maanantai 22. heinäkuuta 2013

Surullinen päivä


 Tyttären Viljo-kissa jouduttiin lopettamaan tänään eläinlääkärin toimesta ja suru on tietysti suuri, sympaattinen kaveri! Kissaa käytettiin eilis-iltana myöhään  päivystävällä eläinlääkärillä eikä syytä nopeaan huononemiseen löytynyt.
Tänään toinen eläinlääkärikäynti, koska kissan kunto huononi koko ajan ja johti voimakkaisiin kipushokkeihin.  Tänään selvitettiin vaurioita ja ennustetta, Viljo päädyttiin lopettamaan.




Viljo täytti 3. 7  vasta vuoden,  kuvassa vielä alle luovutusikäisenä pentuna.

Laitan tämän postauksen oikeastaan varoituksena kaikille kissanystäville ja -omistajille.

 Viljohan oli oikea ahmatti, söi kaikkea mitä suurinpiirtein kiinni sai, eikä ollut ulkokissa, omasta halustaan.
Tytär mietti tänään syytä tapahtumaan kun kissa oli jo poissa. Mikä olisi voinut aiheuttaa tämän nopean huononemiseen ja googlettaminen taas auttoi. Kotona oli maljakossa juuri noita liljoja mitä pari postausta taakseppäin kuvasin.
Viljo oli niitä repinyt melko reippain ottein ja erittäin todennäköisesti myös syönyt. Tämä asia ei tullut mieleen kummallakaan eläinlääkärinkäynnillä. Ajankohta huononemiseenkin täsmää!
Kaikki ne oireet mistä kissa kärsi täsmäävät tähän mitä liljakasvin myrkyllisyydestä kissoille kerrotaan.
Tuo tieto on niin hajanaista etten laita mitään linkkejä mutta sopivilla hakusanoilla tieto löytyy!


34 kommenttia:

  1. Voi miten surullista! Voimia tyttärelle ja kiitos varoituksesta. Meillä kissa on pysytellyt pois liljojen kimpusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tällainen tullut mieleenkään oli kyllä yllättävä tapaus!
      Tytär seuraa tätä blogia ja näkee toivotuksesi!
      Kiitos kirsema!

      Poista
  2. Surullisia uutisia kun varsinkin noin nuori kissa joudutaan lopettamaan. En tiennytkään, että liljat ovat noin myrkyllisiä. Ostin liljakimpun miehen kotiinpalun kunniaksi ja tänään vein sen pois. Venni on aina leikkokukkien kimpussa,mutta jostain syystä ei välittänyt tuosta kimpusta ollenkaan. Onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tyttärelläkään ollut tiedossa, liljoja oli ollut viime kesänäkin maljakossa mutta tämä vanhempi kissa ei ole niihin koskenut eikä Viljoa vielä silloin ollut!
      Kiitos Tillariina!

      Poista
  3. Voi kuinka surullinen tapaus, nuori kaunis kissa vielä.
    Eipä sitä etukäteen tuollaiseen osaa varautua, hyvä kun toit esille muille varoitukseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaankaan osannut varautua. Illalla toinen kissa oli vielä löytänyt yhden pienen heteen jolla leikki!
      Kiitos Minttuli!

      Poista
  4. Ikävä uutinen.
    Että noin myrkyllisiä liljat ovat...täytyy varoittaa kissaihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljonhan tuolla nettimaailmassa oli tietoa asiasta mutta kaikkeenhan ei osaa eikä voi varautua!
      Kiitos Sirpa!

      Poista
  5. Todella surullista! Osaat kauniilla tavalla kirjoittaa murheellisesta tapauksesta ja tuo ensimmäinen kuva kunnioittaa hienosti Viljo -kissan muistoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viljo haudattiin eilen kauniilla tavalla ja suurin murhe on nyt takanapäin!
      Kyllä tuo eläimem poismeno aina koskettaa ja sehän kertoo siitä vastuusta jonka ystävän hankkiessaan ottaa!
      Kiitos Marja!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Vaikka tietää että näihin pitää aina varautua, niin surullista tämä oli!
      Kiitos Matkatar!

      Poista
  7. Voi, hirveää :( Nuoren kissan kuolema on kova juttu. Jotenkin olen ajatellut, että eläimet tietävät luonnostaan, mitä voi syödä. Meillä menetettiin kolme kissa nuorina 2000 luvun alkupuolella. Jokaiselle oli jokin sairaus. Eivät siis kerralla, vaan vuosien mittaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tässä juuri ihmeteltiin että eikö eläimillä pitäisi olla vaisto mitä voi syödä! Viljo olin niin hirvittävän ahne, talipalloja myöten kaikki upposi!
      Tässä nousivat mieleen tosiaan kaikki omat lemmikit ja ne surut ja murheet mitä menetyksiin liittyi. Ja sitäkin mietin kuinka paljon eläimiä kokee huonoa kohtelua jokaikinen päivä, omistajan välitttämättä asiasta vähääkään!
      Kiitos Tylsä Mörökölli!

      Poista
  8. Surullista, elämänhaluisen kaikesta kiinnostuneen kisun kohtaloksi osoittautui juuri tuo kaiken tutkiminen. Googlailin kissoille vaarallisia kasveja ja niitähän oli valtava lista. En osannut kuvitellakkaan. Lämpimiä ajatuksia sinne kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tämä, kaiken tutkiminen ja vielä kaiken maisteleminen!
      Kasveja on tosiaan valtava lista, ihan samaa googlailin eilen!
      Tytär murehti vielä eilen sitä tekikö oikean ratkaisun päättäessään että Viljo lopetetaan koska omistajanhan se päätös viime kädessä on.
      Onneksi kuuli tänään vähän kauttarantain että eläinlääkärikin oli pitänyt päätöstä ehdottomasti oikeana!
      Kiitos Tiitsa!

      Poista
  9. Todella surullista on menettää lemmikkinsä. Kissat niin mielellään syövät kasveja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänen kotonaan nämä molemmat kissat ovat riepotelleet kasveja, kodinonnet ym. ovat saaneet kyytiä! Nyt kävi näin ikävästi!
      Kiitos Pirkkoinkeri!

      Poista
  10. Voi miten surullista. Hyvä että kirjoitit asiasta niin tietää varoa liljoja.
    Viljo on ollut erittäin suloinen ja sinulla on kauniit kuvat hänestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viljoa oli vaikea kuvata kun oli niin tumma joten kuvia ei ollut kovinkaan paljon, tykkäsin tuon ensimmäisen tunnelmasta!
      Toivottavasti joku hyötyy tästä blogikirjoituksesta!
      Kiitos Ame!

      Poista
  11. Oi voi, ollaan Jasu-kissan kanssa syvästi pahoillaan. :( Jasu onneksi jättää viherkasvit rauhaan, mutta ei kait sitä voi koskaan olla liian varovainen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistähän sekin johtuu että kaikki kissat eivät ole kiinnostuneita kodin viherkasveista! Koiranhan voi kouluttaa jostain asiasta pois mutta miten kissan!
      Kiitos Pasi ja Jasu-kissa!

      Poista
  12. Ikävä ja surullinen tapaus. Kissa on kova tutkimaan ja kaikki elävät kukat niitä kiinnostaa. Meillä on partsilla elävät ja sisällä tekokukat just kissan takia. On se käynyt maistelemassa noita tekokukkiakin mutta taisi olla huonon makuiset jos nyt maistuivat millekkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytär mietti tässä näitä syyllisyyskysymyksiä, miksi hän toi kukat sisään jne.
      Mikä on nyt tässä tilanteessa ihan luonnollista mutta eihän mitään ikävää koskaan tapahtuisi jos tietäisi etukäteen varautua!
      Kissa on utelias eläin!
      Kiitos Harry!

      Poista
  13. Voi suurta surua. Viljo näyttää kuvissa juuri samanlaiselta kuin minun edesmennyt Zorroni. Hänenkin matkansa päättyi nuorena, ei fyysiseen sairauteen vaan psyykkiseen. Mikä lie laittoi niin minuun kiintyneen kissan hyppäämään äitini ranteeseen kiinni.
    Itkin monta viikkoa silloin....
    Lämmin halaus ajatuksen voimalla Viljon muistolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zorro on ollut hyvä nimi tällaiselle tummalle kissalle!
      Ymmärrän asian hyvin! Lapsuudessa oma kissanpentuni jäi oven väliin kynnyksellä sisään tullessaan kun meidän "lassie" hyppäsi ovea vasten ja ovi paiskautui kiinni. Se oli vaikeasti ylitettävä suru kun kissa vammautui niin pahasti!
      Kiitos Eila!

      Poista
  14. Voi, nyyh. Kyllä saa olla tarkkana eläinten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä asia taas opetti paljon vaikkakin näin surullisella tavalla!
      Kiitos Kiiris!

      Poista
  15. Lemmikin menetys on suuri suru, olen itsekin sen kokenut muutamaankin kertaan.

    Nyt on pienellä Viljo-kissalla kivut poissa, toivottavasti se suo edes vähän lohtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytärtä harmitti niin kovasti jälkeenpäin kun kissalla oli niin kovat kivut mutta tämä vaikea päätös oli kuitenkin oikea ratkaisu!
      Kiitos nainen.kuvastimessa!

      Poista
  16. Voi, kurjuus. Otan osaa. Todella surullista ;(

    Pitääpä perehtyä lilja-teoriaan. Meillä jouduttiin Pikkarainen lopettamaan, kun sen sydän oli loppu. Ikää kiseksellä 6 vuotta, eli ei paljon mitään, ja Viljolla vielä vähemmän ;( Pikkis söi myös kaiken: kumilenkkien perään se oli oikein ahnas ja rönsyliljan se kalusi, vaikka se oli nostettu ylös. Vieläkin laitan pöydiltä kaiken mahdollisen syötävän talteen, vanhasta tottumuksesta.

    Jaksuja teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meillä itkettiin!
      Tuntuu niin oudolle vieläkin kun menee tyttärelle kylään niin yksi puuttuu vastaanottokomiteasta!
      Eipä olisi uskonut että jokin kasvi voi tuhota niin nopeasti ja rajusti!
      Mikä näistä joistain kissoista tekee niin "kaikkiruokaisen".
      Kiitos ampiine!

      Poista