Leikkejä

Jälleen tuulee, sunniteltu perhoslenkki jää tekemättä. Eivät perhoset näytä oikein tuulella lentävän, vai eikö niitä yksinkertaisesti ole.
Mutta, onneksi ovat nämä ketut, joten näillä kuvilla mennään kohti syksyä! Positiivista, eikö, tämä syksyä kohti meno :D
Olen kuvannut  useampana päivinä, joten sävyt ja valaistusolosuhteet ovat olleet erilaisia.

 Olen erittäin ihastunut juuri tähän kettuun, tässä katseessa on jotain sielukkuutta!
 Istuin eilen maassa kuvaamassa ( joka ei ole varmastikaan kovin viisasta, siitä väliä : )). Kolme kettua tuli loikoilemaan vasemmalla puolelle, ehkä noin 1,5m päähän ja kaksi oikealle puolelle. Ilta-aurinko paistoi lämpimästi, hetkessä oli jotain ihan uskomatonta!
Istuin siinä keskellä ihan hiljaa paikoillani, välillä sanoin ketuille jotain hiljaisella äänellä. Mietin sitä että kannattaako kettuihin ottaa suoraa katsekontaktia, sitähän ei suositella koirankaan kyseessä ollen. Ketut kyllä hakivat sitä.
Tämä kaveri tuli ehkä noin 70cm päähän, hivuttautui eteenpäin tassuillaan auttaen ja katsoi näin intensiivisesti suoraan silmiin ja kauan, kunnes kävi siihen nukkumaan. Huomasi kai voivansa luottaa. Tiedän että olen rauhallinen luonteeltani, jospa kettu vaistosi sen ja pystyi rentoutumaan.
Luulen että se olisi halunnut sanoa jotain :)

 Ketut olivat tyytyväisen tuntuisia ja telmivät keskenään. Perhesiteitä ja ystävyyttä selvästi vaalittiin kuonoon ja suupieliin koskettelemalla.

Tämä kuvakulma oli aika onnekas sattuma, aurinkokaan ei pilannut tilaisuutta tämän leikin ikuistamiseen.

Tämä ilahdutti erityisesti! Pikkuisella on sisaruksissa ystävä, jonka viereen voi kellahtaa päiväunosille ja joka ottaa myös leikkeihin mukaan.