tiistai 21. heinäkuuta 2020

Suon tuoksuja etsimässä.

Eipä tuoksunut suolla, johtuiko se siitä, että lämpötila oli kivunnut yli hellerajan. Vai enkö vaan aistinut, joka olisi aika yllättävää. Pitkospuilla ei näkynyt yhtään sisiliskoa, eikä hämähäkkiä. Olivatko ne mieluummin varjossa pitkospuitten alla.
Muistan lukeneeni vihjeen siihen, mistä tietää seisovansa suolla. Jos puukepin saa vaivattomasti työnnettyä 20cm syvyyteen, tietää olevansa suolla. Tämän suon pitkospuilla seisoessa tarvinnut arvuutella.

Kihokkeja olin etsimässä, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja löytyihän niitä, kun oppi katsomaan, niin hyvin runsaastikin.


Pyöreälehtikihokki, pienenpieni lihansyöjäkasvi. Vähän hankala kuvattava kun on niin matala ja painautuneena usein lähelle sammalalustaa. Suolla kuvaajan pitkäkseen heittäytyminen vaatisi aikamoista uhrautumista, enkä ollut sillä tuulella.
 Lihansyöjäkasvi tukkii ja tukahduttaa tuolla limallaan hyönteisen hengitysputket. Yllätys oli se, että saalista kertyy vain yksi otus kuukaudessa. Tämä tieto on tuolta LuontoPortista.


Kauniita tavallaan. Vielä ehtii etsimään, kukintaa jatkuu heinäkuun loppuun. Innostun aina kun löydän jotain itselle uutta.





Tässä jo sulamassa oleva saalistuksen tulos. Hyvin pienenpieniä nuo saaliit näyttivät olevan, mutta pienihän on saalistajakin, oudolta tuntuu sanoa näin kasvista.



Sitten samalla reissulla löytyi suokukan siemenkotia, kuvasin kasvia varhain keväällä kukintavaiheessa. Näitä siemenkotia en ollut ennen nähnyt. Suorastaan herkkiä.









 Muutama variksenmarja l. kaarnikkakin näkyi, sekä kypsymässä olevia karpaloita.
Suo on ihana paikka, muttei ehkä tuollaisella helteellä. Kuvittelin, että lauma paarmoja olisi kimpussa, muttei ainuttakaan.

Vähän takkuaa tämä postaaminen pitkästä aikaa, saa nähdä miltä tuo otsikko näyttää, kun en muista yhtään, miten tein sen ennen.

24 kommenttia:

  1. Suot ovat kiinnostavia paikkoja. Ja nuo kihokit, kauniita ovat ja hyvinhän ne sait kuviin.

    Otsikko on juuri hyvä noin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ihana nähdä oikein upea hillasuo!
      Olisi pitänyt vaan heittäytyä siihen pötköttelemään samalle tasolle kasvien kanssa, se kauneus olisi välittynyt vielä paremmin.
      Kiitos!

      Poista
  2. Olkoon saalistaja, mutta kovin on herkkä näöltään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, yllättävän nätti. Olenhan toki kuvia nähnyt, mutta nyt ihan omin silmin.
      Kiitos!

      Poista
  3. Takkuaa tämä täälläkin, mutta eiköhän tästä vauhtiin päästä. Onpas mukavaa olla jälleen täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti miettiä monta asiaa, mutta eiköhän tämä tästä.
      Sanos muuta, tämä piti vaan osata päättää, jotenkin tosi innostunut olo. Viihdyin kyllä hyvin instassakin. Teen tätä osittain tuolle pienelle lapsenlapsellekin luonnon asioihin perehdyttämiseksi. Samalla voi vähän satuilla.

      Poista
  4. Otsikko on oikein kuvaava postauksesi sisältöön.
    Suot ovat mahtavia ja täällä niitä on, on aapaa, rämesuota, jopa lettoja. Kaikki omaleimaisia ja todella houkuttavaa kuvattavaa. Suon tuoksu on mielestäni hyvä, saattaa olla, että kova helle verottaa sitä. En osaa sanoa muuta sanoa.
    Tänä kesänä varsinkin suot ovat kukkineet, suorastaan hohtaneet valkoisina, vieläkin niittyvillat ovat paikoin kukassa ja hillaa on mätästuppaat kellanoranssinpunaisina, ei niinkään avosoilla.
    Kihokkeja myös runsaasti. Samoin suokukkaa.
    Kaikki kuvasi ovat takuuvarmaa Vikkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tuossa otsikossa, miten saan sen samankokoisena kuin ennen, mutta sehän näytti tulevan automaattisesti, sähläsin vain jotain tuon edellisen kanssa.
      Suohon sisältyy vähän pelottava juttu, se suonsilmäkkeen pelko. Mistähän sekin alunperin syntyi, jostain sadustako!
      Säikähdin hiukan keväällä, kun kuvasin raatetta, joka kasvaa tavallaan sellainen liikkuvan sammalpatjan päällä. Upposin siihen jonkin matkaa, puoli saappaanvartta. Tosin en nyt uskonut sitä, että suo imaisee sisuksiinsa :)
      Kiitos!

      Poista
    2. Minulla on hiukan tuntumaa suosilmäkkeisiin, että varon niitä kyllä. Ei huvita mennä liian rantaan suojärvillä. Lettosoita varsinkin joutuu kiertämään, ne on "pohjattomia" ja jos sattuu putoamaan semmoiseen, niin hankala saada sammaleesta otetta, että pääsisi rimpuilemaan ylös. Korkokenkäkukkamekkohiihdossa sain hyvää tuntumaa suon imusta, kun putosin suksilta ja vajosin kainaloita myöten.

      Poista
    3. Suonsilmäke ja äkkisyvä ovat niitä varottavia asioita. Ei näillä lapsena ollessa mitenkään peloiteltu. Jotenkin ne ovat vaan jääneet mieleen.
      Seuraavan kerran jos osallistut korkokenkäkukkamekkohiihtoon, rokokooajanhame olisi kova sana, eikös silloin ollut niitä vanteita hameen tukena :)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Haluan mennä joku päivä sateen jälkeen, sen tuoksun takia. Kiitos!

      Poista
  6. Upeita kuvia tarjoilet,aivan niin kuin aiemmin!Kihokin olen viimeksi nähnyt lapsuudessani,syöttelimme niitä hyttysillä siskoni kanssa yhdellä mökillä ollessamme.Kaunis ja jännä kasvi.
    Suokukasta kuulin nyt ensi kerran.
    Kerran olen suolla pelästynyt oikein kunnolla kun upposin polviin asti,toinen saapas jäi aluksi kiinni kun isäntä minua sieltä kiskoi.Sydän takoi pitkän aikaa kun jatkoimme matkaa.😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin aikuisenakin olisi mielenkiintoista nähdä miten kihokki toimii.
      Tuo suokukka on viehättävä, varsinainen kukka on kuin vaaleanpunaista posliinia.
      Se on inhottava tunne kun saapas jää kiinni ja tulee sellainen imun tunne, onneksi oli apu lähellä.

      Poista
  7. Minäkin näin ja kuvasin kihokkeja muutama vuosi sitten Pyhä-Häkin kansallispuistossa Saarijärvellä. On se pieni kasvi, joten piti mennä pitkospuille ihan makaamaan, että sain niitä kuvattua.
    Upeita kuvia jälleen kerran toit meidän iloksemme.
    Hyvää loppuviikkoa, Vikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkospuille tosiaan pitäisi käydä pötkölleen, ovat ne niin matalia kuvattavia.
      Kiitos paljon ja toivotan myös hyvää viikonloppua!

      Poista
  8. Tänään aamulla olen mielessäni haikaillut päästä suolle, joten ihana, kun postauksesi toi suon minulle tähän :)
    Hienoja kuvia.

    VastaaPoista
  9. Hienot kuvat olet saanut suon pienistä kaunottarista. Ei ole helppoa hommaa noiden kuvaaminen.
    Suon tuoksu ei tunnu niin hyvin keskipäivllä. Aikaisin aamulla sen tuntee parhaiten.

    VastaaPoista
  10. Innostuin kovasti kihokin kuvaamisesta, haastava ja mielenkiintoinen kasvi.
    Juu ihmettelin kun tuoksu ei tuntunut. Seuraavan kerran sitten aamulla liikkeelle.
    Kiitos!

    VastaaPoista
  11. Kihokki on kysytty kasvi lääkkeisiin ja kosmetologiaan. Sillä tienaisi hyvin jos jaksaisi poimia. Saa kyllä paljon poimia että kilo tulee täyteen.
    Kauniita kuvia.
    Kiva kun olet palannut blogistaniaan. Saamme nähdä kuviasi.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin vasta että esimerkiksi Oulussa on kihokkeja kerätty myyntiin jo vuosikymmeniä.
      Kyllä kilon keräämiseen on iso työ. En kyllä ole pitkälehtikihokkia koskaan nähnyt, mahtaako olla tätä paljoa suurempi.
      Kiitos paljon, kuvia on pino odottamassa, jos näin voisi sanoa :)

      Poista