keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Mikä tuo on, jättiläisheinäsirkkako?

Olin perhosia kuvaamassa kukkaniityllä ja yht'äkkiä jalkojen juuressa oli valtavalta näyttävä heinäsirkka, niin luulin, ja taisin luulla jopa että olin törmännyt johonkin harvinaiseen.
Sitten älysin, että kyseessä täytyy olla hepokatti. Kotona sitten luin Sami Karjalaisen: Suomen heinäsirkat ja hepokatit- kirjasta, että kyseessä on niittyhepokatti. En ollut koskaan aikaisemmin nähnytkään, vaikka ei se nyt mikään harvinainen ole.



Yritän olla mahdollisimman vähän häiritsemättä niitä otuksia joita kuvaan. Nyt vaan kiusaus oli liian suuri päästää tätä loikkimaan tiehensä. Kävelin perässä ja räpsin kuvia aina kun se pysähtyi. Se otti muutaman pitkän perättäisen loikan ja sitten jumittui paikoilleen. Mietin, että uskallanko ottaa tuon otuksen käteeni.



No, uskalsin. Tämä on naaras, sen tunnistaa tuosta munanasettimesta ja niittyhepokatilla se vielä lajinsa mukaisesti kaartuu lievästi ylöspäin. Koiraalta tuo munanasetin puuttuu.
Kotona sitten luin tästä edellä mainitusta kirjasta: "Niittyhepokattia käsiteltäessä kannattaa olla varovainen, sillä se saattaa purra tuntuvasti, jopa niin, että se jättää arven jälkeensä. Heinikossa kävelijää se ei kuitenkaan pure."
Syylien parannuskeinona on useammissa maissa käytetty tapaa, jossa annetaan hepokatin purra syyläkohtaa ja sylkeä päälle parantavaa nestettä. Tämä konsti on tunnettu myös Suomessa.



      Niittyhepokatteja näkyi samalla reissulla myös vihreänsävyisiä, tämä loikki rivakammin pakoon.




             Tavalliset heinäsirkat lymyilivät kasvien takana, uskoen että ovat hyvässäkin piilossa.

20 kommenttia:

  1. Onpas komea ja iso tuo hepokatti. En muista koskaan nähneeni. Ei se sitten puraissut sinua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naaras on pituudeltaan 30-40mm, kyllä sen jo huomaa jalan vierestä.
      Ei puraissut, kai huomasi ettei ole syyliä :D

      Poista
  2. isot hepokatit on mahtavan näköisiä. Onko teidän seudulla idänhepokatteja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkistin juuri tuosta mainitsemastani kirjasta. Siinä sanotaan näin: "Yleinen laajalla alueilla Kaakkois- ja Itä-Suomessa, mutta puuttuu siellä joiltakin havumetsien saartamilta alueilta. Pitääkin tarkkailla!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Ihme että rohkenin ottaa sen käteeni. Tuota munanasetinta en siinä vaiheessa huomannut, jos olisin, en ehkä olisi koskenut.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kyllä tämä oli varmasti se 40mm pituinen yksilö.
      Kiitos!

      Poista
  5. Hepokatin sinänsä tunnistin, mutta en tiennyt sen muna-asettimesta, enkä puremisesta. Komeat komeasta loikkijasta, josta on laulukin - on hepokatti maantiellä poikittain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pureminen on niinkin vanha tieto, kuin Carl von Linne' kirjoitti 1741 tekemänsä Gotlannin-matkansa jälkeen muistiinpanoissaan, että se oli talonpoikien parannuskonsteja. Myös muualla Euroopassa ja Suomessakin. Tämä tieto oli myös tuossa Sami Karjalaisen kirjassa.

      Poista
  6. Upeita kuvia. Tuo viimeinen on hauska.

    VastaaPoista
  7. Hepokatti on hieno ilmestys!
    Viimeksi olen sen lapsena nähnyt mummin liljapenkin lehdellä.
    Vai että purevat!No,sinä eläinkuiskaajana osasit ottaa kädelle niin,ettei kokenut itseään uhatuksi.Hauskaa,että näit vielä vihreävarioisenkin samalla reissulla ja pääsit vielä kuurupiiloakin leikkimään.😊
    Upeat kuvat!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kumma, etten muista hepokattia nähneeni, maaseudun kasvatti!
      En ehkä olisi ottanut, jos olisin tuon puremisen tiennyt. Ihmettelin sitä, miten se oli niin rauhallinen kädessä, ajattelin että oliko jonkinlaisessa shokissa. Näitä oli tuolla paikalla useampiakin, vai olivatko nämä kaksi sitten jokapuolella :)
      Kiitos!

      Poista
  8. Hienot kuvat, mahtava hepokatti! Ja hauska viimeinen kuva, kivasti keksitty yhteys tuttuun leikkiin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinäsirkat ovat niin jänniä kun ne piiloutuvat korsien taakse, ovat kai mielestään hyvässä piilossa :D
      Kiitos!

      Poista
  9. "Oli hepokatti maantiellä poikittain..."
    Tuota syylänpoistokonstia en ole aimmin kuullutkaan. Juuri tällä viikolla havahduin, etten enää tänä kesänä ole kuulluut heinäsirkkojen sirittävän. Se on merkki vanhuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä laulua ollaan tuon pienen lapsenlapsen kanssa kuunneltu, viimeeksi tänään.
      Siinä on aika hurjat sanat kun aivastelevalla kananpojallakin oli lapsihalvaus.
      Tämä oli tieto oli Sami Karjalaisen kirjasta myös. En tiedä milloin sitä on Suomessa käytetty. Ennenvanhaan tämäntapaiset luonnonparannuskonstit ovat kai olleet hyvin tavallisia.
      Toistaiseksi nyt ainakin vielä kuulin, lämmin kuiva kesäpäivä, siritys oli melkoista.

      Poista
  10. Komea hepokatti! Hyvä, ettei purrut sinua, kun kädessäsi ei syyliäkään näy. Viimeinen kuva on hauska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei purrut! Nuo heinäsirkat ovat niin hauskoja kun piiloutuvat korsien taakse. Mutta onko niillä silloin hauskaa, herää kysymys!

      Poista