Perhosia 4.

Kuvia on kertynyt nyt ajankohtaisista asioista aika paljon niin laitanpa tälle päivälle vielä toisenkin postauksen.
Olen tainnut sanoakkin että tämä blogi on tavallaan  oma havaintopäiväkirja ja nyt yritän saada noita perhosia kuvattua sitä mukaa kun ne ilmestyvät.
 Ja  tunnetusti haasteellista aurooraperhosta tänäänkin yritin kuvata vaikka kuinka monta kertaa mutta se ei vaan luovuta hetkeksikään, meno on kovaa! Kaaliperhosenkin näin mutta sain kohtuuttoman huonon kuvan.

 Tämä on kovin, kovin pieni perhonen, kokoa voi verrata  männynneulaseen tuossa edessä. En olisi välttämättä edes huomannut mutta väri kiinnitti huomiota. Erittäin kaunis väritys, kaunotar ei suostunut enempää näyttämään takasiipiään. Nimestä ei ole mitään tietoa, yritän selvittää.

EDIT. 14.6 nyt löytyi perhoselle nimi: Purppurakoisa
Siipien väli 13-18mm, touko-elokuussa. Yleinen niityillä. Lentää päivällä sekä yöllä.

Paatsamasinisiipeä jo odottelinkin.  Keskikokoinen sinisiipilaji, lentää muista lajeista poiketen usein korkealla puiden ja pensaiden ympärillä.
Ainoa toukokuun alussa lentävä sinisiipilaji. Lämpiminä kesinä voi tulla toinen harvalukuinen sukupolvi heinä-elokuun vaihteessa.

 Uusi tuttavuus, karttaperhonen. Lentää kahtena sukupolvena, ensimmäinen toukokuun puolivälistä juhannukselle, toinen sukupolvi heinäkuun loppupuolelta elokuulle.
Kevät- ja syyspuolen sukupolvet ovat eri näköisiä. Viihtyy paikoissa joissa kasvaa nokkosta, toukkien ravintokasvia.
Yritän saada vielä kuvan siipien yläpinnasta.

 Kangasperhonen täällä on jo ollutkin. Mutta kun sen lentoaika kohta loppuu, lentää kesäkuun puoliväliin vain yhtenä sukupolvena, niin ansaitsee vielä yhden kuvan. Niin nätti pieni perhonen.

Tätä mietin ja tutkin kirjoja ja päädyin lopulta virnaperhoseen, joskin tämä näytti niin vaalealta tuolla luonnossa. Pieni ja hyvin hento perhonen jonka lento on heikon näköistä. Tämä imi ahnaasti kosteutta hiekkatieltä, joten oli helppo kuvattava.
Lentää toukokuun lopulta kesäkuun lopulle. Joinakin kesinä saattaa ilmestyä toinen harvalukuinen sukupolvi heinä-elokuun vaihteessa.

 Huomasin kauempaa että perhonen laskeutui koivun rungolle ja tiesin ettei se siitä voinut poiskaan lähteä mutta oli täysi työ löytää tämä loistavanaamioituja.
Nimeä en tässä vaiheessa tiedä mutta käyn lisäämässä kun selviää.

Näin tänään ensimmäisen sudenkorennon mutta en ehtinyt edes arvailemaan mikä se olisi ollut.