En tiennyt näitten olemassaolosta silloin kun ne olivat pieniä. Kettulapsia on yhdeksän ja kaikki saman emon huollettavana.
Kävin ensimmäisen kerran kuvaamassa 14.6, pieniä ne olivat vielä silloinkin. Tähän mennessä olen ollut kuvaamassa kuusi kertaa. Ketulapset ovat alkaneet tehdä jo pitempiä tutkimusmatkoja, viimeeksi odottelin pitkän aikaa että sain nähdä.
Kuvia on kertynyt muutamia satoja, joten ajattelin jakaa näitä vähän muittenkin katsottavaksi. Aina "kettukeskiviikkoisin" yksi tai useampikin kuva ja näitähän riittää :)
Taitaa olla aika lähteä nukkumaan, tuo haukotushan tarttuu. Nämä kesäillat ovat sellaisia ettei mitenkään malttaisi mennä unten maille.
Ihanuus<3
VastaaPoistaHyvää yötä:)
Kiitos Eila!
Poista:D
VastaaPoistaKiitos marliska :D!
PoistaTutti suuhun ja unten maille! :)
VastaaPoistaNiinpä, kiitos Tillariina :)
PoistaIhanuus todellakin... se kettukirja;)
VastaaPoistaMietin jo vähän toistakin, kyllä noita tehtyjä tulee selailtua ja samalla muisteltua!
PoistaKiitos Tuula!
Taitavat olla julkinen salaisuus, tiedän Kotkasta saakka väkeä kuvaamassa käyneen. Toivottavasti saavat kuitenkin viettää rauhallistakin perhe-elämää...
VastaaPoistaNiin taitaa olla! Eräällä kuvausreissulla illan suussa, kaveri kertoi että ovat Kuusamosta kojulta tulossa ja matkalla Jyväskylään poikkesivat Lappeenrannassa :) Oli pojilla melkoisia "tötteröitä" kuvauskalustona.
PoistaKyllä nuo ketut taitavat mennä piiloon silloin kun julkisuus väsyttää!
Kiitos Mari!
Kieli pitkällä siinä torkutaan.
VastaaPoistaTätä edelsi muheva haukotus!
PoistaKiitos seita!
Voi, odotinkin, josko sinulta tulisi lisää näistä pennuista kuvia! :) Kiitos, että jaat niitä muiden kanssa! Harvemmin pääsee itse kettupoikuetta kuikuilemaan. Aikuisia kettuja joskus näkee, mutten ole ikinä pentuetta nähnyt..Itse olen ikuisesti onnellinen, että olen nähnyt suden luonnossa lapsena, ja ihan Päijät-Hämeen korkeudella.Siihen aikaan oli tapana talvella viedä kuolleet lehmät metsään, kun oli maa roudassa, ja tämä susi oli sitten oli ruhon hajun perässä tullut ja jolkotteli myös pihapiirin poikki matkallaan, vilkaisi meitä vaan olkansa yli.
VastaaPoistaNäitä kyllä riittää, mutta kriittisesti katselleen, ovat ne aika samanlaisia haukotuksella tai ilman :)
PoistaLuulen että tämä jää ihan ainutlaatuiseksi tapahtumaksi, jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt kuvata enemmänkin.
Suden näkeminen olisi unelma, olet ollut onnekas!
Kiitos Mirjam-Matilda!
Kieli pitkällä ja silmät torkkuu, on se söpö :)
VastaaPoistaNäihin tahtoo jäädä koukkuun :)
PoistaKiitos Rantakasvi!
Päivän riennot vaativat veronsa, nukkumatti kutsuu...
VastaaPoistaNiin taitaa käydä tänäänkin :)
PoistaKiitos Sirpa!
Ihana ♥
VastaaPoistaKiitos Kirsti!
PoistaMainio kuva )))))
VastaaPoistaKiitos Kiiris:)
PoistaRohkelikoksi sinua tituleerasin kuvaajana aiemmin. Omaa pelottomuuttani pääsin testaamaan, kun mökkitiellä perhoskuvaus vaihtui supikoiran ja poikasensa kuvaamiseen. Kun supi vaan jatkoi kävelyä suoraan kohti, rohkeuteni petti. Kuvan sain onneksi kuitenkin napattua. Nyt toivon, etten sitä meidän metsän kettua näkisi tiellä, voisi jäädä kuvaamattakin. Mutta näitä sinun keskiviikko-kuvia jään odottamaan erittäin mielelläni.
VastaaPoistaEn vaan osaa pelätä näitä yhtään, en tiedä pitäisikö!
PoistaOlisi tosi mukava tavata supi, en ole muuten nähnyt kuin kuolleena, auton alle jääneenä. Hienoa että sait kuvan!
Olen monesti sanonut että paikka jossa oma rohkeus testataan, olisi käärme. Luulen ettei siihen osaa mitenkään valmistautua, sen vaan näkee sitten kun tilanne tulee eteen!
Kiitos Noijan liikunta!
Todella upea kuva!
VastaaPoistaKiitos S. Willberg!
PoistaHieno kuva!
VastaaPoistaOn se söpö!
VastaaPoistaKiitos Pirjo!
VastaaPoistaOn siinä emolla hoitamista!
VastaaPoista9 lasta ja 8 nisää, se jo asettaa äidille miettimistä. Mitenhän se tuolla eläinmaailmassa loppujen lopuksi menee, kaipa vahvemman oikeuksilla!
PoistaKiitos Satu!