sunnuntai 6. syyskuuta 2020

6. syyskuuta, päivän luontokuvat

 Ei ainuttakaan kuvaa kahteen viikkoon, en tainnut edes ottaa kameraa käteeni. Tällaista ei ole tapahtunut moniin vuosiin, aikamoinen riippuvuushan tuohon kameraan on tullut.
Tänään tein parin tunnin kuvausreissun. Yö on ollut melko kostea, ötököitä ei juurikaan näkynyt, ja ne vähätkin olivat vielä puolenpäivän maissa melko kömpelöitä. Lämpötila pysyttelee alle kahdenkymmenen asteen, aurinko hiukan pilkahtelee.
Tällaiselta tuolla luonnossa nyt näyttää. Syksy hiipii ja tykkään siitä ajatuksesta.



Pienikokoinen, jossain vaiheessa jäniksen tai hirven vaurioittama haapapuska oli jo saanut ruskavärit lehtiinsä. Se erottui niin hyvin muusta maisemasta.




Kimalainen taiteili ja tasapainotteli saniaisen lehdellä. Hyvin kömpelösti se liikkui, ja oli ainoa lajinsa edustaja joka oli edes liikkeellä.




Nyt kun meillä on tuo pieni lapsenlapsi, niin tulee entistä enemmän kiinnitettyä huomiota  myrkyllisiin marjoihin, sekä kasveihin, jotka nyt esimerkiksi vain polttavat. Nämäkin myrkylliset kielonmarjat näyttävät melko herkullisilta varmasti pienen ihmisen silmissä.




Tämä näytti vaan niin hienolta, tykkään  tällaisista pienistä yksityiskohdista. Mahtaako olla leskenlehden lehti!





Viispistepirkon kuoressa on jokin vaurio, lommo. Onkohan  kehityshäiriö, vai jonkin tapaturman tai hyökkäyksen aikaansaama.




Särmäkuisma saanut sadepisaroita terälehdilleen, sekä heteilleen. Tämänkin lajin aika alkaa olla jo ohitse, ihan muutamia oli vielä kukassa.



Mustikoitakin löytyi vielä ja olivat ihan napakoita ja hyvänmakuisiakin. Mietin tiukasti, että pitäisikö vielä mennä keräämään, vaikka en tarvitsisi. Talven tarve on jo pakastimessa, mutta toisaalta niin sääli jättää hyviä marjoja metsään.




Muutama puna-apila oli kukassa, niin kauniisti kastepisaroilla koristeltuina. Pölyttäjät eivät taida niitä enää löytää.




Ja puolukat kypsyvät kovaa vauhtia.

Tämä kuvauspolkuni kulkee sähkölinjan alla, joka on talvella  hiihtoladun pohjana, kesäisin hyvin vilkas koirienulkoilutuspolku, sekä kuntoilijoitten lenkkimaastoa.
Monesti hitaammin kulkevat ja koiraihmiset jäävät vaihtamaan muutaman sanan, kun siellä peppu pystyssä kuvailen. Tänään oli kiva, jotenkin sellainen hyvänmielen kohtaaminen.
Katsoin kun nuori isä juoksee vastaan varsin napakkaa vauhtia, pieni, noin kolmevuotias poika hartioillaan ja juttelee poikansa kanssa leppoisasti ihan koko ajan (eikä edes näytä hengästyvän :D) Poika kiertää isän hiuksia sormen ympärille, siltä se ainakin näytti.  Sitten kohdalla huikkaa iloisesti:" Hei!"  Näin vielä heidät toisenkin kerran, nyt vähän kauempaa, kun kävimme molemmat kääntymässä, ja sama hyvä meininki jatkui, eikä isä vieläkään ollut hengästynyt, koska vauhti ja jutustelu näytti pysyvän samana.


25 kommenttia:

  1. Ohh what wonderful photoes!!Great to see such warm autumm colours:)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you so much! Autumn is my favorite season.

      Poista
  2. Kiva tapahtuma. Olen harmitellut vuosia isännälle, niitä lapsia joita vanhemmat eivät vie luontoon. Vein meidän pojan metsään vaunujen kanssa, kun hän oli muutaman kuukauden ikäinen. Enää ei häntä tarvitse työntää vaunuissa;-))Metsästä on muodostunut todella tärkeä paikka. Luonnossa löytyy ja näkee kaikkea kivaa. Mieli rauhoittuu ja on kiinnostavaa tekemistä. Metsässä ei tarvitse suorittaa mitään,jos uskaltaa voi seikkailla umpimetsässä, ja siellä voi olla ilman stressiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoin olen tehnyt tyttäremme kanssa, meillä oli metsässä leikkipaikkoja. Ja olen opettanut tunnistamaan erilaisia asioita luonnosta, ja näistä opeista hän on sanonut olevansa iloinen. Ja opettaa nyt omalle lapselleen samoja asioita. Ja minä teen omalta osaltani, mummin roolissa, tästä pienestä pojasta luontoihmisen :D Se on parhaita perintöjä mitä voi antaa.

      Poista
  3. Hehkuvan kaunis haapa. Upeat kuvat muutenkin.

    VastaaPoista
  4. Vahvaa syksymakua kuvissasi ja niin paljon ihastuttavaa maksokuvausta. Minulle on myös syksyn tulo ihan tervetullutta.
    Aina tuntuu hienolta yllättävät mieluisat kohtaamiset vieraiden kanssa. Pelkkä hei ja hymy kyllä huomioidaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainut mikä syksyn tulossa vähän harmittaa on se, että pimeys tulee niin aikaisin.
      Tykkään jutella tuolla metsäpoluilla, usein kun ne puheenaiheet kuitenkin liittyvät luontoon, eli samoja kiinnostuksenaiheita!
      Kiitos paljon!

      Poista
  5. Niin monesti aiemminkin on tuntunut,että tunnut niin ystävältä.😊 Että jos yhdessä tuolla luonnossa kulkisimme,moniin hyvin samoihin asioihin kiinnittäisimme huomiomme.Minäkin aina pysähdyn katsomaan noita pieniä yksityiskohtia,joita monikaan ei edes huomaa.Niin kuin tuo kuvaamasi kaunis "koru" leskenlehden lehdellä.
    Viimeisiä särmäkuisman(kiitos nimestä)ja apilan kukkiakin olen ihastellut ja mietiskellyt,että miten jalostaisin vielä lisää mustikkaa,kun pakastin jo täynnä.😊
    Ja puolukoita kerätessäni ajattelin pientä tyttärenpoikaani kun kielon marjoja oli niin vieressä kasvamassa,että miten häntä sitten myöhemmin niistä varoittaisin.
    Niin kaunis tuo ruskova pieni haapa ja mustikan marjat ovat nyt niin hieno väriyhdistelmä ruskovien lehtiensä kanssa!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoin ajattelen, ja myös ajattelin jo aikaa sitten näin!
      Kyllä varmasti puhuttavaa riittäisi ja hyvä jos nukkumaan malttaisimme mennä :D Kun mietin omaa tuttavapiiriäni, niin loppujen lopuksi ei ole montaakaan ihmistä, jotka jaksaisivat kolme tuntia kulkea parin kilometrin matkaa koko ajan nenä maassa. Puhumattakaan mielenkiinnosta leskenlehden kasvitautiin :D Hieman nyt kärjistäen.
      Kiitos paljon!


      Poista
    2. Ihana kuulla,että sinäkin ajattelet näin!❤

      Poista
  6. Kauniita kuvia. Tuo ylin on aivan ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Haapa on valtavan kaunis puu syksyllä, ne lehdet ovat kuin pieniä taideteoksia.

      Poista
  7. Kauniit kuvat, syksy on kaunis ja luonto tarjoaa pieniä elämyksiä! Ihanista kohtaamisista puhumattakaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy on kaunis, ne kuulaat, kirkaat aamut tai sumuiset aamut. Ja värit, oranssit, punaiset, keltaiset.
      Kiitos paljon!

      Poista
  8. Olet löytänyt kivoja yksityiskohtia ikuistaen ne kuviin. Puolukat tuovat veden kielelle.
    Olipa mukava kohtaaminen. Sanoistasi välittyi miehen ja pienen pojan lämmin suhde.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sitä lämmintä suhdetta ajattelin, se todella näkyi ja kuului. Ja isä sai tarvitsemansa liikuntatuokion ja lapsi läheisyyttä ja luontotietoa ja vielä kohteliaisuus opetusta kun isä tervehti toista polulla kulkijaa.
      Kiitos paljon!

      Poista
  9. Taitavasti olet tallentanut syksyä. Noin paljon väriä en ole täällä vielä huomannutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin ruska on vasta ihan aluillaan. Muutaman tuollaisen punaiseksi värjäytyneen haapapuun olen havainnut.
      Kiitos!

      Poista
  10. Upeita kuvia!
    Hyvä, että löysin sinut täältä, sillä jäin kaipaamaan instan puolella :)

    Mukavaa syksyä ja kuvaushetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa tänne!
      Instasta jäin kaipaamaan niitä ympäri Suomea olevia postauksia, aika montaa kun seurasin, oli mielenkiintoista seurata mm. vuodenaikojen vaihtelua eri puolilla maata.
      Kiitos, toivotan myös kuvauksellista ja mukavaa syksyä!

      Poista
  11. Niin paljosta kivasta jäävät paitsi ne, jotka eivät kiinnitä huomiota pieniin yksityiskohtiin. Mutta monillehan avautuu sitten aivan uusi maailma, kun esim. vanhempana työkiireiden helpotettua malttavat tutkailla ympäristöä. Niin kävi ainakin itselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina ollut kiinnostunut pienistä yksityiskohdista. Silloin kun en vielä näin aktiivisesti kuvannut, keräsin lehdistä kansioon erilaisia luontokuvia ja juuri tällaisia makrokuvia. Niistä oli paljon iloa ja hyötyä kun tein koruja, luonto kun on loistava värisuunnittelijakin.
      Silloin kun lapsi oli pieni, tämä maailma avautui ihan uudella tavalla, kun mukana olivat lapsen silmät. Ja nyt kun on taas aikaa, voi olla kuvausreissuillaan, niin kauan kuin huvittaa. Se on ihan totta!

      Poista