Kuvasin eilen illalla kalalokkipariskuntaa, joitten katonharjalla pesintää olen seurannut jo kuukauden verran. Haudontahan kestää 24-27 vrk. Emolintu istui vielä tiiviisti pesässään hautomassa ja puoliso päivysti katon räystään reunalla.
Poikanen oli vieläkin keskellä pihaa kun menin tänään iltapäivän puolella katsomaan. Piipersi pienillä jaloillaan pakoon kunnes vanhemmat kirkunallaan ilmeisesti kehoittivat tekeytymään näkymättämäksi.
Säälitti tavallaan kun kuvasin, ajattelin että teen sen vain tämän kerran. Pienen sydän hakkasi kovasti, muuten se pysyi ihan paikoillaan silmääkään räpäyttämättä. Ja emot kirkuivat ja lensivät yläpuolella.
Seurasin sitten ikkunasta miten poikanen kipitti lähimmän pihapuun puun alle, vanhemmat rauhoittuivat ja palasivat katolle.
Nokka näyttää vähän kummalliselta. Kuinkahan monta tuntia siitä on kun poikanen rikkoi nokallaan suojaavan munankuoren ja näki ensimmäisen auringon säteen.
Ja mitä sen jälkeen tapahtui. En tietenkään usko että lokki on kantanut nokassaan poikasensa maahan, vaan pikkuinen on liukunut kattoa pitkin alas ottaessaan ensiaskeleitaan. Tilaahan tuolla ylhäällä ei juurikaan ollut. Pienenä ja kevyenä selvinnyt ilmeisen onnekkaasti. Aikamoinen aloitus elämälle!
Lähdin kuvauspolulle tarkoituksena lähteä katsomaan joko tikalla on poikaset ja keskellä polkua oli taas tällainen pieni kaveri. En tosiaan tiedä olisiko sama poikanen taivaltanut nelisenkymmentä metriä vai onko tämä sisarus. Lintukirjassa sanotaan että lokki munii kolme munaa. Ja emot kirkuivat jälleen ja lapsi oli "näkymätön".
Lokit ruokkivat poikasiaan 45-50 vrk. Nyt ne vaan näyttivät vahtivan, näinkö olivat niin yllättyneitä vaiko uusavuttomia :) Pesäpaikkaa ainakin olisi pitänyt vähän paremmin harkita.
Saa nähdä miten tämän pienen/pienten elämä jatkuu, toivottavasti kenenkään nälkäinen kissa ei osu paikalle. Ja muitakin vaaroja tulevat taatusti kohtaamaan.
Varpusemo ei ollut ollenkaan mielissään kun toinen lokeista valitsi tarkkailupaikakseen sähköpylväsrakennelman jossa varpusilla on pesä ja poikaset. Linnut eivät uskaltaneet viedä poikasilleen ruokaa kun lokki istui ihan pesän vieressä, kirkuikin ihan vähän väliä. Toivottavasti se tilanne korjautuu.
Toinen tarkkaili katolla jossa pesä oli.
Oi sentään. Toivottavasti nämä selviävät. Tosi pieniä ovat ja se pesä olisi vielä varmaan ollut tarpeen.
VastaaPoistaEn edes viitsi kuvitella miten tämä pikkuinen on päässyt alas.
PoistaKiitos Tillariina K.!
Niin suloisia palleroita, ei voi muuta kuin toivoa, että kaikki sujuu mallikkaasti.
VastaaPoistaSaa nähdä toistuuko sama ensi keväänä, miten pesäuskollisia nämä lokit ovat.
PoistaKiitos Sirpa!
Aika nopeasti nuo poikaset laskeutuvat tuolta yläilmoista alas ja emot huolehtivat niistä maassa. Varsin pian emot johdattavat poikaset veden ääreen. Tämä vaihe on tosi vaarallista pienille.
VastaaPoistaMuutamana vuonna sain seurata vastaavaa näytöstä, kun työpaikan katolla pesi lokkiperhe ja poikaset pudottautuivat kolmannesta kerroksesta asfaltille. Hurja alku, mutta selvisivät.
Uskomatonta että selvisivät asfaltille tippumisestakin. Tämä/nämä putosivat uskoakseni puskiin ensin, vauhti on vähän tyssännyt.
PoistaEiköhän luonnto omansa hoida tai miten se nyt sanotaan! Tuosta paikalta rantaan on noin 150m, tosin pitää ylittää aika vilkas asfalttitie.
Kiitos Tuula!
Mulla on vähän sellainen tunne, että kyllä nuo lokit ovat alusta asti tienneet, mitä tekevät. Lokkien poikasethan lähtevät joka tapauksessa aika nopeasti pesästä. Meidän mökin lähellä kalalokkiparin lapsoset taapertavat pienestä asti maassa (tosin rannalla) ja emot vahtivat niitä sähkölamppujen päällä istuen. Kyllä ne ovat siinä joka kesä ainakin yhden poikasen saaneet isoksi kasvatettua. Mekkala on aina kauhea, kun kävelen ohi. Emojen varoittelusta poikaset osaavat mennä piiloon.
VastaaPoistaJotenkin on mökillä tottunut että lokit pesivät luodoilla ja pienissä saarissa ja sen takia kai olen niin ihmeissäni tästä.
PoistaSaat kaiken kuullostamaan niin normaalilta, joka on ihan lohduttavaa pikkuisia ajatellen! Emot kyllä tosiaan mekkaloivat aika lailla!
Kiitos A.!
Ihania pikkusia, toivottavasti emo voi viedä ne turvaan.
VastaaPoistaIhmettelen etteivät lokit laskeudu maahan poikasten luo vaan vahtivat koko ajan kauempana!
PoistaKiitos Kirsti!
Oi, oi toivottavasti selviävät.
VastaaPoistaPidetään peukkuja!
PoistaKiitos Sussi!
Onpa liian nuorena lapsoset joutuneet maailmalle!
VastaaPoistaSelvitä pitää kovin varhain, se taitaa olla useampien linnunpoikien kohtalo!
PoistaKiitos Eila!
Aika kova aloitus elämälle tosiaan, mutta toivotaan, että selviää. Onneksi lintu teki pesän paikkaan, jossa on sentään ymmärtäviä ihmisiä.
VastaaPoistaKyllä joku jo ehti sanoa että tiputtaisi pesän kun lokit ovat niin kamalia rääkkymään.
PoistaEipä tullut mieleen, tosin enhän asu siellä!
kiitos between!
Hienot kuvat ja tarina pienistä. Kaunis tuo höyhenpuku.
VastaaPoistaIhmettelin sitäkin että miten tuo lapsukainen on mahtunut sinne kuoren sisään:)
PoistaKiitos nainen.kuvastimessa!
Oi mikä kuvatarina.
VastaaPoistaKiitos Kiiris!
PoistaKaunis pikkuinen untuvapallo. Jospa kaikki onkin niin kuin pitää, kuten tuolla aiemmin kommentoitiin. Toivotaan ainakin niin.
VastaaPoistaAloin ihan uskoa että kaikki järjestyy. Ihmisäiti on vaan niin huolehtivainen :)
PoistaKiitos Pirkkoinkeri!
Rankka on pienellä elämänalku. Mutta jos se on niin että se mikä ei tapa niin vahvistaa.
VastaaPoistaNiin, ihan totta jospa tämä vain vahvistaa!
PoistaKiitos seita!
Oi sentään, kuinka suloisia! <3 Voi... tästä tuli mieleeni eräs kerta, kun näin maahan pudonneen lokinpoikasen. Se oli kuollut :( ja se emon huolen määrä, kun se yritti pitää ohikulkijat kaukana... Toivottavasti nämä untuvapallot ja muutkin linnunpojat selviävät! :)
VastaaPoistaEläinohjelmissa tulee aina herkkä hetki kun emo on menettänyt poikasensa ja yrittää saada sitä hereille.
PoistaSeuraan vielä tämän perheen elämää jos mahdollista!
Kiitos Pessi!
Hurmaava poikanen... :-)
VastaaPoistaPienet ovat niin hellyyttäviä!
PoistaKiitos Susanna!
Voi pikkuista...
VastaaPoistaKaikki sympatiat ovat tämän pikkuisen puolella!
PoistaKiitos Pirjo!
Huh, toivottavasti pikkuinen selviää, täällä suorastaan jännittää. Söpö se on kuin mikä =D. Tuo "piiloutuminen" on hänellä kyllä hieman haastavaa vihreään nurmeen =D.
VastaaPoistaTäytyy seurata tätä tarinaa ja pitää peukkuja pystyssä!
PoistaPiiloutua täytyi siihen mihinkä emo käski :)
Kiitos Katinka!