Mikä tuo on, jättiläisheinäsirkkako?

Olin perhosia kuvaamassa kukkaniityllä ja yht'äkkiä jalkojen juuressa oli valtavalta näyttävä heinäsirkka, niin luulin, ja taisin luulla jopa että olin törmännyt johonkin harvinaiseen.
Sitten älysin, että kyseessä täytyy olla hepokatti. Kotona sitten luin Sami Karjalaisen: Suomen heinäsirkat ja hepokatit- kirjasta, että kyseessä on niittyhepokatti. En ollut koskaan aikaisemmin nähnytkään, vaikka ei se nyt mikään harvinainen ole.

Yritän olla mahdollisimman vähän häiritsemättä niitä otuksia joita kuvaan. Nyt vaan kiusaus oli liian suuri päästää tätä loikkimaan tiehensä. Kävelin perässä ja räpsin kuvia aina kun se pysähtyi. Se otti muutaman pitkän perättäisen loikan ja sitten jumittui paikoilleen. Mietin, että uskallanko ottaa tuon otuksen käteeni.

No, uskalsin. Tämä on naaras, sen tunnistaa tuosta munanasettimesta ja niittyhepokatilla se vielä lajinsa mukaisesti kaartuu lievästi ylöspäin. Koiraalta tuo munanasetin puuttuu.
Kotona sitten luin tästä edellä mainitusta kirjasta: "Niittyhepokattia käsiteltäessä kannattaa olla varovainen, sillä se saattaa purra tuntuvasti, jopa niin, että se jättää arven jälkeensä. Heinikossa kävelijää se ei kuitenkaan pure."
Syylien parannuskeinona on useammissa maissa käytetty tapaa, jossa annetaan hepokatin purra syyläkohtaa ja sylkeä päälle parantavaa nestettä. Tämä konsti on tunnettu myös Suomessa.

      Niittyhepokatteja näkyi samalla reissulla myös vihreänsävyisiä, tämä loikki rivakammin pakoon.

             Tavalliset heinäsirkat lymyilivät kasvien takana, uskoen että ovat hyvässäkin piilossa.