perjantai 25. elokuuta 2017

Reissu Laatokan ympäri

Haave toteutui, pääsin kiertämään Laatokan, matkaa tuli moottoripyörän selässä istuen jonkin verran yli 1100km.
Teitten kunto ja ylläpito olivat ajoittain ihan uskomattoman huonolla tolalla, mutta löytyi myös valtavan hienoa nelikaistaisia moottoritietä Pietaria lähestyttäessä.  Liikenteeseen mahtuu todella törkeitä ohittajia, teitten varsien muistoseppeleet kertovat tästä karua kieltään.
Halusin kuvata kaikkea unohdettua, asioita jotka joskus ovat olleet tärkeitä ja rakkaita. Joten nämä kuvat ovat aika surullistakin katsottavaa.
Kuvausaikaa jäi ymmärrettävästi vähän, koska matka oli tarkoitus tehdä neljässä päivässä.
Ensimmäisen päivän määränpää oli Sortavala, siinä matkan varrella oli tämä suomalaisten rakentama voimalaitos. Nimi ei tule nyt millään mieleen.


 Mielenkiintoinen kuvattava, ajan hylkäämä, rapistunut  rakennelma, joskus ollut varmasti hieno ja toimiva.
Vieressä vasemmalla näkyy uuden voimalaitoksen tiiliseinää.  Meidät kutsuttiin  porttien sisäpuolelle tutustumaan tähän uuteen laitokseen.


Sortavalassa olimme sen verran myöhään, ettei kuvausvaloa riittänyt pitkään. Aamulla ennen Aunukseen lähtöä ehdin kuvata puolisen tuntia.


 Äidin puolen suku on Sortavalasta kotoisin ja sen vuoksi tämä paikka kiinnosti ihan erityisesti.
Mummo ja hänen sisarensa muistelivat paljon, niitä tarinoita ja muisteluita oli mukava kuunnella. Olisi vain pitänyt silloin, kun oli mahdollisuus laittaa asioita ylös, jopa haastatellakkin. Sortavalassa on ollut hyvin vilkas kulttuurielämäkin siihen aikaan.


 Jonkinlainen kaipuu tähän kaupunkiin jäi, mahdollisesti v.2019 kesällä tulee toinen mahdollisuus.
Mietin kun tuolla kävelin, että onko mummo kulkenut näitä samoja reittejä ja varmasti onkin.





 Vaikka kaikki on niin rapistunutta ja tavallaan ankeaakin, niin silti omalla tavallaan kaunista. Pihoilla saattoi olla mahtava kukkaloisto, ikkunoissa pitsiverhoja ja kukkia. Ja vihreää, vaikkakin ylikasvanutta.
Pieninkin toimenpitein saisi viihtyisyyttä lisää. Ovatko sodan jälkeen tuonne siirretyt ihmiset/suvut tavallaan juurettomia, etteivät he jaksa eivätkä viitsi.





 Jotkin talot vaikuttivat siltä, ettei niissä voisi asua, mutta jokin asumisesta kertova pieni merkki vakuutti, ettei näin ole kuitenkaan.


 Ulkoverhouksissa oli uskomattoman hienoja yksityiskohtia, sen ajan kirvesmiehet ovat jaksaneet ja saaneet näpertää. Katujen varsilla oli myös maalattuja rakennuksia, vaaleanpunaisia, sinertäviä, vihreitä, joskin rapistuneita nekin maaleistaan.







Sortavalasta matka jatkui Aunukseen. Matkan varrella entisessä Salmin pitäjässä oli reissun ehkä vaikuttavin nähtävyys.
Pommituksissa vaurioitunut ja sen jälkeen oman onnensa nojaan jätetty Salmin ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko. Kirkkoa rakennettiin 7 vuotta ja se valmistui 1825
Tänä kesänä on päätetty että kirkkoa aletaan entistää lahjoitusvaroin.


 Kirkko on korkealla mäellä, kauniilla paikalla.
 Kuvat kertokoot puolestaan, mieletön urakka  entisöijille jos asiat niin etenevät.











 Joku oli tuonut luonnonkukkia. Se oli niin karun kaunis yksityiskohta, kaiken tuon rapautumisen  keskellä.


 Kirkon lattian alta kurkisti poika. Hän kysyi :"Suomi?" Kysyin saanko ottaa kuvan ja hän lupasi ja hymyili nätisti.
Poika vaikutti ihan siistiltä ja mukavalta, tuskin hän siellä majailee. Kirkon lattiaa on kuulemma siivottu kaikesta tiilimurskasta, jospa tämä liittyy jotenkin siihen.


 Aunuksessa yöpymisen jälkeen matka jatkui Pietarin kautta, Nevaa myötäillen seuraavaan yöpymispaikkaan Terijoelle.
Nämä kaksi kuvaa ovat Nevan varrelta.
Piertarin nähtävyyksiä ohimennen katseltuna, tuntuu siltä että Karjala on unohdettu todella ihan kokonaan.


29 kommenttia:

  1. Äitini oli Sortavalan maalaiskunnasta ja ehti onneksi käydä synnyinseuduillaan useamman kerran ennen kuolemaansa. Sortavala ja esim. Viipuri voisivat näyttää tyystin toisenlaisilta, jos ne edelleen kuuluisivat Suomelle. Mutta historiaa emme voi muuttaa; kaupungit eivät enää kuulu meille.
    Upean kuvasarjan kuvasit! Kiitos!
    Hyvää kesän viimeistä viikonloppua, Vikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historiaa emme voi muuttaa. Kyllä moneen kertaan ajattelin, miten kaunista siellä voisi olla. Mutta ehkä kauniit talot olisivat jo purettu ja pahimmillaan siellä voisi olla 70-luvun tasakattoista rakennelmaa vieri vieressä.
      Ymmärrän nyt vielä paremmin miten niitä paikkoja muistellaan kaiholla.
      Kiitos Piipe ja mukavaa alkanutta syyskuuta!

      Poista
  2. Koskettavia kuvia ja vaikka historiaa ei voi muuttaa niin mietin, miten toisennäköisiä nuo seudut olisivat, jos niitä ei olisi menetetty. Väestö, joka asuu tuolla elää kai lähes omavaraistaloudessa. Olen päässyt käymään Salmissa ja Laatokan rannalla ja käynyt tuon kirkon raunioilla. Emme ehtineet käydä Mantsin saaressa, se olisi kiinnostanut, kun edesmenneen mieheni äiti oli sieltä lähtöisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tässä harmitti ihan mahdottomasti, että Karjala näyttää ihan unohdetulta, kun asia voisi olla ihan toisinkin. Ihmettelin niitä valtavia alueita jotka ovat ihan hallitsemattomasti jättiputkien valtaamia.
      Siellä kaupunkien ulkopuolella näytti asuvan vannhuksia, ajattelin juuri noin että varmasti omavaraistalouksissa.
      Salmin kirkon rauniot olivat aika vaikuttava näky.
      Jotenkin oli tärkeää nähdä tavallaan juurensa, toivottavasti pääsisit käymään Mantsin saaressa.
      Kiitos Beate56!

      Poista
  3. Mahtava reissu sinulla! Itselläni ei ole karajalaisia juuria, mutta kyllä hiukan surettaa, että noita rakennuksia ei ole pidetty yhtään kunnossa. Taitaa tuon kirkonkin osalta olla jo melkein myöhäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu oli mahtava!
      Olisi voinut kuvitella että esimerkiksi juuri Sortavalasta olisi tullut vaikkapa rikkaitten lomaparatiisi, mutta ei. Unohdettu kulmakunta!
      Haluaisin kyllä nähdä lähteekö kirkon entisöinti etenemään, hatun noston arvoinen suoritus, jos näin käy.
      Kiitos Cara!

      Poista
  4. Mielenkiintoinen ja mieleen jäävä postaus! Kuvasi kertovat paljon nykyisestä rajan takse jääneestä Karjalasta. Mieheni äidinpuoleinen suku oli Suojärveltä, siitä Salmin naapuripitäjästä ja viimeinen sisarussarjasta nukkui pois viime viikolla 94-vuotiaana.. Aika mennyt ei palaa, mutta joitain kuvia menneestä on tallella.

    Kiitos Vikki tästä ja hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä karjalaisjuuriset taitavat elää iäkkäiksi. Iso-mummoni nukkui pois kuukautta vaille 100-vuotiaana ja hänen sisarensa kuukautta vaille 104-vuotiaana, molemmat hyvin pirteitä vanhuksia. Ehkä se iloisuus?
      Jokun merkillinen tunne jäi, tuonne on pakko päästä vielä uudelleen, paremmalla ajalla.
      Kiitos Minttuli, mukavia syyskuun päiviä.

      Poista
  5. kiinnostava ja hieno kuvasarja! Noista maisemista on monilla haikeat muistot

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihmettele enää ollenkaan, kun näin mitä menetettiin.
      Kiitos Sussi!

      Poista
  6. Upeita ja mielenkiintoisia kuvia reissustanne!

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. Kyllä veti aika hiljaiseksi välillä ja mietitytti kovasti!
      Siinä tuli jopa sellaista mieleen, että mahtavatko nuo ihmiset olla kuitenkin onnellisempia siinä omavaraistaloudessaan kuin me,tämän kaiken kiireen keskellä.
      Kiitos Seija!

      Poista
  8. Varmasti mieleenjäävä matka. Mietin kuvia katsellessa miten kauniita nuo vanhat rakennukset ovatkaan ja miten kauniita ne olisivat jos niistä olisi pidetty huolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne talot olivat niin valtavan kauniita ja miten erilaisia, oikeastaan puhun nyt Sortavalasta, johon ehdin vähän paremmin tutustua.Luulen että siellä on aikoinaan asunut onnellisia ihmisiä.
      Ihan mahdottoman surullista!
      Kiitos seita!

      Poista
  9. Varmaankin Karjalassa olisi kaikki paremmin hoidettua, jos alue olisi jäänyt Suomelle. Mutta toisaalta Suomen kaupungeissa on purettu pois (kunhan ensin on varmistettu asia antamalla rakennusten mennä huonoon kuntoon) paljon vanhoja, kauniita rakennuksia uusien liikehuoneistojen ja kerrostalojen tieltä. Kokonaisia kaupunginosia on näin tuhottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaisemmin olin käynyt vain Viipurissa ihan nopeilla päiväreissuilla, joten tämä oli melkoisen voimakas kokemus.
      Tuo on kyllä ihan totta, tässä meidänkin kotikaupungissa vanhoja, kauniita puutaloja on purettu ja puretaan massiivisempien rakennelmien tieltä pois.
      Nuokin kauniit talot olisivat varmasti vain valokuvissa, jos historia olisi toisella tavalla kirjoitettu.
      Kiitos Häivähdys!

      Poista
  10. Aivan varmasti oli mielenkiintoinen sekä mieleenpainuva matka!
    Kotivesillämme sijaitsevan Suursaaren kohtaloakin monesti murehdin ja harmittaa todella paljon, ettei sinne ole meillä suomalaisilla enää mitään asiaa. Tiedän muutamia vanhuksia jotka ovat siellä syntyneet, mutta joutuneet lähtemään sieltä talvisodan syttyessä pakoon mantereelle.
    Kiitos Vikki ajatuksia herättävistä ja koskettavista kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun uskaltaisi lähteä tuonne automatkailemaan, edetä hitaasti, jotta ehtisi pysähtyä kaiken sen edessä joka kiinnostaisi!
      Mies on ollut purjehduskisoissa jossa lähtö on Espoosta ja kierretään Suursaari, hänkin on sitä mietiskellyt.
      Ovat ne lähdöt olleet varmastikin tuskallisia, vielä kun evakkoja ei kaikkialle ole edes hyväksytty.
      Kiitos Ansku!

      Poista
  11. Hienoja ja mielenkiintoisia kuvia!Uskon, että on ollut mieleenpainuva reissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen ainakin tuli mieleen, ettei ihan joka asiasta kannattaisi valittaa :D
      Kiitos Mirjam-Matilda!

      Poista
  12. Vaikuttava matkakertomus. Niin karua ja samalla jotain kaunista. Oliko ryhmämatka?
    Minun isä on sodan aikana ollut Aunuksen alueella, jotenkin se nimenä sai tutun kaiun. Itse olen käynyt hirveästi aikaa sitten Terijoella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karuus ja kauneus samassa paketissa, niin se oli.
      Tämä oli sellainen itse räätälöity matka. Tuttu moottoripyöräkaveri, joka on paljon tuolla ajellut, suunnitteli reitin ja yöpymiset. Meitä oli 19 hengen porukka.
      Terijoella olisi ollut mielenkiintoista katsella kauemminkin, olisin etsinyt ne pitsihuvilat. Aika oli vaan rajallinen, Viipuriinkin piti ehtiä.
      Kiitos aimarii!

      Poista