Reissu Laatokan ympäri

Haave toteutui, pääsin kiertämään Laatokan, matkaa tuli moottoripyörän selässä istuen jonkin verran yli 1100km.
Teitten kunto ja ylläpito olivat ajoittain ihan uskomattoman huonolla tolalla, mutta löytyi myös valtavan hienoa nelikaistaisia moottoritietä Pietaria lähestyttäessä.  Liikenteeseen mahtuu todella törkeitä ohittajia, teitten varsien muistoseppeleet kertovat tästä karua kieltään.
Halusin kuvata kaikkea unohdettua, asioita jotka joskus ovat olleet tärkeitä ja rakkaita. Joten nämä kuvat ovat aika surullistakin katsottavaa.
Kuvausaikaa jäi ymmärrettävästi vähän, koska matka oli tarkoitus tehdä neljässä päivässä.
Ensimmäisen päivän määränpää oli Sortavala, siinä matkan varrella oli tämä suomalaisten rakentama voimalaitos. Nimi ei tule nyt millään mieleen.

 Mielenkiintoinen kuvattava, ajan hylkäämä, rapistunut  rakennelma, joskus ollut varmasti hieno ja toimiva.
Vieressä vasemmalla näkyy uuden voimalaitoksen tiiliseinää.  Meidät kutsuttiin  porttien sisäpuolelle tutustumaan tähän uuteen laitokseen.

Sortavalassa olimme sen verran myöhään, ettei kuvausvaloa riittänyt pitkään. Aamulla ennen Aunukseen lähtöä ehdin kuvata puolisen tuntia.

 Äidin puolen suku on Sortavalasta kotoisin ja sen vuoksi tämä paikka kiinnosti ihan erityisesti.
Mummo ja hänen sisarensa muistelivat paljon, niitä tarinoita ja muisteluita oli mukava kuunnella. Olisi vain pitänyt silloin, kun oli mahdollisuus laittaa asioita ylös, jopa haastatellakkin. Sortavalassa on ollut hyvin vilkas kulttuurielämäkin siihen aikaan.

 Jonkinlainen kaipuu tähän kaupunkiin jäi, mahdollisesti v.2019 kesällä tulee toinen mahdollisuus.
Mietin kun tuolla kävelin, että onko mummo kulkenut näitä samoja reittejä ja varmasti onkin.

 Vaikka kaikki on niin rapistunutta ja tavallaan ankeaakin, niin silti omalla tavallaan kaunista. Pihoilla saattoi olla mahtava kukkaloisto, ikkunoissa pitsiverhoja ja kukkia. Ja vihreää, vaikkakin ylikasvanutta.
Pieninkin toimenpitein saisi viihtyisyyttä lisää. Ovatko sodan jälkeen tuonne siirretyt ihmiset/suvut tavallaan juurettomia, etteivät he jaksa eivätkä viitsi.

 Jotkin talot vaikuttivat siltä, ettei niissä voisi asua, mutta jokin asumisesta kertova pieni merkki vakuutti, ettei näin ole kuitenkaan.

 Ulkoverhouksissa oli uskomattoman hienoja yksityiskohtia, sen ajan kirvesmiehet ovat jaksaneet ja saaneet näpertää. Katujen varsilla oli myös maalattuja rakennuksia, vaaleanpunaisia, sinertäviä, vihreitä, joskin rapistuneita nekin maaleistaan.

Sortavalasta matka jatkui Aunukseen. Matkan varrella entisessä Salmin pitäjässä oli reissun ehkä vaikuttavin nähtävyys.
Pommituksissa vaurioitunut ja sen jälkeen oman onnensa nojaan jätetty Salmin ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko. Kirkkoa rakennettiin 7 vuotta ja se valmistui 1825
Tänä kesänä on päätetty että kirkkoa aletaan entistää lahjoitusvaroin.

 Kirkko on korkealla mäellä, kauniilla paikalla.
 Kuvat kertokoot puolestaan, mieletön urakka  entisöijille jos asiat niin etenevät.

 Joku oli tuonut luonnonkukkia. Se oli niin karun kaunis yksityiskohta, kaiken tuon rapautumisen  keskellä.

 Kirkon lattian alta kurkisti poika. Hän kysyi :"Suomi?" Kysyin saanko ottaa kuvan ja hän lupasi ja hymyili nätisti.
Poika vaikutti ihan siistiltä ja mukavalta, tuskin hän siellä majailee. Kirkon lattiaa on kuulemma siivottu kaikesta tiilimurskasta, jospa tämä liittyy jotenkin siihen.

 Aunuksessa yöpymisen jälkeen matka jatkui Pietarin kautta, Nevaa myötäillen seuraavaan yöpymispaikkaan Terijoelle.
Nämä kaksi kuvaa ovat Nevan varrelta.
Piertarin nähtävyyksiä ohimennen katseltuna, tuntuu siltä että Karjala on unohdettu todella ihan kokonaan.