Muistan lukeneeni vihjeen siihen, mistä tietää seisovansa suolla. Jos puukepin saa vaivattomasti työnnettyä 20cm syvyyteen, tietää olevansa suolla. Tämän suon pitkospuilla seisoessa tarvinnut arvuutella.
Kihokkeja olin etsimässä, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja löytyihän niitä, kun oppi katsomaan, niin hyvin runsaastikin.
Pyöreälehtikihokki, pienenpieni lihansyöjäkasvi. Vähän hankala kuvattava kun on niin matala ja painautuneena usein lähelle sammalalustaa. Suolla kuvaajan pitkäkseen heittäytyminen vaatisi aikamoista uhrautumista, enkä ollut sillä tuulella.
Lihansyöjäkasvi tukkii ja tukahduttaa tuolla limallaan hyönteisen hengitysputket. Yllätys oli se, että saalista kertyy vain yksi otus kuukaudessa. Tämä tieto on tuolta LuontoPortista.
Kauniita tavallaan. Vielä ehtii etsimään, kukintaa jatkuu heinäkuun loppuun. Innostun aina kun löydän jotain itselle uutta.
Tässä jo sulamassa oleva saalistuksen tulos. Hyvin pienenpieniä nuo saaliit näyttivät olevan, mutta pienihän on saalistajakin, oudolta tuntuu sanoa näin kasvista.
Sitten samalla reissulla löytyi suokukan siemenkotia, kuvasin kasvia varhain keväällä kukintavaiheessa. Näitä siemenkotia en ollut ennen nähnyt. Suorastaan herkkiä.
Muutama variksenmarja l. kaarnikkakin näkyi, sekä kypsymässä olevia karpaloita.
Suo on ihana paikka, muttei ehkä tuollaisella helteellä. Kuvittelin, että lauma paarmoja olisi kimpussa, muttei ainuttakaan.
Vähän takkuaa tämä postaaminen pitkästä aikaa, saa nähdä miltä tuo otsikko näyttää, kun en muista yhtään, miten tein sen ennen.
Suot ovat kiinnostavia paikkoja. Ja nuo kihokit, kauniita ovat ja hyvinhän ne sait kuviin.
VastaaPoistaOtsikko on juuri hyvä noin...
Olisi ihana nähdä oikein upea hillasuo!
PoistaOlisi pitänyt vaan heittäytyä siihen pötköttelemään samalle tasolle kasvien kanssa, se kauneus olisi välittynyt vielä paremmin.
Kiitos!
Olkoon saalistaja, mutta kovin on herkkä näöltään!
VastaaPoistaNiin on, yllättävän nätti. Olenhan toki kuvia nähnyt, mutta nyt ihan omin silmin.
PoistaKiitos!
Takkuaa tämä täälläkin, mutta eiköhän tästä vauhtiin päästä. Onpas mukavaa olla jälleen täällä.
VastaaPoistaPiti miettiä monta asiaa, mutta eiköhän tämä tästä.
PoistaSanos muuta, tämä piti vaan osata päättää, jotenkin tosi innostunut olo. Viihdyin kyllä hyvin instassakin. Teen tätä osittain tuolle pienelle lapsenlapsellekin luonnon asioihin perehdyttämiseksi. Samalla voi vähän satuilla.
Suo on ihana paikka.
VastaaPoistaJa mikä herkkukeidas parhaimmillaan.
PoistaOtsikko on oikein kuvaava postauksesi sisältöön.
VastaaPoistaSuot ovat mahtavia ja täällä niitä on, on aapaa, rämesuota, jopa lettoja. Kaikki omaleimaisia ja todella houkuttavaa kuvattavaa. Suon tuoksu on mielestäni hyvä, saattaa olla, että kova helle verottaa sitä. En osaa sanoa muuta sanoa.
Tänä kesänä varsinkin suot ovat kukkineet, suorastaan hohtaneet valkoisina, vieläkin niittyvillat ovat paikoin kukassa ja hillaa on mätästuppaat kellanoranssinpunaisina, ei niinkään avosoilla.
Kihokkeja myös runsaasti. Samoin suokukkaa.
Kaikki kuvasi ovat takuuvarmaa Vikkiä.
Mietin tuossa otsikossa, miten saan sen samankokoisena kuin ennen, mutta sehän näytti tulevan automaattisesti, sähläsin vain jotain tuon edellisen kanssa.
PoistaSuohon sisältyy vähän pelottava juttu, se suonsilmäkkeen pelko. Mistähän sekin alunperin syntyi, jostain sadustako!
Säikähdin hiukan keväällä, kun kuvasin raatetta, joka kasvaa tavallaan sellainen liikkuvan sammalpatjan päällä. Upposin siihen jonkin matkaa, puoli saappaanvartta. Tosin en nyt uskonut sitä, että suo imaisee sisuksiinsa :)
Kiitos!
Minulla on hiukan tuntumaa suosilmäkkeisiin, että varon niitä kyllä. Ei huvita mennä liian rantaan suojärvillä. Lettosoita varsinkin joutuu kiertämään, ne on "pohjattomia" ja jos sattuu putoamaan semmoiseen, niin hankala saada sammaleesta otetta, että pääsisi rimpuilemaan ylös. Korkokenkäkukkamekkohiihdossa sain hyvää tuntumaa suon imusta, kun putosin suksilta ja vajosin kainaloita myöten.
PoistaSuonsilmäke ja äkkisyvä ovat niitä varottavia asioita. Ei näillä lapsena ollessa mitenkään peloiteltu. Jotenkin ne ovat vaan jääneet mieleen.
PoistaSeuraavan kerran jos osallistut korkokenkäkukkamekkohiihtoon, rokokooajanhame olisi kova sana, eikös silloin ollut niitä vanteita hameen tukena :)
Ihanaa <3
VastaaPoistaHaluan mennä joku päivä sateen jälkeen, sen tuoksun takia. Kiitos!
PoistaUpeita kuvia tarjoilet,aivan niin kuin aiemmin!Kihokin olen viimeksi nähnyt lapsuudessani,syöttelimme niitä hyttysillä siskoni kanssa yhdellä mökillä ollessamme.Kaunis ja jännä kasvi.
VastaaPoistaSuokukasta kuulin nyt ensi kerran.
Kerran olen suolla pelästynyt oikein kunnolla kun upposin polviin asti,toinen saapas jäi aluksi kiinni kun isäntä minua sieltä kiskoi.Sydän takoi pitkän aikaa kun jatkoimme matkaa.😊
Näin aikuisenakin olisi mielenkiintoista nähdä miten kihokki toimii.
PoistaTuo suokukka on viehättävä, varsinainen kukka on kuin vaaleanpunaista posliinia.
Se on inhottava tunne kun saapas jää kiinni ja tulee sellainen imun tunne, onneksi oli apu lähellä.
Minäkin näin ja kuvasin kihokkeja muutama vuosi sitten Pyhä-Häkin kansallispuistossa Saarijärvellä. On se pieni kasvi, joten piti mennä pitkospuille ihan makaamaan, että sain niitä kuvattua.
VastaaPoistaUpeita kuvia jälleen kerran toit meidän iloksemme.
Hyvää loppuviikkoa, Vikki!
Pitkospuille tosiaan pitäisi käydä pötkölleen, ovat ne niin matalia kuvattavia.
PoistaKiitos paljon ja toivotan myös hyvää viikonloppua!
Tänään aamulla olen mielessäni haikaillut päästä suolle, joten ihana, kun postauksesi toi suon minulle tähän :)
VastaaPoistaHienoja kuvia.
Hyvä, pääsit maistelemaan alkupalat!
PoistaKiitos!
Hienot kuvat olet saanut suon pienistä kaunottarista. Ei ole helppoa hommaa noiden kuvaaminen.
VastaaPoistaSuon tuoksu ei tunnu niin hyvin keskipäivllä. Aikaisin aamulla sen tuntee parhaiten.
Innostuin kovasti kihokin kuvaamisesta, haastava ja mielenkiintoinen kasvi.
VastaaPoistaJuu ihmettelin kun tuoksu ei tuntunut. Seuraavan kerran sitten aamulla liikkeelle.
Kiitos!
Kihokki on kysytty kasvi lääkkeisiin ja kosmetologiaan. Sillä tienaisi hyvin jos jaksaisi poimia. Saa kyllä paljon poimia että kilo tulee täyteen.
VastaaPoistaKauniita kuvia.
Kiva kun olet palannut blogistaniaan. Saamme nähdä kuviasi.
Luinkin vasta että esimerkiksi Oulussa on kihokkeja kerätty myyntiin jo vuosikymmeniä.
PoistaKyllä kilon keräämiseen on iso työ. En kyllä ole pitkälehtikihokkia koskaan nähnyt, mahtaako olla tätä paljoa suurempi.
Kiitos paljon, kuvia on pino odottamassa, jos näin voisi sanoa :)