keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kettukeskiviikko 1.

Aika moni on saattanut kuullakkin Lappeenrannan cityketuista, jotka ovat saaneet vähän laajempaakin julkisuutta.
En tiennyt näitten olemassaolosta silloin kun ne olivat pieniä. Kettulapsia on yhdeksän ja kaikki saman emon huollettavana.
 Kävin ensimmäisen kerran kuvaamassa 14.6, pieniä ne olivat vielä silloinkin. Tähän mennessä olen ollut kuvaamassa kuusi kertaa. Ketulapset ovat alkaneet tehdä jo pitempiä tutkimusmatkoja, viimeeksi odottelin pitkän aikaa että sain nähdä.
Kuvia on kertynyt muutamia satoja, joten ajattelin jakaa näitä vähän muittenkin katsottavaksi. Aina "kettukeskiviikkoisin" yksi tai useampikin kuva ja näitähän riittää :)


Taitaa olla aika lähteä nukkumaan, tuo haukotushan tarttuu. Nämä kesäillat ovat sellaisia ettei mitenkään malttaisi mennä unten maille.

31 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Mietin jo vähän toistakin, kyllä noita tehtyjä tulee selailtua ja samalla muisteltua!
      Kiitos Tuula!

      Poista
  2. Taitavat olla julkinen salaisuus, tiedän Kotkasta saakka väkeä kuvaamassa käyneen. Toivottavasti saavat kuitenkin viettää rauhallistakin perhe-elämää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taitaa olla! Eräällä kuvausreissulla illan suussa, kaveri kertoi että ovat Kuusamosta kojulta tulossa ja matkalla Jyväskylään poikkesivat Lappeenrannassa :) Oli pojilla melkoisia "tötteröitä" kuvauskalustona.
      Kyllä nuo ketut taitavat mennä piiloon silloin kun julkisuus väsyttää!
      Kiitos Mari!

      Poista
  3. Kieli pitkällä siinä torkutaan.

    VastaaPoista
  4. Voi, odotinkin, josko sinulta tulisi lisää näistä pennuista kuvia! :) Kiitos, että jaat niitä muiden kanssa! Harvemmin pääsee itse kettupoikuetta kuikuilemaan. Aikuisia kettuja joskus näkee, mutten ole ikinä pentuetta nähnyt..Itse olen ikuisesti onnellinen, että olen nähnyt suden luonnossa lapsena, ja ihan Päijät-Hämeen korkeudella.Siihen aikaan oli tapana talvella viedä kuolleet lehmät metsään, kun oli maa roudassa, ja tämä susi oli sitten oli ruhon hajun perässä tullut ja jolkotteli myös pihapiirin poikki matkallaan, vilkaisi meitä vaan olkansa yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä kyllä riittää, mutta kriittisesti katselleen, ovat ne aika samanlaisia haukotuksella tai ilman :)
      Luulen että tämä jää ihan ainutlaatuiseksi tapahtumaksi, jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt kuvata enemmänkin.
      Suden näkeminen olisi unelma, olet ollut onnekas!
      Kiitos Mirjam-Matilda!

      Poista
  5. Kieli pitkällä ja silmät torkkuu, on se söpö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näihin tahtoo jäädä koukkuun :)
      Kiitos Rantakasvi!

      Poista
  6. Päivän riennot vaativat veronsa, nukkumatti kutsuu...

    VastaaPoista
  7. Rohkelikoksi sinua tituleerasin kuvaajana aiemmin. Omaa pelottomuuttani pääsin testaamaan, kun mökkitiellä perhoskuvaus vaihtui supikoiran ja poikasensa kuvaamiseen. Kun supi vaan jatkoi kävelyä suoraan kohti, rohkeuteni petti. Kuvan sain onneksi kuitenkin napattua. Nyt toivon, etten sitä meidän metsän kettua näkisi tiellä, voisi jäädä kuvaamattakin. Mutta näitä sinun keskiviikko-kuvia jään odottamaan erittäin mielelläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vaan osaa pelätä näitä yhtään, en tiedä pitäisikö!
      Olisi tosi mukava tavata supi, en ole muuten nähnyt kuin kuolleena, auton alle jääneenä. Hienoa että sait kuvan!
      Olen monesti sanonut että paikka jossa oma rohkeus testataan, olisi käärme. Luulen ettei siihen osaa mitenkään valmistautua, sen vaan näkee sitten kun tilanne tulee eteen!
      Kiitos Noijan liikunta!

      Poista
  8. Vastaukset
    1. 9 lasta ja 8 nisää, se jo asettaa äidille miettimistä. Mitenhän se tuolla eläinmaailmassa loppujen lopuksi menee, kaipa vahvemman oikeuksilla!
      Kiitos Satu!

      Poista