Kettukeskiviikko 2.

Tästähän tämä kettukeskiviikko olisi pitänyt aloittaa, kettuäidin esittelystä.
Tämä riutuneelta näyttävä synnyttänyt äiti oli varmastikin muutamia kuukausia sitten hurmaava kaunishäntäinen kettuneiti  tavatessaan puolisonsa ja lastensa isän. Joka kulki tuuheassa talviturkissaan yöllistä reviiriään, samalla houkutellen itselleen puolisoa, toistelemalla korkeaa rräv-huutoaan.

 Toivottavasti kukaan ei ajattelisi tästä kuvasta että "Hyi, mikä kapinen kettu!"
Kettuäidillä on takanaan 9 synnytystä ja koko tästä katraasta huolehtiminen. Ensin imetystä ja sen jälkeen jatkuvaa ruoan hankintaa pesäpoikasille. Joten ulkonäkö karvoineen kaikkineen ei voi olla kovin freesi!
Ymmärtääkseni kapisen ketun tunnistaa hännän kurjasta kunnosta ja tämä häntähän näyttää hyvältä.

Hetken kyllä mietin että voiko kuvassa olla mahdollisesti urospuolinenkin kettu, koska senkin sanotaan osallistuvan ruoanhankintaan. Nisiähän tuossa mahan alla ei näy, mutta tässä vaiheessa kuvausta imetyksestä on jo aikaa.

 Täällä Lappeenrannassa, niinkuin muuallakin ketuista on tullut citykettuja. Villiketuista, ihmispelon voittaneita kaupungin kasvatteja.
Tapasin kolmesti näillä kuvausreissulla käydessäni aikuisen ketun. Tämän vierailun yhteydessä poikaset villiintyivät ihan täysin, voi sitä riemua. Lähes jokaista paikallaolevaa se ehti helliä. Ainakin ymmärsin tämän "kirputtelun" sellaiseksi. Ei tämä kurinpalautukseltakaan näyttänyt, vaikka toisaalta näyttikin :)

Yllättävä kohtaaminen!
Olin liikkeillä sinä aamuna jo reippaasti ennen kuutta, kun ajattelin että ketut ovat aamuvirkkuja. Mutta eikös mitä, yhdeksän jälkeen ne  kömpivät esiin, eivätkä edes kaikki. Odottavan aika oli pitkä. Toisaalta oli mukava kuunnella kaupungin heräämistä uuteen päivään.
Niin, tämä ruoantuoja tuli ihan kuin varkain tuolta muurin takaa. Enkä mitenkään ehtinyt valmistautua, nopeasti vain kamera päälle.

Kertokaahan te missä "matalikolla" kettu on yöllä vieraillut, en ymmärrä. Voi vain arvailla!