Elämää voikukissa

Pitkästä aikaa pääsin kuvaamaan kun vesisateet vihdoinkin loppuivat. Oli taas rentouttavaa kuljeskella metsässä ja pellonlaitaa. Perhosia ei juurikaan ollut liikkeellä eikä sudenkorentojakaan paria ohilentänyttä lukuunottamatta.
Mutta kasvipuolella tapahtuu, voikukkia esimerkiksi riittää ihan silmänkantamattomiin. Hienoltahan tämä näkymä kieltämättä näyttää tässä vaiheessa. Pihasta kuitenkin nypin kiireemmiten pois joka ainoan kukan.
Koska tarjonta oli näin runsasta, keskityin sitten kuvaamaan millaista elämää voikukilla oikein on ja siellähän elämää riitti  vaikka kahteenkin postaukseenkin.

 Jotenkin tuntuu siltä että tämä kaveri katsellessaan jostain puun kolosta sateen jatkumista päivästä toiseen päätti silloin : "Jos tämä sade joskus loppuu niin minäpoika myllään voikukissa sydämeni kyllyydestä ainakin kaksi päivää."

 Ja niin näyttävät sen kaveritkin tekevän. Kimalaisiakin oli voikukissa ilahduttavan paljon, toivottavasti ehtivät hedelmäpuihinkin.

 Pysähdyin kuvaamaan tätä hämähäkkiä ja mietin että voisiko tämäkin ottaa saaliin samalla tavalla yllättäen kuin kukkahämähäkki, josta myöhemmin.

 Ihan hetken päästä samalle kukalle laskeutuikin ruokailuseuraa. (En malttanut etsiä tälle lajimääritystä,  jos olen oikein reipas niin ehkä myöhemmin.)
Seurasin linssin läpi miten tarina etenee ja tästähän tuli lopulta ihan jännitysnäytelmä.

 En tiedä saiko hämähäkki iskettyä. Tämä kaksisiipinen kohottautui nopeasti siivilleen ja pienen kompuroinnin jälkeen ainakin pääsi lentoon ja katosi näkyvistä.
Hämähäkki jäi siihen edelleen vaanimaan. Ihme kyllä en asettautunut kummankaan puolelle, enkä sitä edes miettinyt. Yleensä asettaudun heikompien puolelle :)