Sievä kuin sieni pienenä

Nyt otan tietoisen riskin kun laitan tämän postauksen, saatan menettää vähintään viisi lukijaani seuraavien "ällöttävien" otusten takia. Tai voihan olla näinkin että joku ohikulkija näkee pieneen harrastelijatutkijan sieluuni ja liittyykin uudeksi lukijaksi :D
Aluksi vähän lämmittelyä

Eräänä niistä loppusyksyn sateisista päivistä kun ei ollut mitään kuvattavaa, selailin uutta Luontolehteä. Siellä oli artikkeli sienisääskistä ja niitten toukista. Sateen tauottua innostuinkin etsimään näitä sääskiä.
Tästä artikkelista selvisi sekin keitä olivat viime keväänä mökin lattialta löytyneet lukuisat, kuolleet pitkäkoivet. Sienisääskiä oli ollut edellisenä syksynä paljon.
Ei tarvinnut kauas kulkea kun löysin sellaisen  vähän väsähtäneen näköisen, lupaavalta näyttävän sienen.

Aikuisia  sääskiä ei näkynyt missään, ei ainuttakaan. Mutta huomasin näitä toukkia, joita putkahteli esiin tuolta sienen pinnan alta. Luin että  sienisääskiä tunnetaan Suomessa yli 700 lajia joten en tiedä mitä lajia  nämä beibit edustivat :) Tuossa alhaalla vasemmalla oleva musta pilkku on toukan "nenä" sieltä se singahti kiemurrellen tai melkeinpä jopa heittäytyi esiin.

Seurasin juuri tämän toukan esilletuloa tuolta pinnan alta. Sen kieppumis- ja ponnisteluvaihe oli niin raivokas että sain vain epätarkkoja kuvia. En tiedä kuinka paljon siellä sienen sisällä näitä tulevia sienisääskiä mahtoikaan asustaa ja kasvaa.

Muistakaa kun ensikerran potkaisette kiukuissanne pilalle mennyttä sientä niin monta pientä sienisääsken toukaa voi saada päänsäryn :)
Eihän tämä nyt kaunista katsottavaa ole mutta maailma on täynnä mielenkiintoisia mutta ei aina niin kauniitakaan asioita.

Laitetaan vielä neitoperhonen sinetiksi niin jää hyvä maku suuhun :)

Meillä on lunta sentin, pari, jospa sitä pääsisi viikonloppuna kuvaamaan tulevaa talvea jos sinne tuuleen ja tuiskuun nyt sekaan mahtuu!