Persoonallinen tiainen

Jos kysyttäisi lintumaailman suosikkiani, niin siihen olisi helppo vastata, ehdottomasti töyhtötiainen.
Se on vaan niin sympaattinen, eikä vähiten tuon  tuon hauskan töyhtönsä takia.

 Lisäksi se on melko luottavainen, sekin on sympaattinen piirre.
Olin eilen linturuokintapaikalla kuvaamassa, siinä se pyöri jaloissa, kiipeili kameralaukun päällä ja oli kovin seurallinen.
Jossain lintukirjassa sanottiin töyhtiksen äänestä, että se tulee pirteän nauravana, rullaavana sarjana. Sen äänen todella erottaa, hyvä niin.

 Linnnut keräävät nyt talvivarastojaan, joten ruokaa kuluu.
Nyt on menossa jo neljäs 20kg:n säkki auringonkukansiemeniä. Taliruokinnan aloitan vasta pakkasten tultua.
Töyhtis piiloitteli eilen kovalla kiireellä aika satunnaisesti siemeniä sinne, tänne maahankin. Epäilyttää, että mahtaako se löytää niitä lumen tultua. Mutta kyllähän niitä piiloitellaan kaarnankin koloihin, varmasti enimmäkseen.

 Irronnut höyhen saattaa olla pähkinänakkelin, joka myös keräsi varastojaan, väristä päättelin. Mietinkin, että meneekö se talvikolon pehmusteeksi.
Eilen vietin nelisen tuntia  tässä hyvässä seurassa, eikä aika käynyt ollenkaan pitkäksi, lämmintä taisi olla kuutisen astetta, käsiäkään ei palellut.
 Linnuistahan innostuin vasta noin 5vuotta sitten. Joten tämä kaikki on uuden oppimista ja innostusta. Äänten tunnistamista pidän kaikkein hankalimpana.

 Tämä ruokintapönttö tulee olemaan talvikuukausina vain pähkinäbaari. Uskoisin että asiakkaita riittää.

 Toisinaan linnuille tuli pientä torailua, töyhtis osaa kyllä pitää puolensa, eikä sinitiainenkaan hevin periksi anna.

 Menneellä viikolla toinen kuvauskohde olivat pisarat.
Apilakasvien lehdille tiivistyi mahdottoman kauniita pisararykelmiä. Toinen kaunis kuvauskohde olivat ne muutamat juhannusruusun lehdet, jotka olivat vielä kiinni jo aika alastomissa pensaissa.

Jokohan saataisi tulevalla viikolla pieniä yöpakkasia, jään ainakin odottamaan! Kuuraa ja jäätä tekisi niin mieli kuvata.