Talvipäivä

Tänään oli pitkästä aikaa mahdottoman hieno talvipäivä, aurinko paistoi aivan pilvettömältä taivaalta.
Lähdimme heti aamusta etsimään koskikaraa, toiveissa oli myös saukon tapaaminen.

Kuljimme joenvartta. Edellisenä päivänä sataneeseen lumeen ei kukaan ollut vielä painanut askelten jälkiään. Vastaan tullut vanhempi mies kertoi että oli kulkenut polun reunassa, sitä ajatellen jos joku haluaa kuvata polkua. Eipä tullut edes mieleeni kun lähdimme polkua etenemään. Hienosti ajateltu!
En ole tainnut koskaan nähdä miten mäntyjen rungot höyryävät, kun aurinko alkaa niitä lämmittää. Harmi kun en saanut sitä höyryä kuviin.
Aurinko lämmittää jo ihan todella, sen tunsi mustan untuvatakin läpi.

Polku päättyy tähän,  tämän sulan, virtaavan  veden äärellä koskikara viihtyy. Joen reunustat ovat melko kivikkoisia  ja vähän vaikeasti pääteltävissä mikä kohta kestää liikkumista näin talviseen aikaan. Kaiken lisäksi lintu viihtyy vastarannalla, varjon puolella, joten kuvaaminen ei juurikaan onnistunut siten kuin olisin toivonut.

 Pieneksi hetkeksi se piipahti samalle puolelle kuin kuvaaja. Nopeasti, ilman jalustaa nappasin nämä kuvat. Täytyy tehdä vielä  toinen reissu keväämmällä, katsomassa olisiko tälle yksinäiselle löytynyt puolisoa.

Huomisellekkin taitaa olla aurinkoa luvassa, uudet seikkailut odottavat!
Ai niin se saukko. Näimme kyllä sen jään reunalla kalastamassa, mutta niin kaukana, että tässä tapauksessa kiikari oli paras ratkaisu sen tarkkailuun.