Olen haaveillun tämäntyyppisestä mummonmökistä, siinä vaan pitäisi olla hieman villiintynyt puutarha ympärillä. Omenapuita, marjapensaita, mansikkamaa, vihannesmaa ja kasvihuone.
Puutarhassa kuljeskelisi siilejä, kettuja, pupuja, oravia, ehkä pari kaurista, jotka eivät koskisi mihinkään hyötykasviin. Tietysti ympäristössä olisi lukuisa määrä lintuja ja oikea perhosparatiisi, niin ja sudenkorentoja siinä pienessä lammessa, joka myös mahtuu tontille.
Eihän ole yhtään liikaa vaaadittu :) Jatkan haaveilua...
Tätä ennen en ollut edes kuullut, saatikka nähnyt antenniaavetta. Harvoinhan sitä tosin tulee katoille katseltua.
Huijaus!
Ilahduin kovasti, kun kaukaa katsoen luulin kohtaavani erään metsäkanalinnuistamme. Ihmettelin kyllä, että onpa rauhallinen ja nouseeko todella katolle, profiilia en tietystikään muistanut. Ajattelin että mikseivät voisi tähystää rauhallisen alueen katoillakin.
Näin sitä aloittelevaa lintuharrastajaa huijataan :D
Kuljin monenlaisten kauniitten kaarisiltojen ja jopa uhkaavien oksienkin alitse. Monessa kohtaa, tällä metsätiellä puitten oksat tavoittelivat toisiaan tien ylitse. Oksia oli jonkin verran katkennutkin lumen painon takia, jopa puita.
Lumiset puukaaret ja portit ovat tosi kauniita, mutta sähkölankojen lähellä ne eivät ole kovin mukavia.
VastaaPoistaJuuri tuollaisesta mummonmökistä minäkin haaveilen, nyt on liikaa taloja lähellä, vaikka muuten koti on ihan mukava.
Hienoja kuvia jälleen ja lintubongauskin :-D
Puunkaaret olivat siellä luonnossa valtavan kauniita, lumi muistutti pumpulipalloja.
PoistaEi niitä kuviin saa tallennettua sellaisina kuin silmin näkee!
Viihdyn myös tässä nykyisessä kodissamme, mutta tuollainen suloinen kakkoskoti olisi kiva laittaa.
Juu lintubongaus :)
Kiitos Uuna!
Antenniaave, erikoinen lintu katolla, lumisia kaarisiltoja ja haaveiden mummonmökki...siis kaiken kaikkiaan onnistunut kuvausreissu :)
VastaaPoistaIhmeellinen lumikasautuma tuossa antennissa!
PoistaValoahan sitä olisi tänäänkin kaivannut!
Kiitos Sirpa!
Minäkin katsoin ensin että metsoko se katonharjalla istuu:))
VastaaPoistaKaunista on kuvissasi talvinen luonto!
Onneksi luulit samoin :)
PoistaLuonto oli paikoitellen todella kaunis, kauniita kaartuvia puita ja valkoisuutta!
Kiitos Minttuli!
Voi miten kauniita kuvia! Ja minusta nuo sinun vaatimukset mummonmökistä eivät olleen lainkaan liikaa vaadittuja, päin vastoin =D. Kuullosti todella idylliseltä. Tuollaiseen maisemaan voisin tulla kanssasi kahvittelemaan kauniina kesäpäivänä =D.
VastaaPoistaAjattele miten kiva siellä olisi puuhailla!
PoistaMitenkähän ehtisin kaikki marjat ja vihannekset säilöä ja vielä pitäisi ehtiä kuvata ne kaikki perhosetkin:)
Se olisikin sellainen hyväntuulen paikka, jonne kutsuisin mukavia ihmisiä, sinne omenapuun alle korituoleille kahvittelemaan. Eniten lepoa kaipaava voisi kellahtaa riippumattoon, kevyen puuvillapeiton alle. Kaukana olisi katala maailma :D
Kiitos Katinka!
Kovin realistisia ja kohtuullisia ovat mielestäni nuo sinun toiveesi ;-) Kyllä se oikea mummonmökki varmasti piankin löytyy :-)
VastaaPoistaEivät ne yhtään kohtuuttomia olisi, eikä syntyisi juuri minkäänlaisia hiilijalanjälkiä.
PoistaEhkä se löytyy unelmissa, kun välillä tuntuu olevan liikaa näissäkin joista joutuu huolehtimaan.
Eihän sitä kyllä koskaan tiedä. Pitäisikin tehdä aarrekartta!
Kiitos Susanna!
Ihania, lumisia talvikuvia! Ilahduttavan monta erilaista, kaunista kuvauskohdetta löysit kuvausreissusi aikana =)
VastaaPoistaSamankaltaisesta mummonmökistä olen minäkin jo pitkään haaveillut ja haaveilen edelleen =D
Mummonmökki taitaa olla aika monella haaveissa, jostain syystä nuo miehet eivät lähde mukaan tällaisiin haaveisiin!
PoistaOtin paljon kuvia, nykyään vain deletoin aika rankalla kädellä. Joku deletointi välillä jopa harmittaa.
Kiitos Ansku!
Kuules, melkeinpä toiveesi täyttää yksi mummonmökki, mutta se on täällä. Keskellä kaupunkia suuri tontti (olikohan 2400 neliöö) rauhallisella paikalla järven rannanlla (tontti ei ulotu rantaan) mummonmökki, jossa aivan ihan vanha kaakeliuuni :) Vanhoja omenapuita ja marjapensaita ja lintuja. Ihanat vanhat sammaloituneet betonipylväät ja -portaat, jotka eivät nyt vie mihinkään, mutta ne voisivat viedä juuri siihen lammikolle tai mansikkamaalle ;) Voi olla myynnissä parin vuoden sisällä. Ihania talvikuvia. Ikäviä ihmisiä, kun laittavat tekolintuja hämäämään. Mutta ne ovat kyllä helppoja kuvattaia ;)
VastaaPoistaKuullostaa lähes täydelliseltä, sammaloituneet portaat ja pylväät olisivat ihan extraa, kyllä keksisin mihin ne veisivät, vaikkapa huvimajan luokse, sen tekisin vanhoista ikkunanpokista. Kaakeliuunikin!
PoistaTässä on vain yksi asia jonka unohdin edellä mainita, se ei saa olla keskellä kaupunkia, vaikkakin paikka olisi rauhallinen. Koska en halua kuunnella työhönmenoliikennettä ( sitten kun olen eläkkeellä ), vaan haluan herätä aamulla kuikan huutoon!
Siis jatkan haaveilemista :) Kiitos siulle kuitenkin:)
Jospa se ikävä ihminen kurkisteli aidan raosta, miten taas tietämätöntä huijattiin :D
Kiitos Tylsä Mörökölli!
Kiitos Tylsä Mörökölli!
Hauska postaus! Aina voi onneksi haaveilla. :))
VastaaPoistaHaaveileminen on ihan ilmaista hupia :)
PoistaKiitos marliska!
Haaveita pitää olla, joskus ne myös toteutuvat. Aika eläväisen näköinen metso äkkiä katsottuna. Kyllähän ne puiden oksillakin keikkuu, joten ei mikään mahdoton asia kuvitella talon katolle.
VastaaPoistaKauniita lumimaisemia. Huomasitko hiljaisuuden.
Se on tässä elämän varrella nähty että osa haaveista ja unelmista toteutuu!
PoistaOli se aika hoopoa, kun muka vahingoista viisastuneensa hiiviskelin jonkin peltilinnun perässä :)
Huomasin hiljaisuuden, hakeuduin tuonne juuri sen asian takia.
Kiitos between!
Lumen vallassa olette siellä päin myös. Niin talvella kuuluukin.
VastaaPoistaMinulla oli joskus mummonmökki, peruna- ja mansikkamaineen. Aikansa se oli haave, joka toteutui. Sitten tuli uudet tuulet ja muutto toisaalle.
Unelmia pitää aina olla. Haavet on edullisia ja kun haaveilee, niin pitää haaveilla kunnolla.
Täällä on poikkeuksellisen paljon lunta, verrattuna esimerkiksi viimetalveen.
PoistaJokin muutos tässä meilläkin on varmasti muutaman vuoden sisällä, mikä se sitten onkin. Voisin jopa kokeilla kaamosta, en tiedä!
Nuoruushaaveni toteutin, kun ajoin yhden loppukesän moottoripyörällä, pari kesää sitten. Ehkä se ei ollut kuitenkaan se juttu, miksi luulin, enkä tiedä haluanko enää! Sellaista tämä on!
Kiitos aimarii!