Perhosia 7.

Eilisellä luontoretkellä oli puhetta siitä että perhosia on vähän liikkeellä. Viikonloppuna näin jokusen uudenkin, vasta ilmaantuneen.
Hassua että kaikkia näkemiäni lajeja oli vain yksi, lukuunottamatta sinisiipiä.  Jopa edellisenä viikonloppuna lennelleet pihlajaperhosetkin olivat kadonneet, vain yksi oli lennossa.
Ilma oli tosin aika kolea ja tuulinen, perhosille kai koiranilma.

 Ohdakeperhonen ansaitsee vielä yhden postauksen kun on niinkin kaukainen vieras. Tämä oli yksin  liikkeellä, mutta toinen yksilö kuin edellä nähty. Siipi oli eritavalla repeytynyt. Vielä täytyy ihmetellä miten tämän perhosen lento on voimakasta, niin erilaista kuin näillä tutuimmilla.

 Piippopaksupää ( Ochlodes sylvanus )
Siipien väli noin 25-30mm Lentää kesäkuun puolivälistä heinäkuun lopulle.
Suosii korkeaheinäisiä niityjä, voidaan tavata myös teitten varsilta  jos sieltä löytyy korkeaa heinikkoa.

 Pursuhopeatäplä ( ( Boloria euphrosyne )
Siipienväli 33-42mm Lentää toukokuun lopulta kesäkuun loppuun.
Puoliavoimet ja avoimet ympäristöt, hakkuuaukeat, metsien ja soiden reunat sekä rämeet.

 Hohtosinisiipi ( Polyommatus icarus )
Siipienväli 25-35mm Lentää etelässä kesäkuun loppupuolelta heinäkuun lopulle. Suotuisina kesinä voi olla toinen sukupolvi. Lapissa lento ajoittuu heinäkuun jälkipuoliskolle.

                                                                            Koiras

                                                                 Osittain sininen naaras

Näitä perhosia oli eilen Linnoituksen valleilla lukuisia liikkeellä.
 Kääntelin tunnistuskirjaa suuntaa jos toiseenkin ja olen tästä tunnistuksesta melkoisen varma. Vaikka sinisiipien tunnistamista en pidä alkuunkaan helppona, varsinkin tällaiselle noviisille.