Eilen klo.11.15

Ja sumuisuus jatkuu, eilinen päivä oli tässä asiassa ihan huippu.

 Näkyvyys 6-tiellä oli erittäin heikko.

 Kävin ihan muun asian yhteydessä katsomassa mitä telkille kuului. Hyväähän niille, sumu ei näyttänyt haittaavan suunnistusta :)

Tuntosarvet pystyssä

Tällainen otsikko oli ammattilehdessä. Artikkelissa käsiteltiin erityisherkkyyttä ja tämä juttu selvitti ja avasi paljon asioita, asioita joita olen miettinyt, ihmetellytkin.

Kovin vähän olen täällä blogissani kertonut mitään itsestäni, luontokuvat ovat saaneet puhua puolestaan. Tämä lehtijuttu oli vaan niin mullistava, siis itselleni, tavallaan helpottavaakin tietoa.
 Testissä oli 23 kysymystä otsikolla: Oletko erityisherkkä?  Vastasin niistä 21 yhteen että kyllä. Kipuherkkä en koe olevani, enkä säikähdä helposti.
Jutussa kerrottiin näin että, erityisherkän aistit eivät ole tavallista herkemmät. Eron oletetaan johtuvan jostakin, joka tapahtuu matkalla aivoihin tai aivoissa.
Erityisherkkyys ei ole diagnoosi eikä sairaus, vaan synnynnäinen ominaispiirre. 15-20 prosenttia ihmisistä sanotaan olevan erityisherkkiä.
Nyt ymmärrän  ne 21 asiaa joihin vastasin kyllä. Esimerkiksi nämä, miksi kahvi valvottaa ihan erityisesti, miksi haluan olla välillä yksin, miksi kaipaan niin valtavasti luontoon, miksi nautin niin paljon valokuvaamisesta, miksi viikonloppu menee työstä palautumiseen, miksi en halua katsoa väkivaltaisia elokuvia, miksi liikutun niin erityisen helposti ja syvästi, miksi muiden mielialat vaikuttavat minuun, miksi yritän kovasti välttää virheitä ja asioitten unohtamista.
Nyt ymmärrän tämän artikkelin lukemisen jälkeen että minussa on paljon asioita joista voin olla onnellinen,  herkkyys on kuitenkin voimavara. Vaikka se on niin paljon nolottanutkin, lähinnä tämä liikuttuminen hassuissakin tilanteissa. Lapsena jo huomattiin  että olen herkkä ja ujo.

Tehokkuuttahan nyt ihaillaan ja arvostetaan. Toivottavasti inhimilliset ja pehmeät arvot nousevat vielä joskus esiin  arvostettaviksi piirteiksi.

Kirkasta valoa

 Ei kai tämä ole kaamosmasennusta, miettii hömötiainen. Toimintatarmo on kadonnut kokonaan, eivätkä nuo kaverit eikä sosiaalinen elämä jaksa kiinnostaa. Painokin tuntuu nousseen, makeaa syötävää tekee mieli koko ajan. Huh!

No hyvää päivää teille, herra hömötiainen!
Näytätte selvästi olevan avun tarpeessa. Luin ajatuksenne tai oikeammin tulkitsin kehonne kieltä. Teillähän on niin selvästi kaamosmasennus. Meiltä löytyy apu tähän vaivaan!

Tässä taustalla näette kaamosvalomallistomme. Nämähän matkivat auringonvaloa, mutta näissä ei ole uv-säteilyä. Teille sopiva määrä lukseja voisi olla 2500, löytyy kyllä 10 000 luksiin saakka. Laitteistamme löytyvät  CE-merkinnät. 20-30 min valoa päivässä riittää, mutta  muistakaa että 45-50 cm päästä on suositeltava etäisyys. Parasta hyötyä tästä saa marras-helmikuun välisenä aikana.
 No miten on laitetaanko pakettiin, niin alkaa tuo sosiaalinen elämä taas maistumaan :)

En kärsi millään lailla kaamosmasennuksesta, jotenkin tykkään tästäkin vuodenajasta. Ei tarvitse olla niin aktiivinen kuin kesällä, saa vain olla jos siltä tuntuu.
Kuvaamiseen tarvittavaa valoa kyllä kaipaan :)

Mitäs muuta...

...kuin lintuja taas viikonloppuna kuvasin.
Onkohan tämä mielikuvituksen puutetta! Ei, kyllä se on sitä että tykkään seurata lintuja niin paljon :)
Ja on jokin syy olla ulkona!

 Kuvaan ja ruokin lintuja kolmessa eri paikassa. Kotipihalla ja kahdessa eri metsäpaikassa, toinen on alle puolen tunnin kävelymatkan päässä, toinen kohtuullisen automatkan päässä.
 Eilen aloin oikein miettimään, miten kalliiksi tämä talven mittaan tulee. 25 kg säkki kuorellisia maksaa noin 18.70 - 28.90 euron välillä, tietysti ostan aina tarjouksesta. Metsäpaikoille vien juuri näitä kuorimattomia, sekä talipalloja. Pähkinöitäkin, pitäisi vaan keksiä miten ne helpoiten murskaisi pienemmäksi.

 Kotipihalle siivouksen helpottamiseksi vien kuorittuja auringonkukansiemeniä, kuorittua kauraa, pähkinöitä sekä talipalloja ja rasvamakkaroita. Kuorettomista siemenistä saa maksaa tietysti enemmän.

 Nyt tietysti olen satsannut ruokinta-automaatteihin ja talipallotelineisiin. Eilen etsin talia mutten loytänyt. Tiedän että kauppahallissa myydään lampaanrasvaa, siis sinne kun pakkaset alkavat.

 Mutta koen että tämä on sen arvoista.  Haluan tehdä näin, enkä laske mitä siihen kuluu.
Voisinhan olla vaikka pelikoukussa ja istuisin silmät ristissä yöstä toiseen pelaamassa nettipokeria tai laittaisin raveihin kaikki rahani. Tietysti näissä voisi onnistuakkin. Mutta eihän siinä mitään, jokainen saa laittaa rahansa mihin haluaa ja minkä kokee itselleen tärkeäksi ja viihdyttäväksi.

                                             Linnut tuottavat niin paljon iloa ja hyvää mieltä!

Lähemmäksi tavoitetta

Nämä kuvat ovat myös eilisillä töytötiaistreffeillä otettuja. Nämä alkavat olla jo luonteeltaan sellaisia joista haaveilen, tämän linnun kyseessä ollen.
 Linnusta sanotaan että se pysyy tiukasti kotometsässään ja suorastaan karttaa avomaisemia. Jotain sellaista, sanoisko erakkomaisuutta yritän hakea näihin kuviin.

Töyhtis lounaalla

Yöllä oli tullut uutta lunta n.8cm, kiva. Olipa valoisaa, siis verratuna esimerkiksi eiliseen tai toissapäivään, tai sitä edelliseen.
Oikein sopiva päivä lähteä kuvaamaan töyhtötiaista. Olen toiveikas, aina se on tullut kun vähän aikaa odottelee.
Ei se pettänyt tänäänkään. Välillä niitä tulee parittainkin, muttei tänään. Tai enhän tiedä, ehkä ne kävivät vuorotellen.

 Sieltähän se tuli komeasti, melkeinpä sivuluisulla.

 Tukka pysyi niin siistissä kuosissa,  vauhdin hurmasta huolimatta.

 Päätin kutsua lounaalle tämän suosikkilintuni. Pöytä odotti valmiiksi katettuna.

 Hetken kruusailtuaan se suostui. Kiitti kutsusta ja kumarsi kauniisti.

 Katsokaa mitkä pöytätavat, selkä suorana, ei mitään pöydän päällä röhnötystä. Mitä nyt jalat ovat pöydällä, se sallitaan :)

 Näytti maittavan kun haki useamman kerran. Vaikutti vähän siltä että hamstraisikin, no sekin sallitaan kun kysymys on suosikkilinnusta :)

Nyt vaikuttaisi siltä että vatsa on täysi. Ruokkija että lintu ovat tyytyväisiä!

Tämä sarja kuuluu edelleen siihen täydellisen töyhtötiaiskuvan metsästykseen. Ei se taida olla vielä tässäkään, joten jatkaa pitää :D

Molskis ja loiskis

Imatralle, naapurikaupungin Kruunupuistoon on avattu kaupunkipuro, sitä lähdimme tänään katsomaan. Puro virtaa Vuoksen voimalaitoksen vierellä, paikassa jossa on ollut vanha tukinuittoränni.

 Pysäköintipaikalle mennessä huomasin että voimalaitoksen altaassa oli oli telkkiä, niitä jäinkin ensin seuraamaan.

 Allas on melko kookas, oli mukava seurata miten telkät hankkivat ruokaansa. Ne kokoontuivat voimalaitoksen välpän eteen, josta nousivat lentoon. Koiraat näyttivät lentävän enimmäkseen parvissa ja naaraat yksikseen.

 Seurasin ehkä parikymmentä minuuttia tätä ruoanhakua. Ne ehtivät tehdä monta reissua sinä aikana. Laskeutuivat ylikulkusillan eteen, sukelsivat melko välittömästi. Olivat aika kauankin pinnan alla ja antautuivat sitten veden kuljetettaviksi ja pian olivat taas välpän edessä. Ja sama uudelleen...

 Monenlaista laskeutumistyyliä siinä ehti näkemään. Vesi roiskui ja ryöppysi.

Vasta valmistunut kaupunkipuro herätti aika paljon kritiikkiä hintansa vuoksi.
Puro on perustettu uhanalaisen taimenkannan elvyttämiseksi ja pelastamiseksi sukupuutolta. Taimenet ovat uineet Vuoksessa jääkauden ajoista asti. Vuoksen voimalaitoksen rakentaminen ajoi ne läheisiin puroihin.
Puro on kilometrin mittainen, vesi virtaa Vuoksesta luontaisella paineella. Talvella vettä virtaa 180 l/ sek. ja kesällä 300 l / sek. Se on monimuotoinen ja luonnonmukainen. Kalastaa purossa ei saa, sitä sanotaan lastentarhaksi.
Puron loppupäässä on monen monta mutkaa, vähän huono vertaus, kuin moottoriradassa. Voin kuvitella miten kiva tuo alue on kesällä, kunhan puron reunamille  elpyy kasvillisuus, en tiedä aiotaanko sinne mitään istuttaa.
 Luulisi että suurimmatkin kriitikot ymmärtävät asian tärkeyden ja kauneusarvonkin.