Tiedätte varmasti mitä tänään tarkoitan!
perjantai 18. syyskuuta 2015
keskiviikko 16. syyskuuta 2015
Kettukeskiviikko 11.
Kävin eilen ottamassa nämä kuvat. Odottelin tunnin ja vähän toista, ennenkuin ensimmäinen kettu tuli pesäkolon suunnalta ja kiirehti tuonne linnoituksen valleille, kai myyräjahtiin.
Toinen lepäili nurmikolla, suostuen kuvattavaksi. Rapsutteli siinä hetken itseään ja lähti kohta rauhallisesti ylittämään katua, vähääkään välittämättä liikenteestä, autoilijat väistivät! Osa ratin takana olevista näytti aika hämmästyneiltä siinä jarruttaessaan.
Tämä saattaa olla jopa se suosikkikettuni näistä yhdeksästä.
Ihmisvauvoistahan löytyy ihan tunnistettavia piirteitä, välillähän niitä etsitään tunnettujen vaikuttajien vauvakuvista. "Kenenkähän määrätietoinen suu tässä on mutrullaan tms." Ketuista taitaa olla vaikeampi sanoa.
Tämä alla oleva kuva/kuvasarja on eräs tärkeimpiä kesäkuvia, ellei sitten tärkein!
Olenkin kertonut tästä pikkuisesta ketunpojasta jo tuolla aiemmin, mutta mikäpä estää kertomasta uudelleen :)
Istuin kuvauspaikalla maassa, silloin ympärillä oli useampi ketunpoikanen. Tämä asia tapahtui vain kerran. Tämä pikkuinen hiipi yhä lähemmäksi pikkuhiljaa tassuillaan auttaen. Se pysähtyi noin 70cm päähän, katseli hetken juuri näin silmiin ja kävi siihen nukkumaan. Eikä mukanani ollut ruoan murentakaan, niinkuin ei yleensäkään. Tarkoitan, etten houkutellut ruoalla.
Vaikkuttava hetki, uskokaa vaan!
Toinen lepäili nurmikolla, suostuen kuvattavaksi. Rapsutteli siinä hetken itseään ja lähti kohta rauhallisesti ylittämään katua, vähääkään välittämättä liikenteestä, autoilijat väistivät! Osa ratin takana olevista näytti aika hämmästyneiltä siinä jarruttaessaan.
Tämä saattaa olla jopa se suosikkikettuni näistä yhdeksästä.
Ihmisvauvoistahan löytyy ihan tunnistettavia piirteitä, välillähän niitä etsitään tunnettujen vaikuttajien vauvakuvista. "Kenenkähän määrätietoinen suu tässä on mutrullaan tms." Ketuista taitaa olla vaikeampi sanoa.
Tämä alla oleva kuva/kuvasarja on eräs tärkeimpiä kesäkuvia, ellei sitten tärkein!
Olenkin kertonut tästä pikkuisesta ketunpojasta jo tuolla aiemmin, mutta mikäpä estää kertomasta uudelleen :)
Istuin kuvauspaikalla maassa, silloin ympärillä oli useampi ketunpoikanen. Tämä asia tapahtui vain kerran. Tämä pikkuinen hiipi yhä lähemmäksi pikkuhiljaa tassuillaan auttaen. Se pysähtyi noin 70cm päähän, katseli hetken juuri näin silmiin ja kävi siihen nukkumaan. Eikä mukanani ollut ruoan murentakaan, niinkuin ei yleensäkään. Tarkoitan, etten houkutellut ruoalla.
Vaikkuttava hetki, uskokaa vaan!
tiistai 15. syyskuuta 2015
Puolukanvarpu joka halusi olla ruusun kaltainen
Eilisellä kuvausreissulla söin varmasti litran puolukoita. Niihin tuli ihan käsittämätön himo, ahmin melkein kaksin käsin :) Olen kyllä tehnyt niin aiemminkin menneinä syksyinä, ettei tämä ahmintakohtaus mitään uutta ollut.
Tämä varpu ei ollutkaan kehittänyt kauniita, punaisia, aromikkaita marjoja, vaan oli ilmeisesti haaveillut koko kevään kasvattavansa pieniä ruusunkaltaisia sykeröitä. Kieltämättä onnistui varmasti yli odotuksiensa.
Jos tämä on jokin kasvitauti, niin eihän tästä tarvitsisi välttämättä parantua :)
Mutta jos se olisi leviävää sorttia, niin siinä tapauksessa kyllä, toivoo puolukoista pitävä.
EDIT. Löysin vähän tietoa, kyseessä on Puolukanpöhö (Exobasidium vaccinii) kuuluu piensieniin jotka loisivat kasvien pinnoilla, hedelmissä, kukissa ja juurissa.
Kettukeskiviikko tulee huomenna vähän myöhemmin illalla :)
maanantai 14. syyskuuta 2015
sunnuntai 13. syyskuuta 2015
Nimihän se on tämäkin
Nämä toukat ovat kovasti alkaneet viehättää.
Luulin tätä kaveria perhosen toukaksi, mutta selvisikin että kyseessä on ukkonuijapistiäinen.
Lajin sanotaan olevan yleinen mutta aikuista näkee harvoin.
Pistiäisillä on 6-8 paria käsnäjalkoja ( luin muuten ensin että känsäjalkoja :)) kun perhosen toukilla niitä on viisi paria, sekä kynnellisiä jalkoja.
Toukka oli noin 4 cm pitkä, tai vähän ylikin. Hauska seurattava, esitti mm. tankotanssin.
Luulin tätä kaveria perhosen toukaksi, mutta selvisikin että kyseessä on ukkonuijapistiäinen.
Lajin sanotaan olevan yleinen mutta aikuista näkee harvoin.
Pistiäisillä on 6-8 paria käsnäjalkoja ( luin muuten ensin että känsäjalkoja :)) kun perhosen toukilla niitä on viisi paria, sekä kynnellisiä jalkoja.
Toukka oli noin 4 cm pitkä, tai vähän ylikin. Hauska seurattava, esitti mm. tankotanssin.
keskiviikko 9. syyskuuta 2015
torstai 3. syyskuuta 2015
Kesäkavereita
Olemme raataneet mökillä koko kesän. Se ei ole koskaan ollut tälläinen työleiri kuin nyt menneenä kesänä. Kakkosnelosta ja -vitosta ja terassilautoja on kulutettu eräskin metri. Tänään teimme viimeisen terassin, yhdet puuportaat puuttuvat vielä, sitten on valmista. Huh!
Paitsi, sen jälkeen on puutarhaihmisen vuoro. Ja se istuu tässä naputtelemassa tekstiä kahdella etusormella.
Mökkimaasto on kallioista, jyrkkää ja sen takia vaikeakulkuista. Yllä oleva kuva on vanhoja rakennelmia, mutta siitä voi päätellä maaston haasteellisuuden. Paikka on kyllä upea!
Olemme helpottaneet kulkemista tänä kesänä erilaisilla puupoluilla ja terasseilla. Uusi tynnyrisauna on istutettu paikoilleen ja sen ympärille rakennettu terassit ja puupolku rantaan. Jos joku sellaisen hankintaa miettii, niin voin sanoa että antaa mahtavat löylyt!
Kuvaaminen on jäänyt kovin vähiin. Mutta näitä ohikulkeneita, laiturilla piipahtaneita kavereita sentään ehdin kuvaamaan.
Isokoskelo toi poikueensa laiturille lepäämään.
Sukivat pitkän aikaa itseään, levähtivät hetken ja jatkoivat kohta matkaansa. Ja mökkiläinen käveli sen jälkeen juuriharja kädessään laiturille.
Sorsaemo toi poikueensa laiturille lepäämään.
Sukivat pitkän aikaa itseään, levähtivät hetken ja nousivat rantatöyräälle mustikoita syömään ja jatkoivat kohta matkaansa. Ja mökkiläinen käveli sen jälkeen juuriharja kädessään laiturille ja huomasi etteivät sorsalinnut olleet suinkaan ensimmäistä kertaa mustikassa.
Kello kuuden maissa aamulla, istuin laiturilla odottamassa ihmettä :) Joutsenpariskunta toi poikasensa, sen ainoan, näytille. Uivat aivan ääneti, rantaviivaa hivotellen. Olivat matkalla läheiselle lammelle.
Tästä tapaamisesta olin erityisen iloinen. Olen nähnyt joutsenia mökkimaisemissa useampana vuotena, varhain keväällä sekä myöhään syksyisin, mutta ensimmäistä kertaa näin että pesintä on onnistunut.
Paitsi, sen jälkeen on puutarhaihmisen vuoro. Ja se istuu tässä naputtelemassa tekstiä kahdella etusormella.
Mökkimaasto on kallioista, jyrkkää ja sen takia vaikeakulkuista. Yllä oleva kuva on vanhoja rakennelmia, mutta siitä voi päätellä maaston haasteellisuuden. Paikka on kyllä upea!
Olemme helpottaneet kulkemista tänä kesänä erilaisilla puupoluilla ja terasseilla. Uusi tynnyrisauna on istutettu paikoilleen ja sen ympärille rakennettu terassit ja puupolku rantaan. Jos joku sellaisen hankintaa miettii, niin voin sanoa että antaa mahtavat löylyt!
Kuvaaminen on jäänyt kovin vähiin. Mutta näitä ohikulkeneita, laiturilla piipahtaneita kavereita sentään ehdin kuvaamaan.
Isokoskelo toi poikueensa laiturille lepäämään.
Sukivat pitkän aikaa itseään, levähtivät hetken ja jatkoivat kohta matkaansa. Ja mökkiläinen käveli sen jälkeen juuriharja kädessään laiturille.
Sorsaemo toi poikueensa laiturille lepäämään.
Sukivat pitkän aikaa itseään, levähtivät hetken ja nousivat rantatöyräälle mustikoita syömään ja jatkoivat kohta matkaansa. Ja mökkiläinen käveli sen jälkeen juuriharja kädessään laiturille ja huomasi etteivät sorsalinnut olleet suinkaan ensimmäistä kertaa mustikassa.
Kello kuuden maissa aamulla, istuin laiturilla odottamassa ihmettä :) Joutsenpariskunta toi poikasensa, sen ainoan, näytille. Uivat aivan ääneti, rantaviivaa hivotellen. Olivat matkalla läheiselle lammelle.
Tästä tapaamisesta olin erityisen iloinen. Olen nähnyt joutsenia mökkimaisemissa useampana vuotena, varhain keväällä sekä myöhään syksyisin, mutta ensimmäistä kertaa näin että pesintä on onnistunut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)