      Nuo kaksi viimeistä lausettasi on juuri SE JUTTU!
      Kiitos seita!

      Poista
  14. Kurja juttu, mutta onneksi luonnossa tulee aina uusia ja upeita tilaisuuksia vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy vaan paljon liikkua ja olla aistit avoimina!
      Kiitos Sussi!

      Poista
  15. No varmasti täysillä harmitti, kun tuommoinen tuhannen taalan paikka missaantuu, mutta elämä on ja varsinkin lintukuvaus. Tulee kummiskin seuraava kerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tässä niin kiintoisaa onkin kun tilaisuuksia tulee ja harmittavasti menee!
      Mutta tässä sen huomaa miten tärkeä ja antoisa tämä harrastus on!
      Kiitos aimarii!

      Poista
  16. Varmasti harmitti - mutta olit paikalla ja koit kaiken. Paljon sekin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ihan kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa ei voi dokumentoida.
      Tämä oli nyt sellainen tapaus!
      Kiitos Susanna!

      Poista