Kettukirja

Pidän tähänastisista luontoelämyksistä ehdottomasti parhaana  kolmea syksyistä kohtaamista ketun kanssa. Kuvia näistä kohtaamisista jäi seitsemisenkymmentä, joista osasta teetin kirjan ifolorilla. Siinä pelossa jos kuville tapahtuisi jotain, kuvatiedostot ovat kyllä ymmärtääkseni hyvin suojatut.

 Tämän kuvan valitsin kansikuvaksi. Kirjan koko on A4 vaaka, se oli hyvä ratkaisu. Jostain syystä en ota kovinkaan paljon pystykuvia.
Ajattelin että haluan laittaa mukaan tekstiä, mutta mitä?
Laitoin miettimisen jälkeen suurimman osan tarinasta jossa kettu kohtasi Pikku-prinssin. Sekin oli hyvä ratkaisu, kuvat sopivat aika hyvin tekstin sisältöön.

 Olin aluksi erittäin tyytyväinen, ajatellen että tämä on ensimmäinen kuvakirja omista luontokuvistani ja vielä yhdestä aiheesta. Joku asia jää aina harmittamaan.
Se mikä jäi harmittamaan, lähes kaikkiin kuviin oli tullut kauttaaltaan liian punainen sävy, joka näkyy esimerkiksi ketun silmien ympärillä. Alkuperäiset kuvat eivät olleet näin punaisia.

Tyttären Eevi-koira oli viikonloppuhoidossa ja on aina siellä missä jotain tapahtuu.
Kun otin kuvia tänne niin Eevi tuli "pitämään" kirjaa istumalla sohvan käsinojalle, sainkin kannen hyvin kuvattua. Haistelulenkki oli takana ja väsymys näyttää voittavan.

Syy miksi laitoin tämän postauksen on tällainen. Onko teillä kokemuksia näistä kuvapalveluista? Liittyen esimerkiksi juuri väreihin, verrattuna alkuperäisiin kuviin.
En tunne mitään muuta kuin tämän kyseisen yrityksen. Voitteko jotain muuta suositella?
Mietin jo uutta kuvakirjaa ja siksi olisi mukava kuulla kokemuksia.

Luonto taiteilee

Vietin tänään ulkona useamman tunnin, oli hieno ulkoilusää. Metsässä oli parasta pitää huppua päässään, kun puut ravistelivat lumikuormaansa yltään. Vein metsäruokinnan linnuille siemeniä ja talipalloja. Siellä on ollut tosi hiljaista, ruokaa ei ollut kulunut oikeastaan ollenkaan.

Tänään otin käyttöön lumikengät, jotka ostimme viime talvena. Silloin niitä ei tullut edes kokeiltua, koska  lunta oli niin vähän. Kertakaikkisen mainiot kapineet, ihastuin tähän lajiin.

Lintuja ei näkynyt missään ja kuvata teki mieli. Päätinkin ottaa uudelle reissulle mukaan pelkästään makroputken ja tässä tulosta, puutarhan kautta metsään.

Tässä alimmassa kuvassa on mielestäni jo kasvuvoimaa, tähän aikaan vuodesta! Yllätyin tosiaan miten isoja silmuja tuolla jo on.

En osaa piirtää juuri ollenkaan, kuitenkin on sellainen luomisen tarve!
Nyt oikeastaan tajusin, että kamerallahan voi tavallaan piirtää :) Kun miettii taustat ja sopivat sävyt,  on valmiina menemään kuvan takia jos millaiselle kiemuralle.

Talviruokaa, siis linnuille :)

 Olen täällä blogissa kutsuttuna luennoitsijana, tarkoituksena kertoa talista, kotoisammin läskistä osana talviruokintaa. Kasvissyöjälintuja saattaa nyt valitettavasti vähän heikottaa.
Ihminenhän on meille tietysti valinnut kyseisen tuotteen, kuten tämänkin palasen, joten siihen emme voi vaikuttaa. Parhaansa hän on varmasti tehnyt. Pienenä huomautuksena, olisi ollut aika korrektia, valita ruostumaton teräslanka kiinnitykseen. Ruokailussa kuitenkin estetiikka on aika tärkeä osa. Talin kiinnityspaikka on hyvin valittu.

  Talvipäivinä tämä on erinomaista ravintoa, jonka antamalla energialla  selviämme näistä kylmemmistä jaksoista. Toivottavasti talia olisi jatkuvasti tarjolla seisovassa puussa.
Uuden tuotteen ollessa kyseessä, hajutesti kannattaa aina tehdä. Lähes aina kuitenkin tuoksu on raikas ja tuote moitteeton.

 Makutestihän lopulta ratkaisee tuleeko sinusta talin ystävä. Tämä tuote on ainakin loistava maultaan. Tervetuloa maistamaan!

 Kiitos!
 Viihdyn ehkä paremmin talipalloilla ja auringonkukansiemeniä tarjoavissa paikoissa, mutta maistan kyllä mielelläni.

 Kiitos!
Ehkä minäkin, tai me kuusitiaiset, pidämme enemmän kasvisravinnosta, auringonkukansiemenistä sekä pähkinöistä. Tosin olen kyllä hamstrannut itse hämähäkkejä ja hyönteisiä lisäravinnoksi.
Tämä muuten on aika hyvää,tässä on pähkinää sopivasti.

 Me keltasirkut emme tule yleensä koskaan sinne korkealle ruokailemaan, kaurahan se on meille suuri herkku. Toivottavasti ihmisystävämme muistaisivat sen!
Voisitko talitintti tiputtaa pienen murusen, ihan pienen, niin voisin maistaa.

Tänään paistoi aurinko :) Kökötin kotipihan kuvauskojussani ja tämä näkymä on otettu kuvausaukosta!
Tein muuten itse tuon talipallotelineen, joka on kuusitiaiskuvassa. En löytänyt sopivan kokoista tuolle isolle siemenpötkölle. Verkkoa oli ostettu joskus kilpikonnan kesäaitausta varten. Huomatkaa tuo kultalangalla punonta, pientä luksusta linnuille :)

Mukavaa viikonloppua!

Töyhtöpää

Teki niin hirveästi mieli laittaa tänne vähän väriä, joten laitan tälle päivälle vielä toisen postauksen.
Kuvasin tilhet tänään kotikadulla, kovin olivat kiireisiä jälleen.

Tänään

Oli luminen, kaunis päivä, vaikkei aurinkoa näkynytkään. Ehkä huomenna :) Tein parin tunnin kuvausreissun.

 Olen haaveillun tämäntyyppisestä mummonmökistä, siinä vaan pitäisi olla hieman villiintynyt puutarha ympärillä. Omenapuita, marjapensaita, mansikkamaa, vihannesmaa ja kasvihuone.
Puutarhassa kuljeskelisi siilejä, kettuja, pupuja, oravia, ehkä pari kaurista, jotka eivät koskisi mihinkään hyötykasviin. Tietysti ympäristössä olisi lukuisa määrä lintuja ja oikea perhosparatiisi, niin ja sudenkorentoja siinä pienessä lammessa, joka myös mahtuu tontille.
Eihän ole yhtään liikaa vaaadittu :) Jatkan haaveilua...

 Tätä ennen en ollut edes kuullut, saatikka nähnyt  antenniaavetta.  Harvoinhan sitä tosin tulee katoille katseltua.

 Huijaus!
Ilahduin kovasti, kun kaukaa katsoen luulin kohtaavani erään metsäkanalinnuistamme. Ihmettelin kyllä, että onpa rauhallinen ja nouseeko todella katolle, profiilia en tietystikään muistanut. Ajattelin että mikseivät voisi tähystää rauhallisen alueen katoillakin.
 Näin sitä aloittelevaa lintuharrastajaa huijataan :D

 Kuljin monenlaisten kauniitten kaarisiltojen ja jopa uhkaavien oksienkin alitse. Monessa kohtaa, tällä metsätiellä puitten oksat  tavoittelivat toisiaan tien ylitse. Oksia  oli jonkin verran katkennutkin lumen painon takia, jopa puita.

Kaupunkinäkymiä

Kuvauspäivä oli kovin pilvinen ja väritön joten päätinkin muuttaa nämä kaupunkinäkymät mustavalkoisiksi.
Kuvissa on Lappeenrannan linnoituksen valleja, keskellä olevassa kuvassa rakennus jossa toimii balettikoulu ja alinna osa Etelä-Karjalan museota.

Kyllä kirpaisi!

Tässä vaiheessa ei kirpaissut vielä mikään! Ihmettelin tässä vain miten jännä tuo telkkäkoiraan väritys on!
 Näytti vähän siltä että nämä kaksi vesilintua  olisivat  kisailleet keskenään vauhdista. Eihän se sitä tietysti ollut!

Tässä kohtaa sitten kirpaisi!
Ajoimme Vuoksen vartta, tietä jossa ajettiin vuosikymmeniä sitten Imatran RR-ajoja. Mieheni huomasi että jäälautalla  Vuoksea alaspäin matkustaa kaksi merimetsoa. Tuuli kuljetti lauttaa kohti vastarantaa. Joki on tältä kohtaa aika leveä, useampia kymmeniä metrejä. Ajoimme nopeasti toiselle puolelle jokea. Rivakkaa kävelyä useampi sata metriä rantapengertä pitkin lintuja vastaan.  Lautta tuli kohti rantaa, siellä istuikin viisi lintua! Kolme tuolla taaimmalla lautalla ja kaksi edessä olevalla pienemmällä.
Lautta oli ehkä noin 20 metrin päässä rannasta, valmistauduin juuri ottamaan seuruetta kameralla vastaan, tuuli kuljetti lauttaa suoraan eteeni.
Silloin ne pelästyivät ja koko hieno tilanne karkasi! En ollut edes rannassa vaan siinä rantatörmän päällä ja vielä puun takana. Istuin siinä ja murehdin hukkaan mennyttä hienoa tilannetta, kun tuuli hakkasi lauttaa rikki rantakiviin.
Arvatkaapas miten paljon harmitti, 1-10!