Untu ja kuikka

Innostuin kovasti tästä Untun ja heräävän luonnon yhdistämisestä,  olemme jo aika eroittamaton pari.
Untu on varsin kevyt kantaa, kamerarepussa on sille varattuna ihan oma pieni yksiökin :) Eväitäkään sille ei tarvitse varata, joten hyvin vaivatonta matkantekoa.

 Tytär löysi uuden sinivuokkopaikan, siis meille uuden. Eniten sinivuokkoja mitä olen koskaan nähnyt.
 Ohimenevällä polulla kulkee toisinaan koiranulkoiluttajia. Mietin miten toimin sellaisessa tilantessa, jos tulenkin yllätetyksi. Aikuinen nainen "leikkii" siinä polun vieressä pienen peikon kanssa, saatanpa jopa  puhua itsekseni, siis ihan vahingossa :) "Äiti laittaa siut siihen istumaan, istuppas nyt nätisti".
Otanko sellaisen hymyn, jossa ei näy hampaat, vaan huulet vetäytyvät kohti korvia yhteenpuristettuina. Sellaisen, että olen ihan ystävällinen, mutta en nyt juuri välittäisi seurustella, kun tässä on tällainen tärkeä kuvausprojekti meneillään.
Vai sanonko reippaasti hei ja kerron että kuvaan tässä suunnittelemaani korttisarjaa varten.
Ei tullut ketään :)

 Kuikka on elämys!
Se tuli eilen kalastelemaan hyvin lähelle mökkilaituria. Näin lähelle en ole koskaan aiemmin päässyt. Tosin se loittoni heti, kun kävelin rantaan.
Pitkään puhdisteltuaan se nousi veden pinnasta ylöspäin ja levitti siipensä. Olin juuri katsomassa edellä otettua kuvaa, enkä meinannut ehtiä tähän tilanteesen.
Suosikkilintuni ehdottomasti!

Hyvää viikonloppua!

Kettukeskiviikko 19.

Pitkästä aikaa näin taas tämän tutun ketun:)
 En ole  käynytkään siellä paikalla vähään aikaan. Vappuaattona päätin käväistä ja olikin niin kiva tuuri että kettumamma tuli paikalle. Katsoin kellosta, se viihtyi kaikkiaan 22min. Kai sen takia koska sillä oli puuhaa.

 Otin lähtiessä mukaan tyttären Eevi-koiralle tarkoitettuja herkkupaloja. Eevin ollessa meillä, joko hoidossa tai vaan käymässä, meillä leikitään aina piilotusta. Nämä olivat siihen tarkoitukseen vähän liian kookkaita, joten kettu oli onnekas saadessaan näitä herkkuja.

 Tämä oli ketun, kuin myös Eevinkin mielestä paras pussin sisältämästä valikoimasta.
Se ei ole tuossa mitenkään vihamielinen, vaikka siltä vähän näyttääkin, se vaan keskittyy syömiseen.
Jonkin aikaa aterioituaan, se kai huomasi ettei jaksa kaikkea tarjolla olevaa syödä.

 Se alkoikin piilottaa ruokaa, kolme tuollaista lähikuvassa näkyvää, isompaa herkkupalaa näytti olevan sopiva satsi piilotusta varten. Ne ripoteltiin säteittäin ihan siihen lähelle, välillä puun taakse, välillä puun eteen. Näytti siltä ettei se mitenkään erityisesti paikkaa miettinyt. Taakseni se  ei mennyt yhtään kertaa.

 

 Tätä hommaa oli hauska seurata. Ensin tassulla kaavittiin  sopiva kuoppa, sitten kuonolla maata päälle. Ihan niinkuin koiratkin tekevät.

 Joissakin kuvissa näyttää, kuin se lipaisisi kuoppaa vielä kun homma oli valmis, lieneekö vain sattumaan. Tai nuolaisiko se  mullanrippeet suupielistään :)

 Joka ainoan piiloituskerran jälkeen, ja niitä oli monta,  se katsoi kohti kuin kysyäkseen "ethän sitten kerro kellekkään".
Tässä kuvassa näkee, kun tarkasti katsoo että kyseessä on imettävä emo, Nisät näkyvät selvimmin etujalkojen takana.
Kaveri näyttää aika kuluneelta, silmien seutukin on jotenkin väsyneen oloinen, verratuna talvikuviin. Synnytys, imetys ja onkohan talvikarvakin vaihtumassa. Häntä on kuitenkin hieno ja tuuhea.

En kertonut kellekkään näistä piiloista :)
Kun kettu oli lähtenyt, tähän ylläolevan kuvan piiloituspaikalle saapui orava. Siltä puuttuu vain suurennuslasi ja ruutulippis. Selvä salapoliisi :)
Ei se tainnut tuosta mitään kaivaa, haisteli vaan innokkaasti.
Olipa taas kiva luontokokemus!

Luminen vappu

Kävin eilen katsomassa miten kangasvuokot pärjäävät sen lumimyräkän keskellä. Pienimmät olivat aivan lumen peitossa.

                                                                   Hauskaa vappua!

Perhospolulla

Tänään oli kaunis päivä! Koskahan viimeeksi on voinut todeta näin.
Lähdin kymmenen maissa liikkeelle. Pyörähdin ensin käärmepaikalla, siellä oli aika hiljaista. Käärmeet eivät näytä tykkäävän liiasta lämmöstä ollenkaan, koska olivat vetäytyneet kuusten helmojen alle suojaan. Oli aika hassun näköistä siinä poislähtiessä, kun kolme häntää pilkotti oksien alta.

Ensimmäinen tänä keväänä näkemäni neitoperhonen.
Näitä kaunottaria oli liikkeellä kaikkiaan kolme. Eivät vain halunneet näyttää noita alasiipiään.

 Kangasvuokoissa oli jonkin verran pörriäisiä, saattaa olla että iltäpäivällä niitä olisi ollut enemmänkin liikkeellä. Yöllä oli kuitenkin ollut pakkasta.

 Sitruunaperhoset vain lentelivät metsänreunassa ees, taas, näyttivät kovin tärkeiltä siinä touhutessaan. Pitkähkön odottelun jälkeen, yksi sentään malttoi pistäytyä kukkabaarissa.

 Tässä luodaan uutta elämää. perhoset olivat sen verran varjossa, ettei niitten värieroa juurikaan huomaa. Koirashan näistä on se kirkkaankeltainen. Naaras vaaleampi, vähän sellainen vihertävän valkoinen.

 Näsiäkin aloittelee kukintaansa, mutta kovasti on myöhässä, ainakin viime kevääseen verrattuna. Kaunishan tämä on katsella, vaikkakin myrkyllinen.

Tämän kuvan otin eilen. Ötökkä jäi epätarkaksi, mutta tykkäsin tuosta varjosta perhosen siivellä.
 Jos tuollaista tilannetta jäisi odotelemaan, saattaisi tulla nälkä :)

Mukavaa viikonloppua!

Kirja ketunpesänä

Tällaiselta meillä on näyttänyt jo muutaman päivän, kuten varmasti aika monella muullakin paikkakunnalla. Sadekuuroja, pisaroilla tai hiutaleilla, tulee ja menee.

Kuva on otettu Suur-Saimaan rannalta, noilla isoilla selillä näyttää olevan vielä vähän jäätä. Kuvaushetkellä oli aika napakka tuuli, joka tarttui ajoittan jopa kameraan.

        Vesi on valtavan alhaalla. Näitä "riuttoja" ei juurikaan kesällä näy veden ollessa korkeammalla.

 Ketuista kun tykkään, niin tilasin tällaisen helpon lemmikin Ketunpäivät-blogista.
Ostin talvella kierrätyskeskuksesta vanhoja kirjoja. Sillä perusteella, että täytyy olla kauniit kannet. Sisällöstä tällaiseen tuunaustarkoitukseen ei ollut niin väliä.  Hinta kirjoilla oli niinkin huikea kuin 30snt kappale :)
Menin ihan kirjojen takia, siellä oli menossa viikko, jolloin kaikki tuotteet olivat 50% alennuksessa. Olishan siellä ollut muutakin, olin napakka, mitään muuta ei tarttunut mukaan.

 Kettu on ihan toiveitten mukainen, tykkään kovasti! Nakertelin sille tähän kirjan sisään ihan oman pesän. Päiväunet se voi nukkua tuossa kannen päällä.

Samassa paketissa ketun seurana tuli toinen töyhtötintti. Nyt niitä on sitten pariskunta. Ja heti paketista päästyään se yllätti pullauttamalla tuollaiset toiveet jälkikasvusta :)

Pitkän harkinnan jälkeen liityin Instagramiin, se vaikuttaa ihan mukavalta. näin parin päivän jälkeen. Vähän vaatii vielä kotiutumista ja opettelua. Jos haluatte kurkata, niin käyttäjänimi on vikkikuvailee, sama kuin blogin nimi, mutta yhteen kirjoitettuna.

Kuovi

Rakkaasta sääaiheesta sananen : ) Tosi kylmä päivä, pieniä sadekuuroja.
Jotain  piti keksiä, kun  halusin olla kuitenkin ulkona. Muistin että tuolla eräällä pellolla, jonkinmoisen ajomatkan päässä  oli viime keväänä kuoveja.
Ja olihan niitä siellä tänäänkin,  ihan kaksittain. Kuulin jopa kuovin huudon.

    Lintukirjassa kerrottiin, että soidinlaulua alkaa kuulua jo huhtikuun lopulla. Ja yllättävä tieto oli se, että naaraita alkaa lähteä etelään jo ennen juhannusta. Pikavierailu, "synnytys" ulkomailla, vai kotimaassa, miten se nyt ajatellaan :)                                   

   Helposti tuota ravintoa näytti löytyvän ja ahkerasti ne tuolla pitkällä nokallansa maata kaivelivat. Ilmeisesti maa on jo jonkin verran sulaa, vai pystyykö tuolla nokalla vähän kaapimaankin.

    Melkoisia lieroja kerralla nieltäväksi, suurin osa näytti kokonsa puolesta kastemadoilta.
Ajattelin, kun tuota katselin, että onneksi meillä on tänään kanapihvejä ja riisiä :)

 Kuovista sanotaan, että se olisi arka ja valpas. Jospa nämä olivat vasta saapuneet ja todella nälissään.  Olivat noin kahdenkymmenen metrin päässä, kuvasin ulkona autosta. Eivät välittäneet vähääkään kuvaajasta.
Laji on valittu Etelä-Pohjanmaan maakuntalinnuksi.

 Aikansa ruokailtuaan, taisi tulla tarve päiväunille. Ainakin useammassa kuvassa silmät olivat kiinni. Mitä en huomannut siinä vaiheessa kun aloittelin kuvaamista.

Mitenkäs se vanha kansa sanoikaan : "Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle."
Lokkikin näyttää hipsuttelevan kovin varovasti.

Onko kevät eksyksissä?

Lähdin aamupäivällä tuonne ulos ihmettelemään, kamera mukana mahdollisten todistuskappaleitten tallentamista varten.  Pitääkö tällainen epäilys paikkaansa, löytyykö mitään keväisiä merkkejä?
Yleisilme oli kyllä vähän lohdullisempi, lämmintäkin oli enimmillään + 8°

 Kangasvuokkopaikalla oli kevätpörriäinen. Nyt olen vähän laiskalla tuulella, enkä viitsi käydä  selailemaan kirjoista, kehen oli kunnia tutustua.
Rauhallinen malli, kiitokset poseeraajalle!

 Tämän vuoden ensimmäinen suruvaippa!
Tämä oli päivän paras löytö ja kuvauskohde. Onneksi se viihtyi pitkän aikaa tuossa lahopuun lämpimällä pinnalla.

 Olisin luullut että sinivuokkoja löytyisi huiman paljon enemmin. Siellä ollaan vielä enimmäkseen nuppuvaiheessa.
Tämä  vähän kurkisteli, että kuka siellä oikein liikkuu.

 Kyy odottelee kannon vieressä olevan ulostuloaukon suulla, kai pilvien poistumista tai sitten se muuten vain mietiskelee.

 Kovin hidasliikkeiseltä tämäkin pörriäinen vaikutti. Sama tilapäinen laiskuus vaikuttaa tähänkin tunnistamiseen.
Saatatte luulla, että selvitän kirjoista kaikki liikkuvaiset, uskottelen vain niin  :D
Oikeasti, olen kyllä niin paljon kiinnostunut siitä mitä kuvaan, että hurjan mielelläni otan selvää, tai ainakin yritän selvittää  kyseisen kuvauskohteen.

 Pieni toukka viipotti mahdotonta vauhtia eteenpäin. Mahtaako hänestä kuoriutua ajastaan  perhonen, vai jotain muuta. Kiire oli kova, toivottavasti päämäärä oli selvä.

Näsiäkin aloittelee pikkuhiljaa kukintaansa. Taas kerran ajattelin, miten voimakas tuoksu kukassa on.

Mukavaa alkavaa viikkoa!
Tämä päivä loi vähän toivoa, ehkä se kevät on vain hieman eksyksissä, mutta palaamassa pikkuhiljaa oikealle paikalleen, vain vähän myöhässä.