Seurasin tänään kahden lokinpoikasen selviytymistä isosta vaarasta, vilkasliikenteisen kadun ylityksestä.
Kuvasin Linnoituksessa kukkia, kun lokit aloittivat voimakkaan kirkumisensa. Ymmärsin että asia liittyy poikasiin, mutta en arvannut että seuraa kadunylitys. Poikaset kipittivät polkua pitkin muurin suuntaisesti. Nyt ihan väärään suuntaan, veteenhän sitä pitäisi yrittää, siis täyskäännös.
Ollaanko jo perillä?
Ihan kuin tähän yöllisen vesilammikon eteen olisi tosiaan pysähdytty ihmettelemään että ollaanko jo perillä :) Jokin ihme vietti kai se tähän pysähdytti!
Ei vielä, matka jatkukoon kohti oikeaa osoitetta. Ei sinne enää pitkä matka ole, kunhan oikea suunta löytyy.
Läpi hiekka-aavikon, nyt nokat alkoivat kääntyä oikeaan suuntaan. Toki emot ja koko suku, setineen ja täteineen kirkui ohjeitaan. Ketä siinä nyt uskomaan kun ohjeita tulee monesta kurkusta yhtä aikaa.
Pyörätien ylitse huimaa vauhtia! Harvoin oli tilannetta ettei edes pyörätiellä näkynyt ketään. Alueella näyttäää olevan paljon koiria, joten koiranulkoiluttajia ja pyöräilijöitä riitti.
Nyt seuraa tämän matkan vaarallisin vaihe, kaksikaistaisen tien ylitys. olin valmiina kyllä viittomaan, että tuolla taivaltaa kaksi pikkuista kohti suuria seikkailuja. Kuten huomaatte kuvasin aika kaukana etten häiritse. Poikaset olivat tässä reunuksella jonkin aikaa, ilmeisesti pelotti hypätä alas. Mietin myös sitä osaavatko linnut hahmottaa liikenteen, kun tähän sattui niin sopiva sauma ylitykseen, tarkoitan siis yläpuolella vahtivien lintujen kirkumista.
Onneksi selvittiin, koin itseni osalliseksi tähän tapahtumaan, koska olisin "ohjannut" tarvittaessa liikennettä :) Kaksi autoa pysähtyi, bussi meni juuri ohitse kun poikaset yrittivät kivetyksen päälle, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan! Luulisi että bussin ilmavirta olisi vähän heilauttanut tuollaista kevyttä karvapalloa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kävin kurkkaamassa tien toisella puolella mitä sinne kuului. Lokkiyhdyskunta hätisteli variksia pois! Vaarallista on pienen lokinpojan elämä. Toivotin onnea ja menestystä ja lähdin kohti uusia seikkailuja :)
Huh... jännäsin lukiessakin saati sitten siellä paikanpäällä. Kyllä se on linnunpoikien alkutaival vaaroja täynnä. Monen elämä jää lyhyeksi. Mitään ei emot voi, muuta kuin ohjata pienokaisiaan.
VastaaPoistakerran olen pysäyttänyt autot kun peipposen pokaset eivät päässeet tien yli. Ne juoksivat aina keskiviivalle ja takaisin. Hymyillen autoilijat antoivat tietä ja poikaset pääsivät emon luo.
Jännäsin ihan hullun lailla!
PoistaMietin että olivatko ne variksetkin siinä toisella puolella kärkkymässä tätä tilannetta! Luulen että autoilijat ymmärtäisivät hyvin, jos siinä haluaisi pysäyttää tai ainakin jollain tavalla saada huomioimaan tilanteen!
Päivän hyvä työ, silloin kun pelastit peipposen poikaset :)
Kiitos Tuula!
Voi pientä suuressa maailmassa. Vaarallista on lokin elämänalku.
VastaaPoistaTuo kadunvieruskynnyskin on valtavan korkea, ajatellen pientä suht' vasta kuoriutunutta poikasta.
PoistaKiitos seita!
Ihanasti eläydyit heidän vaaralliseen matkaansa. Onneksi kaikki hyvin, toistaiseksi.
VastaaPoistaEläydyin todella, mahdoin näyttää aika hoopolta siinä "emoillessani" :)
PoistaKiitos Rantakasvi!
Mukava ja kiehtova teksti, kuvineen, lokinpoikasten elämästä.
VastaaPoistaAnu
Kiitos Anu!
PoistaHienoa, että tipuset selviytyvät, toivottavasti ovat yhtä onnekkaita jatkossakin...
VastaaPoistaEi voi kun toivoa!
PoistaKiitos Sirpa!
Hyvä, että selviytyivät! Vaarallinen on linnunpoikasen elämän alku.
VastaaPoistaHarmi, kun kaikki eivät ole yhtä onnekkaita!
PoistaKiitos Sussi!
Voi että miten se hermostutti, kun autoja tuli koko ajan ja linnut kiertelivät siinä yläpuolella kirkuen. Ajattelin etten voi edes katsoa jos tapahtuu jotain ikävää!
VastaaPoistaToivotaan että pääset joskus kuvaamaan ketunpoikasia, eräs ihanimpia luontokokemuksia omalla kohdallani!
Kiitos Intianminttu!
Mikä thrilleri!
VastaaPoistaTuota näytelmää oli vähän liian peloittavaa seurata!
PoistaKiitos Satu!
Olipa jännittävä tarina, ihan pidätin kenkeä ;) Hyvä tuuri kun satuit paikalle!
VastaaPoistaSamoin, pidätin henkeä useamman kerran!
PoistaKiitos Betsy!