Aikaa ei voi pysäyttää

Aikaa kun ei voi pysäyttää tai edes hidastaa jarruttamalla. Jos voisi, niin painaisin jarrua syyskuun kohdalla ja sitten hidasta jarrutusta tuonne lokakuun lopulle.
Nauttisin perusteellisesti väreistä, kuulaasta säästä, raikkaasta ulkoilmasta, lintujen muuttoauroista. Ihan tupla-ajalla.

 

 Tänä syksynä oli mielestäni mahdottoman upea ruska, voi että nautin. Lisäksi poikkeuksellisen lämmintä. Jos nyt jotain jäin kaipaamaan, niin niitä kirpeitä aamuja. Lehdetkin olisivat voineet olla yön jälkeen sen verran jäässä, että olisivat kahisseet jaloissa. Sellaisia kuurareunaisia, joita olisi voinut kuvata vasten aamuaurinkoa.

 Kärpässieni täytyy kuvata ihan joka syksy. Vaikka näitä kuvia, varsinkin näistä pienistä nappuloista, eri suunnista, alta, yltä ja päältä  on jo kansiot pullollaan.
Se on vaan niin nätti. että tekisi melkein mieli ihan pelkästä ihastuksesta hänetellä.

 Suunnitelmista eivät läheskään kaikki toteutuneet.
Peikkolastakin piti kuvata kirjaa ajatellen, kaikissa mahdollisissa kukkapuskissa ja maisemissa.  Kolme kertaa nyt luitenkin vain kuvasin.
Taidankin syyttää hellettä, juu, sehän se sumensi suunnitelmat ja pään.

 Osuin ihan tuurilla paikalle jonne oli kokoontunut 252 laulujoutsenta. En kyllä itse laskenut, vaikka olisin toki osannutkin sinne saakka.
Eivätkä ne kaikki suinkaan olleet siinä samassa piirissä, mutta samalla alueella. Uskomaton näky, mieleenpainuvampia kokemuksia.
Tämä oli mielestäni mukava kuva, toinen yksilö oikealta, haluaa ihan selvästi tulla kuvatuksi lähtötouhuista ja kiireestä huolimatta.

 Yllättävän hyvin pääsin kuvaamaan, ne eivät olleet mitenkään erityisen arkoja. Tosin toimin kuten aina, kuvaaminen on kuitenkin se kakkosasia, kunnioitan eläinten rauhaa.

 En tykkää alkuunkaan liian kuumista päivistä, se tarkoittaa omalla kohdalla sellaista +23° ylittävää lämpötilaa. En vaan jaksa liikkua kuvaamassa. Tämän kesän kukka- ja perhoskuvaukset jäivät hyvin vähiin. Vaikka nämä ovat ihan suosikkikohteita.

 Maisemia kuvaan hurjan vähän. En osaa sanoa, mistä se edes johtuu. Mutta nautin näistä kesäiltojen auringonlaskuista.
Meillä mökkilaituri on sopivaan suuntaan tätä ajatellen.
Alkukesästä sitä pitää valvoa, vaikka silmät ihan ristissä puoliin öihin. Kesän edetessä alkaa sitten tämä valominen vähän helpottaa.

 Ajan kulukseni puhaltelin siinä laiturilla saippuakuplia, siihen jää muuten aika pahasti koukkuun. Sain kokeilemalla napakan seoksen, kuplat kulkivat hyvinkin kauas veden pintaa pitkin, välillä ilmaan ponnahdellen.
 Ja kalat olivat siinä illan edetessä ihmeissään. Välillä pieni parvi, ihan muutama kala, nousi sen verran pintaan, että vedenpinta rikkoutui.

 Se jaksaa aina hämmästyttää, miten jokainen ilta oli erilainen. Menneenä kesänä kun näitä kauniita iltoja oli toinen toisensa perään.

 Nämäkin kuvat ovat samalta viikolta. Ihan samoilla sijoilla tulee istuttua, siinä hyttysmyrkky pilvessä.
Joka ainoa ilta, uskollinen mökkinaapurimme lehtokurppa suorittaa reviirilentonsa. Osaan jo varautua kellon lähestyessä 21.45, niin tuttu ääni kuuluu.

 Joutsenet ovat siirtyneet näistä maisemista jo muualle.
 Keväällä, huhtikuussa mahdollisesti, jään reunalla, sulan läheisyydessä, näkyy räpylän jälkiä, tai parhaalla mahdollisella onnella pesimäpaikoilleen palanneet joutsenet. Siitä alkaa kevät ja uusi vuodenkierto, näin kuvaajan näkökulmasta.

 Lempikukkaa, kissankelloa, pääsi kuvaamaan, vielä syyskuun puolellakin.
Huomasin muuten äsken,tänä kesänä ei ollut muuten ainuttakaan punkkia, ei edes vaatteissa, mutta toisaalta tuli liikuttua normaalia vähemmin pelloilla ja ruohikoissa.

 Nyt sitten kuvataan lintuja. Metsäruokintapaikalla käy melko kesyyntyneitä närhiä, joilla on meneillään mahdoton hamstraamisvimma, talveen varautuminen. Pähkinät tekevät hyvin kauppansa.

Ihana töyhtötiainenkin on saapunut, toisinaan näkee  kaksikin. Sillä on tukka vuodesta toiseen aina yhtä hyvin. Ihana ja sympaattinen pikkulintu. Sitä nyt kuvaan kansion pullolleen.

Näen tällä hetkellä melko huonosti, syyskuussa tehty silmäleikkaus kotikunnassa tavallaan epäonnistui ja odotan nyt aikaa Helsinkiin uusintaleikkaukseen. Koska näen huonosti myös toisella silmällä, niin tämä elämä on aika tylsää, ei voi lukea, kaikenlainen mukava näpertely ei juurikaan onnistu, telkkarinkin katselu ajankuluksi on vähän hankalaa.
Koska tykkään niin valtavasti kuvaamisesta, niin kuvaan vaan. Mies auttaa kuvien valinnassa sen verran että poistelee epätarkat pois. Sommittelu ja tarkennus onnistuvat kuitenkin kohtuuhyvin, tai ainakin haluan uskoa niin.
Mutta toiveissa on parempaa, toivon!
 Arvostakaa aistejanne, ei sitä vaan ymmärrä, ellei tule jotain komplikaatioita!