Linnunpoikanen

Valokuvaaminen on jäänyt varsin vähiin, lähes kahden viikon ajan, erinäisistä syistä. Kamera kulkee kyllä mukana aina, kauppareissuillakin.
Meillä on meneillään mökillä pieniä muutospuuhia ja illalla kotiin tullessa on usein niin väsynyt, etten jaksa tehdä edes blogikierrosta.

 Eilen mökkipolulla piipitteli tällainen kaveri, ja varsin kovalla äänellä piipittikin. Eikä se osannut siitä mihinkään siirtyä, keskeltä polkua.  Näytti kovin väsyneeltä, silmät olivat välillä kiinni ja kohta taas äänteli nokka kohti taivasta. Jätimme siihen ja jonkin ajan kuluttua piipitys kuuluikin toisaalta mustikkapuskista.

Aamulla menimme taas jatkamaan mökkiprojekteja. Aukaisin ensimmäisenä aitan oven. Yllätys oli melkoinen, kun samanlainen pieni kaveri pinkaisi sängyn takaa ja piipitti jos mahdollista vielä kovempaa kuin se eilinen kaveri.
Tilanne oli jotenkin ihan uskomattoman hassu. Siellä lattian rajassa piipittää pienen pieni otus, niska kenossa, nokka apposen auki ja tuijottaa 166.5 cm olemustani :)
Jos kyse olisi ollut elokuvasta niin linnunpoikasen suuhun dupattaisiin taatusti "Mamma".
En tiedä miten ja milloin  se oli aittaan joutunut, eilen kuitenkin. Oli ollut sisällä vähintäänkin 18h, olosuhteisiin nähden oli kovin pirteä. Nostin varovasti ylös ja kannoin kuivaan paikkaan josta se yllättäen lähtikin lentoon, lensi lähimpään koivuun.
Selvitin että tämä seikkailija harmaasiepon poikanen.