Kettupostia

Talvikuukaudet vuodenvaihteen molemmin puolin ovat kuluneet lähes ketuitta. Vain yksi ainoa kohtaaminen on tullut ikuistettua. Tiedän kyllä että kaupungilla vilistelee kettuja päivittäinkin, jopa työpaikan viereisessä puistossa. En vain ole ollut sopivasti paikalla.
Se ainut kohtaaminen meni näin, silloin oli muuten kova pakkanen ja pallellutin nenänpääni. Kettu ylitti rannan lähettyvillä olevan kadun pyydystämänsä myyrä suussaan ja paineli sitä tähän risukkoon syömään. Aterian lopuksi nuoleskelee tyytyväisenä suupieliään.

 Paikallislehti kertoi että keskussairaalan parkkihallissa oli katkottu autojen lämmitysjohtoja. Syylliset selvisivät melko pian, ketuthan ne olivat olleet asialla. Syyksi tähän käyttäytymiseen epäiltiin  reviirimerkintää. Ne nukkuivat ja lämmittelivät suojaavan katon alla, merkiten kai sitten tonttinsa rajat. Ihminenhän ei katsonut tätä kovin suopeasti.