Kettukeskiviikko 14.

Pieni muisteluosuus kettukesästä. Tämä kuvausprojekti jää ihan varmasti erääksi parhaista luontokokemuksista.

 Tämä kuva on otettu ensimmäisellä kuvausreissulla.

 Kuulin että tuolla radan varrella elelee kettuperhe. Näkymä oli kuitenkin ihan uskomaton, kun kolme pientä telmi siinä radalla ja neljäs kaverus palaili tuolla pieneltä tutkimusreissulta.

 Perheen muodostivat vanhemmat sekä yhdeksän pentua. Samaan kuvaan sain kahdeksan perheenjäsentä enimmillään. Kasvettuaan pennut liikkuivat jo aikalailla eri teitä.
Tässä toinen vanhemmista palaa saaliinsa kanssa tervehtimään ja siitäkös pennut villiintyivät.

  Pienin oli liikuttavin, kokoero toisiin oli huomattava. Se oli jonkinverran syrjittykkin siinä pentujen keskuudessa, mutta  sitkeästi se on mennyt eteenpäin ja on tietääkseni vielä elossa ja voimissaan.
Oma koti kullan kallis, tässä tämä pienin pesäympäristössään.

 Nämä kaverukset näyttävät melko identtisiltä, mutta kyllä niissä selviä erojakin oli. Luontaista uteliaisuutta, mitähän tuolla alhaalla oikein tapahtuu!

 Kuvaajia riitti,  tämä oli niin kiinnostava perheyhteisö. Mitähän herkkuja tämän kuvaajan taskusta löytyy :)

 Ja emot kantoivat ruokaa, kaloja, lintuja, myyriä, lihapiirakoitten jämiä, ties mitä löytämäänsä. Ihmiset kantoivat myös ruokaa, rippijuhlien tähteitä, makkaraa, koiranruokaa, kissanruokaa, mitä kukakin. Ja siitähän keskusteltiin. Ymmärtääkseni välillä taidettiin vähän menettää malttiakin. Asiatonta sekä asiallista palautetta, sekä väittelyä siitä, mikä on ketuille parhaaksi. Syötä tai älä syötä, huomaa tai ole huomaamatta.

 Ketut kasvoivat ja komistuivat tässä julkisuuden keskellä, vähääkään välittämättä ympärillään tapahtuvasta tohinasta. Ainakin siltä se näytti.