Tilhet

Eilen.
Marraskuinen sunnuntaiaamu, lämmintä viiden asteen paikkeilla, hyvä pyöräilysää. Pakkasin repun selkään ja poljin reippaasti viereiseen kaupunginosaan kuvaamaan tilhiä. Enhän toki tiennyt varmasti että tilhiä siellä olisi mutta sen tiesin että pihlajanmarjoja siellä ainakin  riittää.

Kyllä siellä niitä oli , useammassa puussa, arvatkaa vaan mikä helisevä viserryskonsertti tuolta yläilmoista kantautui. Läheisessä urheilutalossa oli jokin lasten tapahtuma, liikenne paikalla oli melkoista. Tilhet säntäilivät pienistä pihlajista näihin koivuihin ja edestakaisin aina kun autoja liikkui ja niitä liikkui paljon.

Jäin paikoilleni kuvaamaan yhden tällaisen rehevän, pienen pihlajan alle ja kohtahan tilhet eivät olleet millänsäkään kun olin siinä, tottuivat nopeasti, kuuluin maisemaan.

Tilhi on mielestäni yksi kuvauksellisempia lintuja, tämä on jo toinen postaus kyseisistä linnuista.

Tilhien liikkuminen on hyvinkin eloisaa ja nopeaa, ei siinä vauhdissa meinaa kuvaajaparka perässä pysyä.

Kun joskus mietitään sitä lentelevätkö tilhet ikkunoita päin kun ovat syöneen liikaa käyneitä pihlajanmarjoja. Suomen lintuopas kertoo että linnut eivät humallu käyneistä marjoista, koska maksan entsyymit hajoittavat alkoholia ennätysnopeasti.

Tämän kuvan kohdalla mietin että leikkiikö lintu todella ruoalla vai onko jokin lajitoveri tiputtanut marjan ylimmiltä oksilta. Nokka on kuitenkn avoinna ottamaan marjan vastaan.
Nyt taitaa olla tilhikuvien kiintiö täynnä tältä syksyltä :)